Löysät pois

Oltuani monta viikkoa hissukseen tuli sellainen olo, että seuraavan postauksen  olisi oltava jonkinsortin megaspektaakkeli. Purkaakseni omat odotukseni postaankin nyt tällaisen mahdollisimman turhan kirjoitelman vain kertoakseni: I’m back – lomat on lusittu!

779328Alunpitäen harkitsin kirjoittavani päivityksiä myös lomalta, mikäli fiilis olisi siihen otollinen. Matkakohteeni oli kuitenkin (minulle tyypillisesti) eräänlainen ’kehitysmaa’, ja yhdistin itseni online vain muutamiksi minuuteiksi joinakin päivinä. Se jos mikä teki hyvää mielelle ja sielulle – joten hylkäsin myös postausajatukset hyvin pian.

Nyt on kuitenkin mielen- (ja kielen)päällä yhtä jos toista matkaamisesta, Flowsta ja viime viikonlopusta muutenkin. Palataan asiaan! 😉

t. Pauliina

Left, right, right left

Sitten Hiihtäjän olen koittanut aina välillä avata Tinderin. Elämähän piristyisi aivan kuin itsestään mikäli kiikareissani komeilisi uusi, orastava sutina. Tinderin tarjooma on kuitenkin tuottanut viimeaikoina lähinnä pettymyksiä; swaippaamaan oikealle aniharvoin, eikä mätsi ole näissäkään tapauksissa ollut takuuvarma juttu (tässä kohtaa osoitan merkitsevästi sormella kaveripoikani suuntaan – omasta mielestään hän optimoi profiilini laittamalla kuvat uuteen järjestykseen).

giphyKoska olen sopivasti pinnallinen ja vielä sopivasti rasistikin, ovat epäsiistit tai ulkomaalaiset miehet saaneet minut sulkemaan sovelluksen melko nopeaan. (Ennenkuin alatte nillittä, niin kyllä – haluan suomea puhuvan miehen. Tämän lisäksi moni ulkomaalainen on vain ohikulkumatkalla, eikä minulla ole mielenkiintoa olla kenenkään matkamuisto). Oltuani viikkoja epäaktiivinen minä kuitenkin sisuunnuin; enhän tosiaan tarvitse kuin sen yhden kivan mätsin – ja se yksi voi tulla jo tämän tyypin jälkeen. Tai seuraavan. Tai sitä seuraavan. Tai…

Aloin sitten paukuttaa Tinderiä – taas, hieman useammin ja hieman pidempään – saaden jopa useita (5!) mätsejä yhden päivän aikana. Kun mätsejä oli kertynyt useammalta päivältä, oli vain ajankysymys, että joku heistä alkaisi uttelemaan. Ja hiphei – niinhän kävi! Ja toinenkin!. Ja eräs vanhakin keskustelu aktivoitui! Kuulostaa siltä, että tässä on jo liian monta keskustelua… Mutta itseasiassa nämä kaikki puheliaat miehet ovat sellaisia, joista olen tykkäillyt kotiuduttuani aamuviideltä baarista, enkä näin päivänvalossa kyllä osaa sanoa, mitä olen heissä silloin aamuyöstä nähnyt.

Turhaan täällä blogissakaan valitan siitä, kuinka mitään ei tapahdu, jos olen itse näin epäaktiivinen miesten suhteen. Baarissa en voi käydä (joka päivä) arkisin, joten pakkohan se on palata näihin Tinder-lätinöihin (vaikken enää jaksaisi vastata yhteenkään ’Mitä kuuluu’ tai Mitä sun ’maanantai-iltaan’ -keskustelunavaukseen). Treffeille en vielä osaa kuvitella meneväni, mutta kai sekin luonnistuu sopivan vastakappaleen löytyessä.

t. Pauliina

Varatuilta miehiltä pitäisi kieltää

naisten katsominen.

Kävelin tuossa salilta pois, kun huomasin siinä tiskillä seisovan miehen katsovan suoraan minuun. Laskin katseeni. Katsoin uudestaan – hieman pidempään. Sama tuijotus hänen suunnaltaan jatkui. Laskin jälleen katseeni. Oli jälleen pakko katsoa eteenpäin – ja yhä hän katsoi minua. Katsoin jälleen puhelintani ja vilkaisin mieheen vielä kerran ohittaessani hänet, että kyllä – hän katsoi minua yhä.

tumblr_oov3ccnwfb1tqsd70o1_500Mies oli söötti ja minua kävi sapettamaan; paikoissa, joissa pyörin usein (kuntosali, ruokakauppa tai duunipaikka), sitä saa jokseenkin pitkiä katseita tietyiltä tyypeiltä. Kuvittelen näkeväni katseessa kiinnostusta, mutta kuitenkaan nämä hemmot eivät tule vastaan Happnissa tai Tinderissä, enkä siis voi varmistua heidän sinkkuudestaan. Se on jopa koomista, kuinka monta vuotta kaksi ihmistä voivat pyöriä samoissa ympyröissä, katsella toisiaan ja paikoitellen hymyillä vienosti, vaihtamatta kertaakaan sanaakaan.

