Liha on heikko

Kevät ja hormonit taas vauhdissaan, sillä jokunen muukin sinkku on viimeaikoina kirjoittanut läheisyydenkaipuustaan…

Oma kevääni on ollu vauhdikkain aikoihin; paljon elämyksiä läheisten kanssa ja etenemistä työelämässäkin. Vaikka kiireet on olleet hyvälaatuisia, on ne toisinaan aiheuttanut sen, että akkuni ovat tyhjentyneet aivan totaalisesti. Tämä vauhti on juurikin syynä siihen, etten ole edes harkinnut vieväni käynnissä olevia, mitäänsanomattomia Tinder-keskustelujani seuraavalle tasolle – tapaamiseen. Olen ollut niin väsynyt, etten todellakaan ole halunnut käyttää hengähdyshetkiä tutustuen johonkin uppo-outoon Tinder-jannuun.

En (vieläkään) millään jaksaisi lähteä treffeille. En jaksaisi katsoa intensiivisesti silmiin ja painaa mieleeni jokaista toisen lausuma sanaa siinä toivossa, että tästä saattaa kehittyä jotain. En millään jaksaisi olla kiinnostava, panostaa romanssin etenemiseen ja käyttää aikaani yhteisiin päiväkahveihin. En jaksaisi keskustella.

Sen sijaan jaksaisin kieriä sängyllä ja halailla sohvalla. Jaksaisin kutittaa toisen niskaa, antaa (ja vastaanottaa) selkähierontaa, nauttia hyväilyistä ja suudella.

8206a79977e4b61dd16cdb53fba487f0Nyt joku miettii, mikäs ongelma siinä on – löytyyhän Tinderistä miehiä, jotka etsivät kevyttä flingiä ja ovat valmiita etenemään fyysiselle tasolle nopeassa aikataulussa. Ongelmani on tunteet; tunteet ovat sen edellytys, että todella nautin toisen kosketuksesta; tunteeni ovat tällä hetkellä myös yhtä helposti roihahtavissa kuin märkä paperi. Vaikka kehoni huutaa kovaaäänisesti läheisyydenkaipuutaan, en saa läheisyydestä random-miehen kanssa irti yhtään mitään.

Nauttiakseni miehen läheisyydestä minun tulee ihastua ja tuntea häntä kohtaan. Vaikka kehoni ihastumista ehkä kaipaisikin, mieleni askartelee nyt ihan muissa asioissa; sillä riittää kokemuksia, menoa ja meininkiä muilla elämän osa-alueilla. Mieleni ei edes kaipaa lisää uutta tai uusia miehiä; se ei jaksa kiinnostua ja ihastua.

Mieleni taitaa olla vahvempi kuin kehoni. Mieleni on tyytyväinen sinkkuuteen – sillä riittää käsiteltävää niin ystävien kanssa jaetuissa arjen ilonhetkissä kuin uusissa työhaasteissakin. Omalla kohdallani se on tää liha, mikä on heikkoa.

Tää on Circle of life: 1. Want intimacy > 2. Requires having feelings > 3. Too lazy to get to know anyone > 4. Back to the number 1.

Ps. Paljon onnea vaan minulle – blogi täyttää tänään jo kaksi vuotta; enpä ois kaksi vuotta sitten uskonut näin pitkään jaksavani / jatkavani.

t. Pauliina

 

Nappulaliigaa

Sain Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä-kirjasta lempeän muistutuksen: minä hieman pelkään aidosti aikuisia miehiä – ja pelaankin deittailumielessä nappulaliigaa.

giphy2Olen nyt fyysisesti 27-vuotias, minkä vuoksi aikuiset miehet omistusasuntoineen, uraputkineen, vauvakuumeineen ja koirineen olisivat minulle aivan ajankohtaista deittimateriaalia. Vaan minä kun koen itseni aivan pikkutytöksi heidän seurassaan – enhän ole edes vielä ehtinyt seurustella niiden nuorten miesten kanssa. Pitäisikö tässä samantien siirtyä aikuisiin miehiin kun se opiskeluaikojen puppylovekin on kokematta?

