Toiset treffit

…on monessa suhteessa jännittävämmät kuin ensitapaaminen.

Ensitreffeillä puheenaiheita on jonoksi asti; jos keskustelu ei solju luontevalla rytmillä eteenpäin, voi aina tentata toiselta tämän harrastuksista, perheestä, työstä, opinnoista, lempielokuvista, viikonlopunsuunnitelmista tai ylipäätään viimeaikaisista uutisista, kaupungin parhaista menomestoista jne.

Toisilla treffeillä pitäisi paitsi muistaa, mistä ensimmäisillä treffeillä keskusteltiin, keksiä myös uusia aiheita ja viedä vanhoja keskusteluja eteenpäin. Tämä keskustelun ylläpitäminen ei kuitenkaan ole se toisten treffien suurin haaste (minulle) – vaan tunnelman monitorointi: fiilikseni mittaaminen; keskinäisen kemian ariviointi.

Ensimmäiset treffit menevät usein sellaisessa ihan kivassa pöhinässä; jos ei deitti ole aivan kamala, kemiaa tuntuu aina olevan – ainakin jonkin verran. Toisilla treffeillä tyyppi taas on jo tutumpi eikä tilanne ole niin uusi; on helpompi keskittyä arvioimaan, onko tyyppi aidosti kiinnostava ja mitkä ovat omat fiilikset häntä kohtaan – sen sijaan että kävisi läpi vain niitä kauhunsekaisia tunteita, joita ensitreffit saivat – ja yleensä aina saavat – aikaan.

tenor1Minua jännitti nähdä Kasipallo uudestaan; olinko erehtynyt ensitreffeillä; kiinnostaisiko minua enää toisten treffien jälkeen; tai jos minua kiinnostaisi – mitä jos hän ei enää tunne vetoa minua kohtaan; miten voisin tehdä toisista treffeistä vielä paremmat kuin ensimmäisistä? Näiden asioiden kanssa painiessani olin tietysti rento kuin rautakanki tavatessamme keskustassa. Vaikka suutelimmekin ensitreffeillä, julkiset hellyydenosotukset ovat minulle kuitenkin sen verran vierasta touhua, että olisin mieluummin jättänyt sen Kiva nähdä -pusun muiskauttamatta. Etenkin kun siinä vieressämme seisoi tuntematon, komea ja pitkä mies – varmaan odottamassa omaa deittiään.

Kun alkujähmeydestä – ja illan aktiviteettinumerosta – päästiin eroon, siirryimme hieman rennompaan ympäristöön ja tunnelma vapautui – onneksi. Olin alkuun jo huolissani, että missä pumpulihötössä ne ensimmäiset treffit menivät; mutta täytyy sanoa, että treffiympäristömme oli tällä toisella kertaa ehkä hieman levottomampi ja se jos mikä saa kaltaiseni ADD-tyypin varpailleen; oli hieman vaikeuksia keskittyä Kasipalloon. Pääsin kuitenkin lopulta taas siihen samaan kuplaan kuin ensitapaamisellamme – tämä mies on aika ihana; hän on intensiivisesti läsnä, kuuntelee, vittuilee ja pitää huolta. Jos ensitreffimme kestivät lähes 4 tuntia niin nyt meni melkein 5 – ja Kasipallokin sanoi, että hänen poskilihaksensa ovat kipeät jatkuvasta hymyilystä.

Toistaiseksi menee siis aika kivasti, enkä pyöritä samanaikaisesti muita mieskuvioita, mutta silti… en vielä tiedä, ihastunko syvemmin vai mihin tässä ollaan menossa.

t. Pauliina

Mainokset

Ette ikinä usko

Kävin nimittäin treffeillä. Kyllä. Enkä millätahansa treffeillä vaan Tinder-treffeillä; ekat treffit sitten kesäkuun ja kaikenkaikkiaankin vasta toinen mies/deittikumppani kuluvan vuoden puolella. Tilastojani ajatellen olen itsekin aika yllättynyt, kuinka nopeasti kyseisen Tinder-keskustelun alettua oikeasti päädyin treffeille.

