Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken ja…

Olen hieman kateellinen Sinkkikselle; siitä lähtien kun olen blogia seurannut, Sinkkis on tavannut yhden jos toisenkin karismaattisen miehen, jotka ovat saaneet lukijankin sukat pyörimään jaloissa. Sinkkis heittäytyy tilanteisiin; hän lähtee treffeille ja palaakin kotiin kahden vuorokauden kuluttua.

Entäs minä?

Minäkin luokittelen itseni salamarakastujaksi. Kuitenkin… Kun havaitsen niitä ’tunteita’ itsessäni, pyrin lyttäämään ne kaikin mahdollisin keinoin; epäilen ja haastan itseäni, testaan tunteita ja katselen aiempaa tarkemmin ympärilleni; onko tämä mies todella minua varten; haluanko varmasti keskittyä vain häneen.

Kun minä ’heittäydyn’ treffeillä, se tarkoittaa että treffeihin varaamani 1,5 tuntia venähtää neljäksi tunniksi – ei ikinä 40 tunniksi. En päästä uusia ihmisiä lähelle – ainakaan kovin pian; en heittäydy, en anna itsestäni täysillä, en sopeuta omaa elämääni vaan laitan hänet sopeutumaan siihen; pidän kiinni muista suunitelmistani käydä salilla ja nähdä tyttökavereita – mies saa täyttää vain niitä kalenterissani olevia vapaita aikoja.

giphyOlen varmaan aika jäykkis – en ole koskaan heittäytynyt uuteen suhteeseen ja luottanut omiin tunteisiini, vaikka tajuaisinkin viihtyväni toisen seurassa aika hyvin. En koskaan pyydä miestä jäämään koko viikonlopuksi; loihdi herkkuaterioita seksin lomaan ja käy silloin tällöin talsimassa Töölönlahden ympäri käsikädessä. Tarvitsen treffien väliin aina  ’omaa tilaa’ tai muuten… tuntuu, että pakahdun.

Jouluevankeliumista on jäänyt mieleen tämä kohta: ’Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.’  Minulla on usein samankaltainen olo – en oikein saa ajatuksistani ja tunteistani selvää ennenkuin pääsen pilkkomaan ja palastelemaan niitä itsekseni. Ehkä tunteeni miestä kohtaan kehittyisivät nopeammin, jos en aina pakenisi omiin oloihini tekemään analyyseja ja keksimään syitä, miksi meistä ei tulisi hyvää paria. Mitä jos sen sijaan joskus antaisin uuden tyypin laittaa pääni pyörälle – ihan huolella – koko viikonlopun ajan.

Oon varmaan deittaillut vääriä tyyppejä, kun en ole ollut valmis luopumaan luomastani ’järjestyksestä’. 🙂

Ps. jos et oo vielä kattonu, niin nyt on hyvä aika alkaa seuraa Sohvaperunoita; tää on aivan huippujakso. :’D

t. Pauliina

Mainokset

Luokkakokous

Sinkkuudessa on niin paljon hyviä puolia – ja monesti mietinkin, haluanko minä edes muutosta elämäntilanteeseeni vai johtuuko parisuhdenälkäni enemmänkin sosiaalisesta paineesta.

5Ei tietysti pitäisi miettä, mitä muut ajattelevat minusta tai elämäntilanteestani. On se silti hintsusti epämiellyttävä tunne, kun 40 entisen opiskelutoverin kokoontuessa yhteisiin kinkereihin, tapahtumassa on vain 2 sinkkunaista. Kun siinä tilanteessa sinkkunaiset laitetaan nostamaan kätensä ylös, on jostain syystä kuitenkin vaikeaa muistaa se, että minulla on oikeasti kaikki hyvin. Kun muut kertovat tuoreita hääkuulumisiaan – en voi olla ajattelematta, kuinka jämähtäneeltä tai vajavaiselta minun elämäni voi heidän silmissään näyttää; kaljakasseineni ja nahkahousuissani olen kuin se sama opiskelijatyttö lähes kymmenen vuotta takaperin.

Vaikkei se tietysti ole niin; enkä minä edes tiedä, mitä he oikeasti ajattelevat. Saati, että heidän mietteillään tulisi olla mitään merkitystä.

t. Pauliina

Hyvää yötä ja huomenta

’Etkö sä saa unta vai mikä sua valvottaa?’, naimisissa oleva ystäväni ihmettelee jauhaessani siitä, että nukun liian vähän.