Olen jokseenkin jämähtänyt niille teiniajoille – osaan pyörittää sellaisia koiranpentumaisia nuorempia tai samanikäisiä miehiä; heidän kanssaan tunnen hallitsevani tilanteen. Mutta ne aidosti mielenkiintoiset, minua vanhemmat miehet herättävät kauhunsekaisia tunteita; olen äärettömän kiinnostunut, mutta samalla niin epävarma itsestäni. Tiedän näyttäväni aivan aikuiselta naiselta – ja toisinaan olenkin aikuinen nainen – mutta silti paikoitellen yllätyn parrakkaiden pukumiesten luodessa minuun katseita. Mieleni tekisi melkein huutaa: ’Ei, en ole niin aikuinen miltä näytän! Tää kaikki on vaan kulissia!’. 

Epävarmuus ei liity persoonaani tai elämäni – vaan kokemattomuuteeni mies- ja parisuhdeasioissa; en ole niin perillä asioista kuin tämän ikäiset naiset yleensä ovat. Tavallaan olisin valmis siihen vakavaan parisuhteeseen – ja tavallaan en; lyön paniikissa jarrut aika herkästikin pohjaan. En edes ole varma, voiko ensimmäinen parisuhde (minun tapauksessani) olla se viimeinen, se mikä kestää? Vaikka kuinka tuntisin itseni ryhtyessäni seurustelemaan vasta ’näin vanhana’, ehkä minäkin tarvitsen sen harjoitussuhteen?

Haastavinta minulle on avautua tästä olemattomasta parisuhdehistoriastani miehille. Useimmiten teen sen kuitenkin hyvin pian – ikäänkuin ohimennen. Toisinaan miehet kauhistuvat sitä, etten ole seurustellut. Selkokielellä ikisinkku ilmeisesti tarkoittaa pitkää irtosuhteiden listaa. Onhan se todennäköistä, että miehiä on useampia verrattuna pitkissä parisuhteissa eläjiin, mutta minulle parisuhteen puuttuminen on tarkoittanut lähinnä sitä, etten ole koskaan saanut sellaista normaalia, säännöllistä luottamuksellista läheisyyttä. Mieleni tekisikin usein kertoa miehille totuus ’irtosuhteideni’ määrästä, jotta he saisivat minusta sen oikean käsityksen. Jos ei minua hävettäisi niin paljon, niin paljastaisin heille ikisinkkuuteni tarkoittavan sitä, että olen harrastanut seksiä elämäni aikana maksimissaan 30 kertaa; eikä se todellakaan tarkoita että eri miehiä olisi läheskään 30. Tai edes 20.

y00yaSiispä vastatessani näiden aikuisten miesten katseeseen koen olevani pikkutyttö viettelijättären vartalossa. He näkevät minusta vain oman versionsa. Ja mikäli he kuulevat, etten ole koskaan seurustellut, niin he tuntuvat usein vetävän päätöksensä seksielämästäni juurikin siihen päinvastaiseen suuntaan; että ikisinkkuna olisin jotenkin kokenut näissä asioissa. Omassa tapauksessani asia on juurikin päinvastoin, ja paikoitellen näkyvä ujouteni tuntuukin tulevan miehille yllätyksenä.

Ehkä minulla on tosiaan ollut enemmän miehiä kuin joillakuilla seurustelevilla, mutta aika moni parisuhteessa elävä on harrastanut enemmän seksiä jo ensimmäisen seurustelukuukauden aikana kuin minä koko tähänastisessa elämässäni. Siinä missä moni mies voi pitää minua ikisinkkuuteni vuoksi lumppuna, niin minä koen olevani lähes neitseellinen verratessani itseäni seurustelijoihin.

No niin, nyt tiedätte suurimman ahdistuksenaiheuttajani.

t. Pauliina

Nyt meni vähän liian kinkyks

En ole viimeaikoina  juurikaan kirjoittanut seksistä – ja ihmekös tuo, kun oon viettänyt (jälleen) 9 kuukautta seksittä.