Nyt mietitte, että uusi mätsini on jonkinsortin perfect match, joka on ylenpalttisella juttelullaan hurmannut minut samantien. Ei oikeastaan niinkään; hänen kuvansa eivät lähtökohtaisesti vakuuttaneet ihan täysin ja keskustelukin oli sellaista… no… harvasanaista pitkine taukoineen.

Miksi sitten suostuin? Mietin sitä itsekin ennen deittejä, kun olin tapani mukaan lähinnä ärsyyntynyt itseeni; miksi olin jälleen näkemässä jotakuta näin nopeasti – tuhlaamassa aikaani johonkuhun, josta en ole vielä edes kiinnostunut. Osittain lähdin ehkä siksi, että koin velvollisuudekseni sinkkuna käydä treffeillä pitkän tauon jälkeen. Ja ehkä myös jotta ystäväni eivät olisi niin kummastuneita hiljaiselostani.

Merkittävin syy suostumiseeni oli kuitenkin se, että minua tosiaan pyydettiin treffeille – tämä mies ei kutsunut minua omaan sänkyynsä kello 10 jälkeen tai yrittänyt vastaavasti tunkea meille yökylään. En tiedä, millainen lorttoprofiili minulla miesten silmissä on, mutta viimeaikoina ehdotukset ovat olleet aika suoraviivaisia; tyrmättyäni eräänkin yökutsupyynnön keskustelu päättyi miehen sanoihin: ’Höh, ilmota jos muutat mieles ja haluut tulla kokeilee mun sänkyä’. Charming.

tenorSen sijaan tämä viimeisin Tinder-mies, kutsuttakoon häntä vaikka Kasipalloksi, kutsui minut oikeasti ulos; ilmoitti aktiviteetin, päivän ja kellonajan jolloin tavataan – no questions asked. Minun oli oikeastaan helpompaa myöntyä kuin kieltäytyä; hän otti ohjat, teki selkeän ehdotuksen eikä tarvinnut mitään lässytellä; ’mitä sinä haluat tehdä…’ ’mentäskö sinne vai sittenkin tuonne…’

Ja miten treffit sitten meni? Tyyppi oli mielenkiintoisempi kun olisin viestittelyn perusteella ajatellut; puhelias, pilkettä silmäkulmassa ja kerrankin – mies kiusasi minua takaisin vähintään yhtä paljon kuin minä haastoin häntä – hauskaa!

Ei ollut myöskään yhtään pöllömpää päättää näitä deittejä kaatosateessa pussaillen.

t. Pauliina

Hyvää yötä ja huomenta

’Etkö sä saa unta vai mikä sua valvottaa?’, naimisissa oleva ystäväni ihmettelee jauhaessani siitä, että nukun liian vähän.

Miten selittää, pukea sanoiksi ja kehtaisi tunnustaa, että puhelinhan se minua valvottaa; että roikun iltaisin puoleenyöhön odottaen uutta Tinder tai Happn-piippausta. En oikein usko nähin sovelluksiin enää, ja silti valvon ajatellen, että ehkä juuri tänään on se päivä, kun uusi, merkittävä ihmissuhde alkaa. Ehkä tänään tulee kiinnostava mätsi, joku joka saattelee minut hyvänyön toivotuksellaan levolliseen uneen, josta herään pirteänä seuraavan päivän velvollisuuksiin. Kuljen hymyssäsuin, sillä aamulla puhelimessa odotti jälleen kiva viesti häneltä, ja vatsanpohjassa väreilee kutkuttavasti.

Miten noloa on myöntää – jopa ystävälle – että minä, aikuinen nainen, olen tällainen haaveilija.

