Vaimeaa vieraisiin pöytiin huutelua

Ei me nyt Kasipallon kanssa mitenkään hullun paljoa käydä ravintoloissa syömässä. Siispä kysynkin, millä todennäköisyydellä viereiseen pöytään istuu ensimmäinen Tinderin kautta hankkimani friends with benefits -mies – nykyisen naisensa kanssa?

Hauskaa on se, että moikattuamme seuralaisemme eivät tietenkään tienneet, mistä tunnemme fwb-miehen kanssa. Hauskaa myös siksi, että keskustelimme Kasipallon kanssa kaverisuhteesta, jossa nainen ei lainkaan huomaa kaverimiehen ihastuneen häneen; nainen paneskelee ympäriinsä kerskuen näistä seikkailuista ystävälleen. Viereisessä pöydässä keskusteluamme ehkä kuunneltiin korvat punoittaen – tai ainakaan he eivät keskustelleet keskenään – sillä kuvailemani tilanne on jokseenkin sama, mikä minulla ja fwb-miehellä aikanaan oli. Sillä erotuksella tosin, että minä en ollut se, joka paneskeli ympäriinsä tai jakoi kuvia näistä seikkailuista sutinan toislle osapuolelle.

lady-and-the-tramp-redo-1487023066No hard feelings tosi – kavereitahan me vaan oltiin.

En sitten tiedä, johtuiko fwb-miehen hiljainen olemus ravintolassa siitä, että hän kuunteli minun ja Kasipallon juttua vai oliko hän vain kiusaantunut tilanteesta; ainakaan hän ei halunnut keskustella meidän – tai seuralaisensa – kanssa.

Meillä oli kuitenkin hauskaa. Kasipallo tosin kummasteli jälkikäteen, miksi tuttavamieheni loi häneen omituisia katseita.

t. Pauliina

Mainokset

Hyvä paketti

Olen tavannut miehiä, jotka:

  • vaikuttavat kaikinpuolin mielenkiintoisilta ja varteenotettavilta poikaystäväehdokkailta, mutta joiden maatahipova itsetunto tekee heistä totaalisen epäviehättäviä silmissäni.
  • ovat hyvännäköisiä kuin karkki, mutta persoonansa on niin itsekeskeinen tai vakava, ettei mielenkiintoisia keskusteluja synny – heitä on vain miellyttävä katsella.
  • ovat hauskaa seuraa, mutta fyysinen vetovoima on ollut aivan olematon; he ovat olleet kuin tyttökavereita minulle ja olen kauhulla odottanut niitä hetkiä, jolloin joudun pussailemaan – sänkypuuhista puhumattakaan.

Kasipallo miellyttää silmää, hän on hauska persoona, hän arvostaa itseään eikä fyysisestä yhteensopivuudestamme ole epäilystäkään. Pitkästä aikaa en tee kompromisseja luopuen jostain tärkeästä osa-alueesta täysin; en katsele miestä ajatellen, että ehkä joskus haluan heittäytyä hänen syliinsä; ehkä joskus voin (höpö)höpöttää ihan mitä mieleen juolahtaa; ja ehkä joskus hän arvostaa itseään niin, että uskaltaa tavoitella unelmiaan ja kokee olevansa samalla viivalla kanssani – ehkä joskus hän alkaa laittaa minulle hanttiin, enkä minä joudu alituisesti tsemppaamaan häntä.

giphyKokonaisuutena Kasipallo on aika hyvä paketti. Toivottavasti joulupukki tuo muillekin tällaisia paketteja, jotka ovat samanaikaisesti sekä kovia että pehmeitä.

t. Pauliina

Mitä kertoisin

Mitä mulle kuuluu? Onks mulla mitään kirjoitettavaa?

Paljon ois aiheita, joista vuodattaa, mutta kerron nyt vaan, mitä oon tässä viimeviikkoina touhunnut.

Touhunnut siis Kasipallon kanssa.

Olo Kasipallon kanssa on jokseenkin levollinen; en oo säätänyt muihin suuntiin vaan oon halunnut olla ’yhden miehen tyttö’. Tässä ei missään nimessä ole kyse seurustelusta ja näemmekin korkeintaan kahdesti viikossa. Kuitenkin hän on kaikista tähänastisista Tinder-tapailuistani se pitkäaikaisin; vaikkei ollakaan tunnettu kuin ehkä kaksi kuukautta. Säd.