84474d7653644f219e9f7ab41068bd29Mistä puhe, siitä puute – Koska aihe on kuitenkin pyörinyt mielessäni, ja muiden seksielämä nyt kiinnostaa aina enemmän kuin heidän seksitön elämänsä, ajattelin tarjoilla teille pikakatsauksen erikoisten seksikokemusteni top kolmoseen; tilanteisiin, joissa homma meni hieman liian kinkyksi minun makuuni. Siispä Throwback Thursdayn hengessä palataan ajassa hieman taaksepäin:

3. ’Haittaako jos mun kaverikin tulee’

Sijalla kolme on eka kertani. Neitsyydestä oli päästävä eroon, joten hoidin homman vieraillessamme toisella paikkakunnalla; lähdin bileiden päätteeksi erään / jonkin pojan matkaan – pojan, jonka nimeä en tiennyt (tai tiedä vieläkään). Top kolmeen tämä kerta pääsee siksi, että ekan kerran pitäisi olla jokseenkin merkittävä, tapahtua ihmisen kanssa, josta oikeasti välität. Sen sijaan oma ensimmäisen kertani päättyi pojan ystävän saapuessa pojan asunnolle (omilla avaimillaan). Kiskoin peittoa päälleni olettaen ystävän lentävän heittävän pihalle samantien. Vaan ei – sen sijaan minun poikani kysyy: ’Haittaako jos mun kaverikin tulee?’

Kyllä se (silloin) haittasi; hommat loppui siihen, ja minä lähdin suunnistamaan hotellille, jossa ystäväni kanssa yövyimme. En tiennyt, että ystävänikin oli raahannut mukanaan seuralaisen, eikä minua päästetty sisään pyrkiessäni huoneeseen. Niinpä menin aamuviideltä alakerran aulaan odottamaan  että ystäväni himot tulisi tyydytetyiksi. Kauhukseni aulaan löysi myös joukko keski-ikäisiä italialaisturisteja, jotka ilahtuivat suunnattomasti nähdessään yksinäisen, humalaisen, seksiltä haisevan nuoren tytön hotellin aulassa, ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiskykyni pitääkseni heidät kädenmitan päässä itsestäni.

 

2. Haittaako jos mun kaveritkin tulee

Tätä miestä olin jo tapaillut Tinderin kautta, kun kohtasimme sattumalta Helsingin yössä. Siirryimme baarista miehen kotiin kahdenkeskisille jatkoille ja oltiin jo hyvässä vauhdissa, kun ovikello keskeyttää touhut (btw, miksi minulle aina käy näin?!). Ovella on miehen kaveriseurue, jolla on vielä täydet bileet päällä. Miehen mennessä ovelle, oletan hänen käskevän jengiä suksimaan kuuseen.

Vaan ei; ovi käy ja huoneeseen tulvii juhlatuulella olevaa porukkaa. Minä olen siellä ainoana ilkosillani ja samantien sängyssä on seuranani kaksi naista ja mies (ei tosin se tapailemani tyyppi); kaikki tuntuvat olevan valmiita kimppakivaan yrittäen suudella ja kosketella minua. Kaltaiseni puhdas pulmunen meni paniikkiin; en ollut valmis tutustumaan miehen ystäviin ihan noin syvällisesti ensitapaamisella ja pakenin paikalta.

 

1. The butt is mine

Tämä oli sitten niitä kuuluisia yhdenyönjuttuja kaukana kotoa; miehen varmat otteet ja halu miellyttää enteili hyvää… En nauti suuseksistä tuntemattomien kanssa; se on liian intiimiä. Saa minua nuolla, jos välttämättä haluaa, mutta… todennäköisesti en osaa relata. Tämä mies halusi selvästi näyttää kaikki osaamansa temput, ja minä leikin mukana kielileikitkin. Kuitenkin pasmani menivät sekaisin siinä vaiheessa, kun hänen kielensä tavoitti peräaukkoni – eikä selvästikään vahingossa.