Ystäväni on ollut saman miehen kanssa 8 vuotta – ei hän edes muista tällaista aikaa. Turhanpäiväisen unelmoinnin sijaan hänelle on itsestäänselvää pitää itsestään huolta tässä hetkessä; pariskunta menee yhdeksältä nukkumaan ja herää kuuden jälkeen nauttiakseen yhdessä hitaan aamiaisen ja aamukävelyn ennen työpäivää. Miten itsestäänselviltä pienet huomionosoitukset hänestä tuntuvat; kuulla joltakulta ’hyvää yötä’ ja ’huomenta’.

tumblr_oddruw2btj1v8hcteo1_500Miten kivalta tuntuukaan aina silloin kun on joku, jolle sanoahyvää yötä’ – vaikka vain Tinderissä. Kuulenhan minäkin töissä (useita) hyvänhuomenen-toivotuksia, mutta työtoverini eivät lausu näitä sanoja poskeani silitellen ja vielä harvemmin he halaavat minua uneen.

t. liikkis-Pauliina

Huono, huonompi, vaihtoehto

Viimeaikaisissa mieskontakteissani tuntuu olevan toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja:

  • Parhaimmat Tinder-keskusteluni (kilpa ei ole ollut kovin intensiivinen) olen viime aikoina käynyt miehen kanssa, joka asuu Tampereella. Kuinka turvallista; treffejä ei tiedossa ainakaan tämän tyypin kanssa.

 

  • Romanssi mieheen, joka asuu reilun sadan metrin päässä kuulostaa ihanan helpolta. Naapuri on kuitenkin viesteissään antanut yhä enenevissä määrin ymmärtää, että hän on kiinnostunut lähinnä petipuuhista kanssani. Sen vuoksi en ole halunnut ’treffeille’ hänen (tai itseasiassa minun) luokseen – kyse ei siis niinkään ole sitä, etten olisi ’saanut aikaiseksi lähteä’. Vaikka emme ole treffanneet tarkoituksella, olen tietysti  törmännyt ja vaihtanut Naapurin kanssa kuulumisia yhteisessä lähikaupassamme. Let’s see, olenko läheisyydenkaipuussani pian siinä pisteessä, että konttaan hänen ovelleen ja hänen kainaloonsa huolimatta siitä, ettei tämä johtane ’kainaloa’ pidemmälle.

 

  • Työpaikallani minulla on Kumman kaa -tilanne. Nämä kaksi kollegaani ovat tällä hetkellä elämäni ’läheisimmät’ miehet; he näkevät hyvät ja huonot puoleni – ja tykkäävät minusta siitä huolimatta. Jos en kuitenkaan osaa ’valita’ heidän väliltään, en voi tehdä kummankaan suhteen aloitetta. Lisäksi minä olen se, joka on ’hierarkiassa korkeammalla’ – minä kantaisin vastuun, jos aloitteeni johtaisi ikävään lopputulemaan tai ei saisi vastakaikua. Helpompi opetella kestämään tilannetta, jossa he ovat lähellä, mutta saavuttamattomissa.

 

  • Ystävän ex. Tällä saralla olen jo rikkonut omia sääntöjäni; mätsäsin Tinderissä erään läheisen ystäväni entisen avopuolison. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että tutustuin tähän mieheen jo ennenkuin ystävystyin naispuolisen ystäväni kanssa. Olen siitä asti ollut miehestä kiinnostunut, mutta jättänyt fiilikseni huomiotta, sillä kyseinen pari oli muodostunut juuri ennen tutustumistamme. 1399505682911Pariskunnan erosta on nyt vuosia, mutta periaatteessa mies on silti kielletty hedelmä. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan Tinderin tarjoamaa mahdollisuutta painaessani hänelle sydäntä. Mätsi. Voi helvetti; mitäs nyt? En ole sanonut mitään. Eikä hänkään. Odotan kauhulla (=innolla) yhteistä illanviettoa; siellä olemme sitten kaikki kolme, loputtomasti alkoholia – ja toivottavasti myös jokunen muu ihminen.

 

Vaikka viimeisin miesvaihtoehdoista on ehkä se kaikkein huonoin, en tiedä miksi se vaikuttaa minusta parhaalta.

 

t. Pauliina