Maailman luonnottomin asia

Kun lapsille/teineille aletaan puhua kukista ja mehiläisistä, viitataan aina maailman luonnollisimpaan asiaan; runkkaaminen on maailman luonnollisin asia, kuukautiset on maailman luonnollisin asia, seksi on maailman luonnollisin asia, synnyttäminen on maailman luonnollisin asia, aamustondis on…

Seksuaalivalistuksessa tuntuu olevan kuitenkin yksi asia, joka ei ole maailman luonnollisin; nimittäin ehkäisy. Miksi muuten, ehkäisy katkaisisi miellyttävän tapahtumasarjan seuraavasti: Panettaa + Hankit ehkäisyn = Ei paneta.

emmys-lena-dunham-gifs-8Jos ehkäisyyn käytetään kumia, miehen khalu laskeutuu samantien reisien suojiin kun käärepaperia aletaan kaivaa esiin. Eikä ne kumit ole koskaan naisiakaan erityisemmin kiihottaneet. Jos taas nainen käyttää hormonaalista ehkäisyä (pillereitä, kierrukkaa..), voi sivuoireena tulla jatkuvaa haluttomuutta; sen lisäksi, että nainen saa lempinimekseen Sahara-pillu, hän lihoo 7 kiloa ja alkaa itkeä Atrian mainoksille.

Epäreilua.

Minä olen varmaan onnekas; muutama kuukausi takaperin, aloitettuani e-pillerit, ne ovat vieneet vain murto-osan haluistani, en ole lihonut (tai ainakaan en voi syyttää siitä pillereita), rintani ovat jopa kasvaneet, enkä itke (paljon) vaikka saankin muunlaisia tunnekuohuja.

On tietysti paljon naisia, jotka eivät kärsi hormonaalisen ehkäisyn haittavaikutuksista lainkaan. Monella ystävälläni on silti näitä samoja kokemuksia. Uskon myös, että moni nainen on syönyt pillereitä niin pitkään, ettei oikeastaan edes tiedosta/huomaa niiden mahdollisesti vaikuttaneen heidän persoonaansa. Ainakin viimeeksi lopettaessani pillereiden käytön,  vuosia takaperin, minä tajusin tämän muutoksen itsessäni vasta lopetettuani pillereiden syömisen ja ’palatessani järkiini’. Ehkäisymenetelmiä voi toki vaihtaa ja etsiä sitä itselle sopivinta. Mutta ainakaan minä en haluaisi lähteä leikkimään omalla terveydelläni ja pumpata kehooni luoja ties mitä hormoneja – se on ällistyttävää, miten suuria – niin fyysisiä kuin henkisiäkin – vaikutuksia niin pienellä pillerillä voi olla!

Luulisi, että tälläiseen perustavanlaatuiseen dilemmaan olisi vuonna 2018 jo kehittyneempiä ratkaisuja. Ehkä tästä miesten ehkäisygeelistä löytyy muutaman vuoden sisään ratkaisu – se on tosin vasta testivaihteessa, joten kaupallistamisessa mennee tovi.

t. Pauliina

Mainokset

Liha on heikko

Kevät ja hormonit taas vauhdissaan, sillä jokunen muukin sinkku on viimeaikoina kirjoittanut läheisyydenkaipuustaan…

Oma kevääni on ollu vauhdikkain aikoihin; paljon elämyksiä läheisten kanssa ja etenemistä työelämässäkin. Vaikka kiireet on olleet hyvälaatuisia, on ne toisinaan aiheuttanut sen, että akkuni ovat tyhjentyneet aivan totaalisesti. Tämä vauhti on juurikin syynä siihen, etten ole edes harkinnut vieväni käynnissä olevia, mitäänsanomattomia Tinder-keskustelujani seuraavalle tasolle – tapaamiseen. Olen ollut niin väsynyt, etten todellakaan ole halunnut käyttää hengähdyshetkiä tutustuen johonkin uppo-outoon Tinder-jannuun.

