Hyvää yötä ja huomenta

’Etkö sä saa unta vai mikä sua valvottaa?’, naimisissa oleva ystäväni ihmettelee jauhaessani siitä, että nukun liian vähän.

Miten selittää, pukea sanoiksi ja kehtaisi tunnustaa, että puhelinhan se minua valvottaa; että roikun iltaisin puoleenyöhön odottaen uutta Tinder tai Happn-piippausta. En oikein usko nähin sovelluksiin enää, ja silti valvon ajatellen, että ehkä juuri tänään on se päivä, kun uusi, merkittävä ihmissuhde alkaa. Ehkä tänään tulee kiinnostava mätsi, joku joka saattelee minut hyvänyön toivotuksellaan levolliseen uneen, josta herään pirteänä seuraavan päivän velvollisuuksiin. Kuljen hymyssäsuin, sillä aamulla puhelimessa odotti jälleen kiva viesti häneltä, ja vatsanpohjassa väreilee kutkuttavasti.

Miten noloa on myöntää – jopa ystävälle – että minä, aikuinen nainen, olen tällainen haaveilija.

Ystäväni on ollut saman miehen kanssa 8 vuotta – ei hän edes muista tällaista aikaa. Turhanpäiväisen unelmoinnin sijaan hänelle on itsestäänselvää pitää itsestään huolta tässä hetkessä; pariskunta menee yhdeksältä nukkumaan ja herää kuuden jälkeen nauttiakseen yhdessä hitaan aamiaisen ja aamukävelyn ennen työpäivää. Miten itsestäänselviltä pienet huomionosoitukset hänestä tuntuvat; kuulla joltakulta ’hyvää yötä’ ja ’huomenta’.

tumblr_oddruw2btj1v8hcteo1_500Miten kivalta tuntuukaan aina silloin kun on joku, jolle sanoahyvää yötä’ – vaikka vain Tinderissä. Kuulenhan minäkin töissä (useita) hyvänhuomenen-toivotuksia, mutta työtoverini eivät lausu näitä sanoja poskeani silitellen ja vielä harvemmin he halaavat minua uneen.

t. liikkis-Pauliina

Mainokset

Pahis vai hyvis?

Kaikenlaiset itkubiisit on aivan loistavia.

Useimmiten niitä kuunnellessani samaistun siihen jätettyyn, petettyyn, hylättyyn, riittämättömään ja hukassa olevaan osapuoleen – huolimatta siitä, etten ole koskaan tullut sanan varsinaisessa merkityksessä jätetyksi, enkä toisaalta kyllä jättänytkään ketään.

Uhrin lisäksi minussa on kuitenkin vähintään yhtä paljon sitä toista osapuolta; osaan loukata, haavoittaa, olla tunteeton ja julma työnteässäni ihmisiä (eritoten miehiä) pois elämästäni. Nämä miehet ovat yleensä aivan ihania, mutta eivät vaan iske minuun, eivätkä he aina tunnu ymmärtävän miksi näin on – eivätkä ehkä siksi osaa jättää minua rauhaan. Näiltä omilta törppöilyiltä on kuitenkin paljon helpompi sulkea silmänsä kun taas niissä uhrin tuntemuksissa voi rypeä hieman pidempäänkin – vapaaehtoisesti.

En tiedä, miksi ajattelin tätä nyt. Ehkä siksi että seuraan Vain Elämää (eikä hävetä yhtään myöntää sitä!) ja Cheek versioi aika hienosti Jari Sillanpään biisiä: Sinä ansaitset kultaa. Cheek on biiseissään usein se ’paskapää’, kun taas minä koen lähtökohtaisesti olevani se symppis, kiltti ja tunteikkaampi osapuoli. Minkä vuoksi tulee useimmiten samaistuttua siihen uhriin, vaikka vähintään yhtä useastihan minä koen tuskaa siitä, miten ’huonosti’ olen kohdellut jotakuta toista. Kun sanon huonosti, tarkoitan, että olen lopettanut romansseja kuin seinään, vaikka toinen olisi ehkä vielä halunnut nähdä.

Anyhow, piristävää kuunnella tätä Cheekin biisiä siitä näkovinkkelistä, että laulaisi itse jollekulle: Sinä ansaitset kultaa.

tumblr_oqsd7mtjfh1u32e89o1_400Osittain halusin kirjoittaa tämän postauksen myös kertoakseni, kuinka makea tämä Ana Tuden Tragedia-biisi on.

Ei auta lääkkeet

Ei psykoterapia

Vaik vetäis perseet ja koittais kaveria

Mullon niin sairaan ikävä sua

Nää fuckin’ tunteet, mikä tragedia

Oon ihan fiiliksissä tästä biisistä, vaikken oikein osaa sanoa, ketä edes ikävöisin!? Eikai sillä väliä, ne on nää fucking tunteet – mikä tragedia. 🙂

t. Pauliina

Huono, huonompi, vaihtoehto

Viimeaikaisissa mieskontakteissani tuntuu olevan toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja:

  • Parhaimmat Tinder-keskusteluni (kilpa ei ole ollut kovin intensiivinen) olen viime aikoina käynyt miehen kanssa, joka asuu Tampereella. Kuinka turvallista; treffejä ei tiedossa ainakaan tämän tyypin kanssa.