Jos suuseksi on mielestäni intiimiä, niin pyllyreiän nuoleminen menee vielä astetta kinkymmälle levelille. Väkisinkin siinä miettii; milloin oon viimeeksi käyny isolla hädällä; tosi kiva hei tän jälkeen taas pussailla; miksi toi mies ees haluaa tehdä näin; eihän tää edes tunnu musta mitenkään erityisen hyvältä; mikä hitto ton tyypin nimi edes oli; tajuaako se nyt, että tää on jo eri reikä…amelie-gif-2

Hiljaa paikallaan makaamalla ja odottamalla tämäkin tilanne meni ohi ja siitä selvittiin. 😉

t. Pauliina

 

Naisen 28 päivää

Naiset tietää – ja moni mieskin on jo huomannut – että kuukauden aikana sama nainen ehtii olla monenlainen, erilainen nainen. Miten se (sinkku)naisen järjen – ja hormonien – juoksu eteneekään kierron päivinä?

  1. päivä: AAAaaah, menkat!!! Now it all  makes sense!angelina-jolie-tomb-raider-hated-everything-smash-gif
  2. päivä: Niisk, miks jäätelöä myydään vaan litran pakkauksissa?
  3. päivä: Oon niin ruma, ällöttävä ja lihava.
  4. päivä: Haluan olla yksin ja vaan nukkua. Aina.
  5. päivä: Oon niin ruma, lihava ja yksinäinen.
  6. päivä: Nyyh, tarviin halauksia.tumblr_n7srxtkokr1s5xvwuo1_500
  7. päivä: Mä en halua enää olla yksin; miksen kelpaa kellekään…
  8. päivä: Mistähän niitä boyfriend-tyynyjä sais tilattua.
  9. päivä: Tänään mun elämä muuttuu; siivoon, laihdun, muutun älykkääks ja perustan perheen.
  10. päivä: Kyllä musta tuntuu, että tää urheilu alkaa jo näkyä  – tuossa voi jo erottaa lihaksen, ja tuossa…ja tuossakin on jokin muhkura.
  11. päivä: Pyyhkii aika hyvin.
  12. päivä: Kyllä kannatti tulla salille… näin ainakin yhden paljaan olkapään…Mm’mhh… Daydreaming…
  13. päivä: Huhhuh, onpas maailmassa paljon porkkanoita, sauvoja jaja… ihan kun toi mies ois just antanu mulle sellaista katsetta…ja toi toinenkin…apua… näkeeköhän kaikki, että oon ihan tulessa.giphy
  14. päivä: Kyllähän tuota naapurin Peraakin lemmiskelis jos pitäis silmät tiukasti kiinni…
  15. päivä: Alkaa olla aika kuumottavat paikat…
  16. päivä: Itseasiassa, aika komie mieshän tuo naapurin Pera on…
  17. päivä: Ainiin Tinderi… Pitäisiköhän tehä jokin (rivo) keskustelunavaus…
  18. päivä: Tai sitten vois lähteä vaikka baariin…
  19. päivä: Ei kyllä ne treffit viinipullon äärellä houkuttelis enemmän…
  20. päivä: Vai pitäiskö sittenki mennä vaan tyttöjen kanssa leffaan…
  21. päivä: Oikeestaan mä taidanki bookata matkan Balille…
  22. päivä: Vihdoinkin mä teen jotain mun elämällä!
  23. päivä: Voi kun vois käpertyä jonkuin kainaloon sohvalle. Sen sijaan Tinderissä tulee vaan jotain rivoja aloituksia, vähänkö miehet on urpoja.
  24. päivä: Vähän taas uuvuttaa – oonkohan tulossa kipeeks. new-girl-gif1
  25. päivä: Kylläpäs meillä on töissä ärsyttäviä tyyppejä. Ja ärsyttäviä hommia. Ja aika ärsyttävä tää mun kynsilakan sävykin. Tosi rasittava.
  26. päivä: Mitähän täältä jääkaapista vielä sais syötyä…
  27. päivä: Vitsit, en hallitse mun elämää… Mitä mä oikein taas touhuan….Mikä on elämäntarkoitus…
  28. päivä: Yhhhhhyyyyhhhyyhhyyy…Niisk….sniff….nyyyyyyh….byääääääähhhh. Miten kaunis tää Vesalan Finlandia voi olla… yhhyhhyy… ja miten söpö toi naapurin perhe on… Btw, Ihan kauheeta, mitä Bambin äidille kävi…

Ja sama alkaa alusta.

t. Pauliina