En (vieläkään) millään jaksaisi lähteä treffeille. En jaksaisi katsoa intensiivisesti silmiin ja painaa mieleeni jokaista toisen lausuma sanaa siinä toivossa, että tästä saattaa kehittyä jotain. En millään jaksaisi olla kiinnostava, panostaa romanssin etenemiseen ja käyttää aikaani yhteisiin päiväkahveihin. En jaksaisi keskustella.

Sen sijaan jaksaisin kieriä sängyllä ja halailla sohvalla. Jaksaisin kutittaa toisen niskaa, antaa (ja vastaanottaa) selkähierontaa, nauttia hyväilyistä ja suudella.

8206a79977e4b61dd16cdb53fba487f0Nyt joku miettii, mikäs ongelma siinä on – löytyyhän Tinderistä miehiä, jotka etsivät kevyttä flingiä ja ovat valmiita etenemään fyysiselle tasolle nopeassa aikataulussa. Ongelmani on tunteet; tunteet ovat sen edellytys, että todella nautin toisen kosketuksesta; tunteeni ovat tällä hetkellä myös yhtä helposti roihahtavissa kuin märkä paperi. Vaikka kehoni huutaa kovaaäänisesti läheisyydenkaipuutaan, en saa läheisyydestä random-miehen kanssa irti yhtään mitään.

Nauttiakseni miehen läheisyydestä minun tulee ihastua ja tuntea häntä kohtaan. Vaikka kehoni ihastumista ehkä kaipaisikin, mieleni askartelee nyt ihan muissa asioissa; sillä riittää kokemuksia, menoa ja meininkiä muilla elämän osa-alueilla. Mieleni ei edes kaipaa lisää uutta tai uusia miehiä; se ei jaksa kiinnostua ja ihastua.

Mieleni taitaa olla vahvempi kuin kehoni. Mieleni on tyytyväinen sinkkuuteen – sillä riittää käsiteltävää niin ystävien kanssa jaetuissa arjen ilonhetkissä kuin uusissa työhaasteissakin. Omalla kohdallani se on tää liha, mikä on heikkoa.

Tää on Circle of life: 1. Want intimacy > 2. Requires having feelings > 3. Too lazy to get to know anyone > 4. Back to the number 1.

Ps. Paljon onnea vaan minulle – blogi täyttää tänään jo kaksi vuotta; enpä ois kaksi vuotta sitten uskonut näin pitkään jaksavani / jatkavani.

t. Pauliina

 

Nappulaliigaa

Sain Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä-kirjasta lempeän muistutuksen: minä hieman pelkään aidosti aikuisia miehiä – ja pelaankin deittailumielessä nappulaliigaa.

giphy2Olen nyt fyysisesti 27-vuotias, minkä vuoksi aikuiset miehet omistusasuntoineen, uraputkineen, vauvakuumeineen ja koirineen olisivat minulle aivan ajankohtaista deittimateriaalia. Vaan minä kun koen itseni aivan pikkutytöksi heidän seurassaan – enhän ole edes vielä ehtinyt seurustella niiden nuorten miesten kanssa. Pitäisikö tässä samantien siirtyä aikuisiin miehiin kun se opiskeluaikojen puppylovekin on kokematta?

Olen jokseenkin jämähtänyt niille teiniajoille – osaan pyörittää sellaisia koiranpentumaisia nuorempia tai samanikäisiä miehiä; heidän kanssaan tunnen hallitsevani tilanteen. Mutta ne aidosti mielenkiintoiset, minua vanhemmat miehet herättävät kauhunsekaisia tunteita; olen äärettömän kiinnostunut, mutta samalla niin epävarma itsestäni. Tiedän näyttäväni aivan aikuiselta naiselta – ja toisinaan olenkin aikuinen nainen – mutta silti paikoitellen yllätyn parrakkaiden pukumiesten luodessa minuun katseita. Mieleni tekisi melkein huutaa: ’Ei, en ole niin aikuinen miltä näytän! Tää kaikki on vaan kulissia!’. 