 

  • Romanssi mieheen, joka asuu reilun sadan metrin päässä kuulostaa ihanan helpolta. Naapuri on kuitenkin viesteissään antanut yhä enenevissä määrin ymmärtää, että hän on kiinnostunut lähinnä petipuuhista kanssani. Sen vuoksi en ole halunnut ’treffeille’ hänen (tai itseasiassa minun) luokseen – kyse ei siis niinkään ole sitä, etten olisi ’saanut aikaiseksi lähteä’. Vaikka emme ole treffanneet tarkoituksella, olen tietysti  törmännyt ja vaihtanut Naapurin kanssa kuulumisia yhteisessä lähikaupassamme. Let’s see, olenko läheisyydenkaipuussani pian siinä pisteessä, että konttaan hänen ovelleen ja hänen kainaloonsa huolimatta siitä, ettei tämä johtane ’kainaloa’ pidemmälle.

 

  • Työpaikallani minulla on Kumman kaa -tilanne. Nämä kaksi kollegaani ovat tällä hetkellä elämäni ’läheisimmät’ miehet; he näkevät hyvät ja huonot puoleni – ja tykkäävät minusta siitä huolimatta. Jos en kuitenkaan osaa ’valita’ heidän väliltään, en voi tehdä kummankaan suhteen aloitetta. Lisäksi minä olen se, joka on ’hierarkiassa korkeammalla’ – minä kantaisin vastuun, jos aloitteeni johtaisi ikävään lopputulemaan tai ei saisi vastakaikua. Helpompi opetella kestämään tilannetta, jossa he ovat lähellä, mutta saavuttamattomissa.

 

  • Ystävän ex. Tällä saralla olen jo rikkonut omia sääntöjäni; mätsäsin Tinderissä erään läheisen ystäväni entisen avopuolison. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että tutustuin tähän mieheen jo ennenkuin ystävystyin naispuolisen ystäväni kanssa. Olen siitä asti ollut miehestä kiinnostunut, mutta jättänyt fiilikseni huomiotta, sillä kyseinen pari oli muodostunut juuri ennen tutustumistamme. 1399505682911Pariskunnan erosta on nyt vuosia, mutta periaatteessa mies on silti kielletty hedelmä. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan Tinderin tarjoamaa mahdollisuutta painaessani hänelle sydäntä. Mätsi. Voi helvetti; mitäs nyt? En ole sanonut mitään. Eikä hänkään. Odotan kauhulla (=innolla) yhteistä illanviettoa; siellä olemme sitten kaikki kolme, loputtomasti alkoholia – ja toivottavasti myös jokunen muu ihminen.

 

Vaikka viimeisin miesvaihtoehdoista on ehkä se kaikkein huonoin, en tiedä miksi se vaikuttaa minusta parhaalta.

 

t. Pauliina

Oksennus

Olen ehkä jokusen kerran jupissut täällä blogin puolella siitä, etteivät miehet panosta riittävästi keskustelunavaukseen Tinderissä; ensivaikutelman voi kuitenkin tehdä vain kerran ja ensimmäisellä replalla voi ohjata jonkinverran sitä, mille urille keskustelu lähtee ja millä äänensävyllä kekustelu etenee. Tämän lisäksi olen vauhkonnut siitä, etten enää itse aloita Tinder-keskusteluja, koska kokemusteni mukaan naisen aloittamana keskustelut eivät tunnu kantavan kovin pitkälle.

Sunnuntaiaamuna kello 05:30 päätin kuitenkin pyörtää päätökseni keskustelun aloittamisesta ja samaten unohtaa, millaisia hyvät alkureplat mielestäni ovat. Avasinkin Happnin metsästääkseni sieltä erään tietyn profiilin ja mätsin kilahtaessa plakkariin, oksensin aloitusreplaan sen mitä ensimmäisenä mieleeni tuli: ’Nään sua jatkuvasti kaikkialla!’

0d61da50-e7a7-0133-e6ec-0a315da82319

Aika smooth; ’Annan sulle ohjeita, joita en itse osaa noudattaa…’

On hieman haastavaa kääntää tilannetta toisinapäin; esittää saalista enää sen jälkeen kun paljastat itsesi hulluksi stalkkeriksi, joka joko a) seuraa toista kaupungilla tai b) näkee hallusinaatioita tästä täysin tuntemattomasta miehestä. Sentään en kertonut miehelle, että itseasiassa olin juuri kyseisenä yönäkin nähnyt hänet jälleen (!!) Midnightrunissa ja varta vasten scrollannut Happnin tapahtumavirtaa viikkoja taaksepäin löytääkseni hänen profiilinsa, tykätäkseni siitä ja laittaakseni hälle tämän hieman hullun (tai ainakin kännisen) viestini.

Sunnuntai-iltapäivänä olin melko varma, ettei mies vastaisi minulle lainkaan, mutta hänpä yllätti aloittamalla varsin aktiivisen keskustelun! Nyt olemme läpikäyneet ne tilanteet kadulla (/baarissa/pyörätiellä), joissa olemme nähneet (tai minä olen nähnyt ja hän on ollut näkemättä) ja todenneet, että tämän lisäksi asumme alle puolen kilometrin päässä toisistamme. Että sellainen Naapuri.

Kyläilyäkin hän jo ehdotti, mutta siihen en ollut vielä valmis. Tietenkään – hui, sehän olisi jo vuoden toinen deitti!

t. Pauliina