Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken ja…

Olen hieman kateellinen Sinkkikselle; siitä lähtien kun olen blogia seurannut, Sinkkis on tavannut yhden jos toisenkin karismaattisen miehen, jotka ovat saaneet lukijankin sukat pyörimään jaloissa. Sinkkis heittäytyy tilanteisiin; hän lähtee treffeille ja palaakin kotiin kahden vuorokauden kuluttua.

Entäs minä?

Minäkin luokittelen itseni salamarakastujaksi. Kuitenkin… Kun havaitsen niitä ’tunteita’ itsessäni, pyrin lyttäämään ne kaikin mahdollisin keinoin; epäilen ja haastan itseäni, testaan tunteita ja katselen aiempaa tarkemmin ympärilleni; onko tämä mies todella minua varten; haluanko varmasti keskittyä vain häneen.

Kun minä ’heittäydyn’ treffeillä, se tarkoittaa että treffeihin varaamani 1,5 tuntia venähtää neljäksi tunniksi – ei ikinä 40 tunniksi. En päästä uusia ihmisiä lähelle – ainakaan kovin pian; en heittäydy, en anna itsestäni täysillä, en sopeuta omaa elämääni vaan laitan hänet sopeutumaan siihen; pidän kiinni muista suunitelmistani käydä salilla ja nähdä tyttökavereita – mies saa täyttää vain niitä kalenterissani olevia vapaita aikoja.

giphyOlen varmaan aika jäykkis – en ole koskaan heittäytynyt uuteen suhteeseen ja luottanut omiin tunteisiini, vaikka tajuaisinkin viihtyväni toisen seurassa aika hyvin. En koskaan pyydä miestä jäämään koko viikonlopuksi; loihdi herkkuaterioita seksin lomaan ja käy silloin tällöin talsimassa Töölönlahden ympäri käsikädessä. Tarvitsen treffien väliin aina  ’omaa tilaa’ tai muuten… tuntuu, että pakahdun.

Jouluevankeliumista on jäänyt mieleen tämä kohta: ’Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.’  Minulla on usein samankaltainen olo – en oikein saa ajatuksistani ja tunteistani selvää ennenkuin pääsen pilkkomaan ja palastelemaan niitä itsekseni. Ehkä tunteeni miestä kohtaan kehittyisivät nopeammin, jos en aina pakenisi omiin oloihini tekemään analyyseja ja keksimään syitä, miksi meistä ei tulisi hyvää paria. Mitä jos sen sijaan joskus antaisin uuden tyypin laittaa pääni pyörälle – ihan huolella – koko viikonlopun ajan.

Oon varmaan deittaillut vääriä tyyppejä, kun en ole ollut valmis luopumaan luomastani ’järjestyksestä’. 🙂

Ps. jos et oo vielä kattonu, niin nyt on hyvä aika alkaa seuraa Sohvaperunoita; tää on aivan huippujakso. :’D

t. Pauliina

Mainokset

Luokkakokous

Sinkkuudessa on niin paljon hyviä puolia – ja monesti mietinkin, haluanko minä edes muutosta elämäntilanteeseeni vai johtuuko parisuhdenälkäni enemmänkin sosiaalisesta paineesta.

5Ei tietysti pitäisi miettä, mitä muut ajattelevat minusta tai elämäntilanteestani. On se silti hintsusti epämiellyttävä tunne, kun 40 entisen opiskelutoverin kokoontuessa yhteisiin kinkereihin, tapahtumassa on vain 2 sinkkunaista. Kun siinä tilanteessa sinkkunaiset laitetaan nostamaan kätensä ylös, on jostain syystä kuitenkin vaikeaa muistaa se, että minulla on oikeasti kaikki hyvin. Kun muut kertovat tuoreita hääkuulumisiaan – en voi olla ajattelematta, kuinka jämähtäneeltä tai vajavaiselta minun elämäni voi heidän silmissään näyttää; kaljakasseineni ja nahkahousuissani olen kuin se sama opiskelijatyttö lähes kymmenen vuotta takaperin.

Vaikkei se tietysti ole niin; enkä minä edes tiedä, mitä he oikeasti ajattelevat. Saati, että heidän mietteillään tulisi olla mitään merkitystä.

t. Pauliina

Toiset treffit

…on monessa suhteessa jännittävämmät kuin ensitapaaminen.

Ensitreffeillä puheenaiheita on jonoksi asti; jos keskustelu ei solju luontevalla rytmillä eteenpäin, voi aina tentata toiselta tämän harrastuksista, perheestä, työstä, opinnoista, lempielokuvista, viikonlopunsuunnitelmista tai ylipäätään viimeaikaisista uutisista, kaupungin parhaista menomestoista jne.

Toisilla treffeillä pitäisi paitsi muistaa, mistä ensimmäisillä treffeillä keskusteltiin, keksiä myös uusia aiheita ja viedä vanhoja keskusteluja eteenpäin. Tämä keskustelun ylläpitäminen ei kuitenkaan ole se toisten treffien suurin haaste (minulle) – vaan tunnelman monitorointi: fiilikseni mittaaminen; keskinäisen kemian ariviointi.