Epävarmuus ei liity persoonaani tai elämäni – vaan kokemattomuuteeni mies- ja parisuhdeasioissa; en ole niin perillä asioista kuin tämän ikäiset naiset yleensä ovat. Tavallaan olisin valmis siihen vakavaan parisuhteeseen – ja tavallaan en; lyön paniikissa jarrut aika herkästikin pohjaan. En edes ole varma, voiko ensimmäinen parisuhde (minun tapauksessani) olla se viimeinen, se mikä kestää? Vaikka kuinka tuntisin itseni ryhtyessäni seurustelemaan vasta ’näin vanhana’, ehkä minäkin tarvitsen sen harjoitussuhteen?

Haastavinta minulle on avautua tästä olemattomasta parisuhdehistoriastani miehille. Useimmiten teen sen kuitenkin hyvin pian – ikäänkuin ohimennen. Toisinaan miehet kauhistuvat sitä, etten ole seurustellut. Selkokielellä ikisinkku ilmeisesti tarkoittaa pitkää irtosuhteiden listaa. Onhan se todennäköistä, että miehiä on useampia verrattuna pitkissä parisuhteissa eläjiin, mutta minulle parisuhteen puuttuminen on tarkoittanut lähinnä sitä, etten ole koskaan saanut sellaista normaalia, säännöllistä luottamuksellista läheisyyttä. Mieleni tekisikin usein kertoa miehille totuus ’irtosuhteideni’ määrästä, jotta he saisivat minusta sen oikean käsityksen. Jos ei minua hävettäisi niin paljon, niin paljastaisin heille ikisinkkuuteni tarkoittavan sitä, että olen harrastanut seksiä elämäni aikana maksimissaan 30 kertaa; eikä se todellakaan tarkoita että eri miehiä olisi läheskään 30. Tai edes 20.

y00yaSiispä vastatessani näiden aikuisten miesten katseeseen koen olevani pikkutyttö viettelijättären vartalossa. He näkevät minusta vain oman versionsa. Ja mikäli he kuulevat, etten ole koskaan seurustellut, niin he tuntuvat usein vetävän päätöksensä seksielämästäni juurikin siihen päinvastaiseen suuntaan; että ikisinkkuna olisin jotenkin kokenut näissä asioissa. Omassa tapauksessani asia on juurikin päinvastoin, ja paikoitellen näkyvä ujouteni tuntuukin tulevan miehille yllätyksenä.

Ehkä minulla on tosiaan ollut enemmän miehiä kuin joillakuilla seurustelevilla, mutta aika moni parisuhteessa elävä on harrastanut enemmän seksiä jo ensimmäisen seurustelukuukauden aikana kuin minä koko tähänastisessa elämässäni. Siinä missä moni mies voi pitää minua ikisinkkuuteni vuoksi lumppuna, niin minä koen olevani lähes neitseellinen verratessani itseäni seurustelijoihin.

No niin, nyt tiedätte suurimman ahdistuksenaiheuttajani.

t. Pauliina

Nyt meni vähän liian kinkyks

En ole viimeaikoina  juurikaan kirjoittanut seksistä – ja ihmekös tuo, kun oon viettänyt (jälleen) 9 kuukautta seksittä.

84474d7653644f219e9f7ab41068bd29Mistä puhe, siitä puute – Koska aihe on kuitenkin pyörinyt mielessäni, ja muiden seksielämä nyt kiinnostaa aina enemmän kuin heidän seksitön elämänsä, ajattelin tarjoilla teille pikakatsauksen erikoisten seksikokemusteni top kolmoseen; tilanteisiin, joissa homma meni hieman liian kinkyksi minun makuuni. Siispä Throwback Thursdayn hengessä palataan ajassa hieman taaksepäin:

3. ’Haittaako jos mun kaverikin tulee’