Tästä inspiroituneena päätinkin tulla vauhkoamaan teille hieman asian – tai ainakin tämän kohtaamisen – vierestä. Alan ajaa aloitetta siitä, että varattujen miesten pitäisi olla mahdoton katsomasta naisia – siis muita kun omaansa. Tai ainakaan sinkkunaisia he eivät saisi tuolla tavoin katsoa… Enhän siis tosin edes tiedä, oliko tämä kyseinen mies parisuhteessa vai kenties vapailla markkinoilla; saati, että katsoiko hän minua sillä tavoin kiinnostuneena vai oliko minulla hiukset sekaisin tai jotenkin kummallinen ilme, mikä kiinnitti hänen huomionsa. Oli tämä kyseinen mies sitten varattu tai sinkku, niin aiemminkin on käynyt niin, että signaaliksi kuvittelemani miehen katse onkin ollut jotain muuta; varattu mies on vain nauttinut saamastaan huomiosta ja tarttunut tilaisuuteen flirttailla kevyesti. Ja eihän sitä sovi kieltääkään.

Sinkku ei voi luottaa siihen, mitä mies/nainen viestittää katseellaan. Onhan se reilua, että varatutkin saavat flirttailla ja nauttia huomiosta, mutta se syö sinkkunaista, kun silloin harvoin rohjetessani tehdä aloitteen miehet ovatkin yllättävän usein paljastuneet varatuiksi (tai sitten olen tullut huijatuksi). Pahimmassa tapauksessa parisuhdestatus voi paljastua jopa jokseenkin myöhäisessä vaiheessa; eräs minulle juttelemaan tullut mies kertoi avovaimostaan vasta kuljettuamme koko illan baarissa käsikädessä; olin kuulemma hänen mielestään niin mukavannäköinen, ettei hän halunnut kenenkään muun miehen käyttävän minua hyväksi. Yritä siinä sitten selittää, että minä kyllä tulisin oikein mielelläni hyväksikäytetyksi – mieluiten tietysti useita kertoja saman miehen toimesta, mutta kuitenkin. Aika tehokas blokkaus niin yhdenyönjutuilta kuin kaikelta muulta, mitä ilta olisi voinut poikia.

t. Pauliina

Ai se olikin vaan darra

tenorHalusin vaan kertoa teille, etten todennäköisesti olekaan vakavasti masentunut.

HUHHUH, mitä darroja allekirjoittaneella nykyisin on!!! Ottaisin ehkä jopa mieluummin ne fyysiset oireet; päänsäryn ja ympäriinsä oksuamisen kuin maailmanloppumielialan, josta kärsin tätänykyä otettuani (hieman) liikaa edellisenä iltana. Pyysin sunnuntaina jopa äitiäni halaamaan minua – ehkä tämä ääritoiminta osoittaa, ettei kyseessä ollutkaan ihan mikä tahansa krapula, vaan häädarra. Toiselta nimeltään naimisiinmenon jälkeinen tyhjiö – jos minä koin tällaista, voin vaan kuvitella, millaisessa tyhjyydessä itse hääpari aloitti avioelämänsä.

Maanantaista eteenpäin elämä on kuitenkin taas hymyillyt ja olen pessyt sunnuntaisen pahan olon sekä hiuksistani että kämppäni ikkunoista ja lattioista ja hikoillut loput masennukset vielä lenkkipolulle. Nyt kun tämä mielialojeni suunnaton vaihtelu on todettu näinkin moneen kertaan eri darrojen yhteydessä, luulisi, että ensi kerralla muistan tämän etukäteen krapulan iskiessä ja pystyn päästämään synkästä fiiliksestä samantien irti?! Tiedä häntä, mutta testaan heti perjantaina, miten selviän Kalletorstain oloistani.

Ps. Tuli myöskin mieleen, että olisin voinut kirjoittaa jotain kesävinkkejä sinkuille… Varmaan olisin kirjoittanutkin, mutten ole (vielä) itse lomalla, joten ei ole tuntunut kovin ajankohtaiselta – ja mahtaisinko mitään vinkkejä tietääkään… Kuitenkin – nauttikaa lomalaiset lomasta! Ja vaikket olisikaan lomalla, niin viikonlopuksi on luvattu loistokelejä; kirmatkaa ulkona ja tehkää jotain uutta; for the very first time!

t. Pauliina