Miten selittää, pukea sanoiksi ja kehtaisi tunnustaa, että puhelinhan se minua valvottaa; että roikun iltaisin puoleenyöhön odottaen uutta Tinder tai Happn-piippausta. En oikein usko nähin sovelluksiin enää, ja silti valvon ajatellen, että ehkä juuri tänään on se päivä, kun uusi, merkittävä ihmissuhde alkaa. Ehkä tänään tulee kiinnostava mätsi, joku joka saattelee minut hyvänyön toivotuksellaan levolliseen uneen, josta herään pirteänä seuraavan päivän velvollisuuksiin. Kuljen hymyssäsuin, sillä aamulla puhelimessa odotti jälleen kiva viesti häneltä, ja vatsanpohjassa väreilee kutkuttavasti.

Miten noloa on myöntää – jopa ystävälle – että minä, aikuinen nainen, olen tällainen haaveilija.

Ystäväni on ollut saman miehen kanssa 8 vuotta – ei hän edes muista tällaista aikaa. Turhanpäiväisen unelmoinnin sijaan hänelle on itsestäänselvää pitää itsestään huolta tässä hetkessä; pariskunta menee yhdeksältä nukkumaan ja herää kuuden jälkeen nauttiakseen yhdessä hitaan aamiaisen ja aamukävelyn ennen työpäivää. Miten itsestäänselviltä pienet huomionosoitukset hänestä tuntuvat; kuulla joltakulta ’hyvää yötä’ ja ’huomenta’.

tumblr_oddruw2btj1v8hcteo1_500Miten kivalta tuntuukaan aina silloin kun on joku, jolle sanoahyvää yötä’ – vaikka vain Tinderissä. Kuulenhan minäkin töissä (useita) hyvänhuomenen-toivotuksia, mutta työtoverini eivät lausu näitä sanoja poskeani silitellen ja vielä harvemmin he halaavat minua uneen.

t. liikkis-Pauliina

Pahis vai hyvis?

Kaikenlaiset itkubiisit on aivan loistavia.

Useimmiten niitä kuunnellessani samaistun siihen jätettyyn, petettyyn, hylättyyn, riittämättömään ja hukassa olevaan osapuoleen – huolimatta siitä, etten ole koskaan tullut sanan varsinaisessa merkityksessä jätetyksi, enkä toisaalta kyllä jättänytkään ketään.

Uhrin lisäksi minussa on kuitenkin vähintään yhtä paljon sitä toista osapuolta; osaan loukata, haavoittaa, olla tunteeton ja julma työnteässäni ihmisiä (eritoten miehiä) pois elämästäni. Nämä miehet ovat yleensä aivan ihania, mutta eivät vaan iske minuun, eivätkä he aina tunnu ymmärtävän miksi näin on – eivätkä ehkä siksi osaa jättää minua rauhaan. Näiltä omilta törppöilyiltä on kuitenkin paljon helpompi sulkea silmänsä kun taas niissä uhrin tuntemuksissa voi rypeä hieman pidempäänkin – vapaaehtoisesti.

En tiedä, miksi ajattelin tätä nyt. Ehkä siksi että seuraan Vain Elämää (eikä hävetä yhtään myöntää sitä!) ja Cheek versioi aika hienosti Jari Sillanpään biisiä: Sinä ansaitset kultaa. Cheek on biiseissään usein se ’paskapää’, kun taas minä koen lähtökohtaisesti olevani se symppis, kiltti ja tunteikkaampi osapuoli. Minkä vuoksi tulee useimmiten samaistuttua siihen uhriin, vaikka vähintään yhtä useastihan minä koen tuskaa siitä, miten ’huonosti’ olen kohdellut jotakuta toista. Kun sanon huonosti, tarkoitan, että olen lopettanut romansseja kuin seinään, vaikka toinen olisi ehkä vielä halunnut nähdä.

Anyhow, piristävää kuunnella tätä Cheekin biisiä siitä näkovinkkelistä, että laulaisi itse jollekulle: Sinä ansaitset kultaa.

tumblr_oqsd7mtjfh1u32e89o1_400Osittain halusin kirjoittaa tämän postauksen myös kertoakseni, kuinka makea tämä Ana Tuden Tragedia-biisi on.

Ei auta lääkkeet

Ei psykoterapia

Vaik vetäis perseet ja koittais kaveria

Mullon niin sairaan ikävä sua

Nää fuckin’ tunteet, mikä tragedia

Oon ihan fiiliksissä tästä biisistä, vaikken oikein osaa sanoa, ketä edes ikävöisin!? Eikai sillä väliä, ne on nää fucking tunteet – mikä tragedia. 🙂

t. Pauliina