Sijalla kolme on eka kertani. Neitsyydestä oli päästävä eroon, joten hoidin homman vieraillessamme toisella paikkakunnalla; lähdin bileiden päätteeksi erään / jonkin pojan matkaan – pojan, jonka nimeä en tiennyt (tai tiedä vieläkään). Top kolmeen tämä kerta pääsee siksi, että ekan kerran pitäisi olla jokseenkin merkittävä, tapahtua ihmisen kanssa, josta oikeasti välität. Sen sijaan oma ensimmäisen kertani päättyi pojan ystävän saapuessa pojan asunnolle (omilla avaimillaan). Kiskoin peittoa päälleni olettaen ystävän lentävän heittävän pihalle samantien. Vaan ei – sen sijaan minun poikani kysyy: ’Haittaako jos mun kaverikin tulee?’

Kyllä se (silloin) haittasi; hommat loppui siihen, ja minä lähdin suunnistamaan hotellille, jossa ystäväni kanssa yövyimme. En tiennyt, että ystävänikin oli raahannut mukanaan seuralaisen, eikä minua päästetty sisään pyrkiessäni huoneeseen. Niinpä menin aamuviideltä alakerran aulaan odottamaan  että ystäväni himot tulisi tyydytetyiksi. Kauhukseni aulaan löysi myös joukko keski-ikäisiä italialaisturisteja, jotka ilahtuivat suunnattomasti nähdessään yksinäisen, humalaisen, seksiltä haisevan nuoren tytön hotellin aulassa, ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiskykyni pitääkseni heidät kädenmitan päässä itsestäni.

 

2. Haittaako jos mun kaveritkin tulee

Tätä miestä olin jo tapaillut Tinderin kautta, kun kohtasimme sattumalta Helsingin yössä. Siirryimme baarista miehen kotiin kahdenkeskisille jatkoille ja oltiin jo hyvässä vauhdissa, kun ovikello keskeyttää touhut (btw, miksi minulle aina käy näin?!). Ovella on miehen kaveriseurue, jolla on vielä täydet bileet päällä. Miehen mennessä ovelle, oletan hänen käskevän jengiä suksimaan kuuseen.

Vaan ei; ovi käy ja huoneeseen tulvii juhlatuulella olevaa porukkaa. Minä olen siellä ainoana ilkosillani ja samantien sängyssä on seuranani kaksi naista ja mies (ei tosin se tapailemani tyyppi); kaikki tuntuvat olevan valmiita kimppakivaan yrittäen suudella ja kosketella minua. Kaltaiseni puhdas pulmunen meni paniikkiin; en ollut valmis tutustumaan miehen ystäviin ihan noin syvällisesti ensitapaamisella ja pakenin paikalta.

 

1. The butt is mine

Tämä oli sitten niitä kuuluisia yhdenyönjuttuja kaukana kotoa; miehen varmat otteet ja halu miellyttää enteili hyvää… En nauti suuseksistä tuntemattomien kanssa; se on liian intiimiä. Saa minua nuolla, jos välttämättä haluaa, mutta… todennäköisesti en osaa relata. Tämä mies halusi selvästi näyttää kaikki osaamansa temput, ja minä leikin mukana kielileikitkin. Kuitenkin pasmani menivät sekaisin siinä vaiheessa, kun hänen kielensä tavoitti peräaukkoni – eikä selvästikään vahingossa.

Jos suuseksi on mielestäni intiimiä, niin pyllyreiän nuoleminen menee vielä astetta kinkymmälle levelille. Väkisinkin siinä miettii; milloin oon viimeeksi käyny isolla hädällä; tosi kiva hei tän jälkeen taas pussailla; miksi toi mies ees haluaa tehdä näin; eihän tää edes tunnu musta mitenkään erityisen hyvältä; mikä hitto ton tyypin nimi edes oli; tajuaako se nyt, että tää on jo eri reikä…amelie-gif-2

Hiljaa paikallaan makaamalla ja odottamalla tämäkin tilanne meni ohi ja siitä selvittiin. 😉

t. Pauliina