Ensimmäiset treffit menevät usein sellaisessa ihan kivassa pöhinässä; jos ei deitti ole aivan kamala, kemiaa tuntuu aina olevan – ainakin jonkin verran. Toisilla treffeillä tyyppi taas on jo tutumpi eikä tilanne ole niin uusi; on helpompi keskittyä arvioimaan, onko tyyppi aidosti kiinnostava ja mitkä ovat omat fiilikset häntä kohtaan – sen sijaan että kävisi läpi vain niitä kauhunsekaisia tunteita, joita ensitreffit saivat – ja yleensä aina saavat – aikaan.

tenor1Minua jännitti nähdä Kasipallo uudestaan; olinko erehtynyt ensitreffeillä; kiinnostaisiko minua enää toisten treffien jälkeen; tai jos minua kiinnostaisi – mitä jos hän ei enää tunne vetoa minua kohtaan; miten voisin tehdä toisista treffeistä vielä paremmat kuin ensimmäisistä? Näiden asioiden kanssa painiessani olin tietysti rento kuin rautakanki tavatessamme keskustassa. Vaikka suutelimmekin ensitreffeillä, julkiset hellyydenosotukset ovat minulle kuitenkin sen verran vierasta touhua, että olisin mieluummin jättänyt sen Kiva nähdä -pusun muiskauttamatta. Etenkin kun siinä vieressämme seisoi tuntematon, komea ja pitkä mies – varmaan odottamassa omaa deittiään.

Kun alkujähmeydestä – ja illan aktiviteettinumerosta – päästiin eroon, siirryimme hieman rennompaan ympäristöön ja tunnelma vapautui – onneksi. Olin alkuun jo huolissani, että missä pumpulihötössä ne ensimmäiset treffit menivät; mutta täytyy sanoa, että treffiympäristömme oli tällä toisella kertaa ehkä hieman levottomampi ja se jos mikä saa kaltaiseni ADD-tyypin varpailleen; oli hieman vaikeuksia keskittyä Kasipalloon. Pääsin kuitenkin lopulta taas siihen samaan kuplaan kuin ensitapaamisellamme – tämä mies on aika ihana; hän on intensiivisesti läsnä, kuuntelee, vittuilee ja pitää huolta. Jos ensitreffimme kestivät lähes 4 tuntia niin nyt meni melkein 5 – ja Kasipallokin sanoi, että hänen poskilihaksensa ovat kipeät jatkuvasta hymyilystä.

Toistaiseksi menee siis aika kivasti, enkä pyöritä samanaikaisesti muita mieskuvioita, mutta silti… en vielä tiedä, ihastunko syvemmin vai mihin tässä ollaan menossa.

t. Pauliina

Ette ikinä usko

Kävin nimittäin treffeillä. Kyllä. Enkä millätahansa treffeillä vaan Tinder-treffeillä; ekat treffit sitten kesäkuun ja kaikenkaikkiaankin vasta toinen mies/deittikumppani kuluvan vuoden puolella. Tilastojani ajatellen olen itsekin aika yllättynyt, kuinka nopeasti kyseisen Tinder-keskustelun alettua oikeasti päädyin treffeille.

Nyt mietitte, että uusi mätsini on jonkinsortin perfect match, joka on ylenpalttisella juttelullaan hurmannut minut samantien. Ei oikeastaan niinkään; hänen kuvansa eivät lähtökohtaisesti vakuuttaneet ihan täysin ja keskustelukin oli sellaista… no… harvasanaista pitkine taukoineen.

Miksi sitten suostuin? Mietin sitä itsekin ennen deittejä, kun olin tapani mukaan lähinnä ärsyyntynyt itseeni; miksi olin jälleen näkemässä jotakuta näin nopeasti – tuhlaamassa aikaani johonkuhun, josta en ole vielä edes kiinnostunut. Osittain lähdin ehkä siksi, että koin velvollisuudekseni sinkkuna käydä treffeillä pitkän tauon jälkeen. Ja ehkä myös jotta ystäväni eivät olisi niin kummastuneita hiljaiselostani.

Merkittävin syy suostumiseeni oli kuitenkin se, että minua tosiaan pyydettiin treffeille – tämä mies ei kutsunut minua omaan sänkyynsä kello 10 jälkeen tai yrittänyt vastaavasti tunkea meille yökylään. En tiedä, millainen lorttoprofiili minulla miesten silmissä on, mutta viimeaikoina ehdotukset ovat olleet aika suoraviivaisia; tyrmättyäni eräänkin yökutsupyynnön keskustelu päättyi miehen sanoihin: ’Höh, ilmota jos muutat mieles ja haluut tulla kokeilee mun sänkyä’. Charming.

tenorSen sijaan tämä viimeisin Tinder-mies, kutsuttakoon häntä vaikka Kasipalloksi, kutsui minut oikeasti ulos; ilmoitti aktiviteetin, päivän ja kellonajan jolloin tavataan – no questions asked. Minun oli oikeastaan helpompaa myöntyä kuin kieltäytyä; hän otti ohjat, teki selkeän ehdotuksen eikä tarvinnut mitään lässytellä; ’mitä sinä haluat tehdä…’ ’mentäskö sinne vai sittenkin tuonne…’

Ja miten treffit sitten meni? Tyyppi oli mielenkiintoisempi kun olisin viestittelyn perusteella ajatellut; puhelias, pilkettä silmäkulmassa ja kerrankin – mies kiusasi minua takaisin vähintään yhtä paljon kuin minä haastoin häntä – hauskaa!

Ei ollut myöskään yhtään pöllömpää päättää näitä deittejä kaatosateessa pussaillen.

t. Pauliina