Yhdessä viettämämme aika on todella cosy – liekö se sitten hyvä vai huono asia. Jossain kohtaa parisuhteen kuvaileminen sanalla ’kotoinen’ tarkoittanee sitä, että jännite on kadonnut. Mutta me ei olla vielä siinä pisteessä.

cook

Meillä on yhdessä hauskaa, eikä tässä pelata mitään pelejä. Olen avoin eikä minun tarvitse miettiä, mitä voin sanoa; miten paljon olen laittanut viestejä tai kumpi ehdotti treffejä viimeeksi. Ja uskon, että Kasipallo kokee samoin. Hän vaikuttaa sopivan pehmeältä tyypiltä; haluaa kuulla kaikki kummallisimmat ajatuksenikin – ja pitää outouksiani jopa viehättävänä (tai näin ainakin kuvittelen hänen ajattelevan, vaikka ääneen hän haukkuukin minua hulluksi).

Olemme siirtyneet aktiivisista harrastustreffeistä hieman toisenlaisten ’harrastusten’ pariin. Näitä harrastuksia suoritamme minun kodissani – puhun tietysti ruoanlaitosta, Netflixistä ja piparinleipomisesta.

Blogihiljaisuuteni ei johdu siitä, että Kasipallo olisi vienyt kaiken aikani – vaikka treffit useasti venähtävätkin. Hiljaisuuteni johtuu täysin väsähtämisestä; työt, työmatkat ja pimenevät päivät ovat puristaneet mehut tästä mimmistä.

Palataan kuitenkin pikimmiten asiaan.

t. Pauliina

Toiset treffit

…on monessa suhteessa jännittävämmät kuin ensitapaaminen.

Ensitreffeillä puheenaiheita on jonoksi asti; jos keskustelu ei solju luontevalla rytmillä eteenpäin, voi aina tentata toiselta tämän harrastuksista, perheestä, työstä, opinnoista, lempielokuvista, viikonlopunsuunnitelmista tai ylipäätään viimeaikaisista uutisista, kaupungin parhaista menomestoista jne.

Toisilla treffeillä pitäisi paitsi muistaa, mistä ensimmäisillä treffeillä keskusteltiin, keksiä myös uusia aiheita ja viedä vanhoja keskusteluja eteenpäin. Tämä keskustelun ylläpitäminen ei kuitenkaan ole se toisten treffien suurin haaste (minulle) – vaan tunnelman monitorointi: fiilikseni mittaaminen; keskinäisen kemian ariviointi.

Ensimmäiset treffit menevät usein sellaisessa ihan kivassa pöhinässä; jos ei deitti ole aivan kamala, kemiaa tuntuu aina olevan – ainakin jonkin verran. Toisilla treffeillä tyyppi taas on jo tutumpi eikä tilanne ole niin uusi; on helpompi keskittyä arvioimaan, onko tyyppi aidosti kiinnostava ja mitkä ovat omat fiilikset häntä kohtaan – sen sijaan että kävisi läpi vain niitä kauhunsekaisia tunteita, joita ensitreffit saivat – ja yleensä aina saavat – aikaan.

tenor1Minua jännitti nähdä Kasipallo uudestaan; olinko erehtynyt ensitreffeillä; kiinnostaisiko minua enää toisten treffien jälkeen; tai jos minua kiinnostaisi – mitä jos hän ei enää tunne vetoa minua kohtaan; miten voisin tehdä toisista treffeistä vielä paremmat kuin ensimmäisistä? Näiden asioiden kanssa painiessani olin tietysti rento kuin rautakanki tavatessamme keskustassa. Vaikka suutelimmekin ensitreffeillä, julkiset hellyydenosotukset ovat minulle kuitenkin sen verran vierasta touhua, että olisin mieluummin jättänyt sen Kiva nähdä -pusun muiskauttamatta. Etenkin kun siinä vieressämme seisoi tuntematon, komea ja pitkä mies – varmaan odottamassa omaa deittiään.

Kun alkujähmeydestä – ja illan aktiviteettinumerosta – päästiin eroon, siirryimme hieman rennompaan ympäristöön ja tunnelma vapautui – onneksi. Olin alkuun jo huolissani, että missä pumpulihötössä ne ensimmäiset treffit menivät; mutta täytyy sanoa, että treffiympäristömme oli tällä toisella kertaa ehkä hieman levottomampi ja se jos mikä saa kaltaiseni ADD-tyypin varpailleen; oli hieman vaikeuksia keskittyä Kasipalloon. Pääsin kuitenkin lopulta taas siihen samaan kuplaan kuin ensitapaamisellamme – tämä mies on aika ihana; hän on intensiivisesti läsnä, kuuntelee, vittuilee ja pitää huolta. Jos ensitreffimme kestivät lähes 4 tuntia niin nyt meni melkein 5 – ja Kasipallokin sanoi, että hänen poskilihaksensa ovat kipeät jatkuvasta hymyilystä.

Toistaiseksi menee siis aika kivasti, enkä pyöritä samanaikaisesti muita mieskuvioita, mutta silti… en vielä tiedä, ihastunko syvemmin vai mihin tässä ollaan menossa.

t. Pauliina