Ette ikinä usko

Kävin nimittäin treffeillä. Kyllä. Enkä millätahansa treffeillä vaan Tinder-treffeillä; ekat treffit sitten kesäkuun ja kaikenkaikkiaankin vasta toinen mies/deittikumppani kuluvan vuoden puolella. Tilastojani ajatellen olen itsekin aika yllättynyt, kuinka nopeasti kyseisen Tinder-keskustelun alettua oikeasti päädyin treffeille.

Nyt mietitte, että uusi mätsini on jonkinsortin perfect match, joka on ylenpalttisella juttelullaan hurmannut minut samantien. Ei oikeastaan niinkään; hänen kuvansa eivät lähtökohtaisesti vakuuttaneet ihan täysin ja keskustelukin oli sellaista… no… harvasanaista pitkine taukoineen.

Miksi sitten suostuin? Mietin sitä itsekin ennen deittejä, kun olin tapani mukaan lähinnä ärsyyntynyt itseeni; miksi olin jälleen näkemässä jotakuta näin nopeasti – tuhlaamassa aikaani johonkuhun, josta en ole vielä edes kiinnostunut. Osittain lähdin ehkä siksi, että koin velvollisuudekseni sinkkuna käydä treffeillä pitkän tauon jälkeen. Ja ehkä myös jotta ystäväni eivät olisi niin kummastuneita hiljaiselostani.

Merkittävin syy suostumiseeni oli kuitenkin se, että minua tosiaan pyydettiin treffeille – tämä mies ei kutsunut minua omaan sänkyynsä kello 10 jälkeen tai yrittänyt vastaavasti tunkea meille yökylään. En tiedä, millainen lorttoprofiili minulla miesten silmissä on, mutta viimeaikoina ehdotukset ovat olleet aika suoraviivaisia; tyrmättyäni eräänkin yökutsupyynnön keskustelu päättyi miehen sanoihin: ’Höh, ilmota jos muutat mieles ja haluut tulla kokeilee mun sänkyä’. Charming.

tenorSen sijaan tämä viimeisin Tinder-mies, kutsuttakoon häntä vaikka Kasipalloksi, kutsui minut oikeasti ulos; ilmoitti aktiviteetin, päivän ja kellonajan jolloin tavataan – no questions asked. Minun oli oikeastaan helpompaa myöntyä kuin kieltäytyä; hän otti ohjat, teki selkeän ehdotuksen eikä tarvinnut mitään lässytellä; ’mitä sinä haluat tehdä…’ ’mentäskö sinne vai sittenkin tuonne…’

Ja miten treffit sitten meni? Tyyppi oli mielenkiintoisempi kun olisin viestittelyn perusteella ajatellut; puhelias, pilkettä silmäkulmassa ja kerrankin – mies kiusasi minua takaisin vähintään yhtä paljon kuin minä haastoin häntä – hauskaa!

Ei ollut myöskään yhtään pöllömpää päättää näitä deittejä kaatosateessa pussaillen.

t. Pauliina

Mainokset

Huono, huonompi, vaihtoehto

Viimeaikaisissa mieskontakteissani tuntuu olevan toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja:

  • Parhaimmat Tinder-keskusteluni (kilpa ei ole ollut kovin intensiivinen) olen viime aikoina käynyt miehen kanssa, joka asuu Tampereella. Kuinka turvallista; treffejä ei tiedossa ainakaan tämän tyypin kanssa.

 

  • Romanssi mieheen, joka asuu reilun sadan metrin päässä kuulostaa ihanan helpolta. Naapuri on kuitenkin viesteissään antanut yhä enenevissä määrin ymmärtää, että hän on kiinnostunut lähinnä petipuuhista kanssani. Sen vuoksi en ole halunnut ’treffeille’ hänen (tai itseasiassa minun) luokseen – kyse ei siis niinkään ole sitä, etten olisi ’saanut aikaiseksi lähteä’. Vaikka emme ole treffanneet tarkoituksella, olen tietysti  törmännyt ja vaihtanut Naapurin kanssa kuulumisia yhteisessä lähikaupassamme. Let’s see, olenko läheisyydenkaipuussani pian siinä pisteessä, että konttaan hänen ovelleen ja hänen kainaloonsa huolimatta siitä, ettei tämä johtane ’kainaloa’ pidemmälle.

 

  • Työpaikallani minulla on Kumman kaa -tilanne. Nämä kaksi kollegaani ovat tällä hetkellä elämäni ’läheisimmät’ miehet; he näkevät hyvät ja huonot puoleni – ja tykkäävät minusta siitä huolimatta. Jos en kuitenkaan osaa ’valita’ heidän väliltään, en voi tehdä kummankaan suhteen aloitetta. Lisäksi minä olen se, joka on ’hierarkiassa korkeammalla’ – minä kantaisin vastuun, jos aloitteeni johtaisi ikävään lopputulemaan tai ei saisi vastakaikua. Helpompi opetella kestämään tilannetta, jossa he ovat lähellä, mutta saavuttamattomissa.

 

  • Ystävän ex. Tällä saralla olen jo rikkonut omia sääntöjäni; mätsäsin Tinderissä erään läheisen ystäväni entisen avopuolison. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että tutustuin tähän mieheen jo ennenkuin ystävystyin naispuolisen ystäväni kanssa. Olen siitä asti ollut miehestä kiinnostunut, mutta jättänyt fiilikseni huomiotta, sillä kyseinen pari oli muodostunut juuri ennen tutustumistamme. 1399505682911Pariskunnan erosta on nyt vuosia, mutta periaatteessa mies on silti kielletty hedelmä. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan Tinderin tarjoamaa mahdollisuutta painaessani hänelle sydäntä. Mätsi. Voi helvetti; mitäs nyt? En ole sanonut mitään. Eikä hänkään. Odotan kauhulla (=innolla) yhteistä illanviettoa; siellä olemme sitten kaikki kolme, loputtomasti alkoholia – ja toivottavasti myös jokunen muu ihminen.

 

Vaikka viimeisin miesvaihtoehdoista on ehkä se kaikkein huonoin, en tiedä miksi se vaikuttaa minusta parhaalta.

 

t. Pauliina

Maasta maahan ja maassa maan tavalla

Lomani ’miesseikkailut’ tiivistyvät toteamukseen, että sain kahden viikon ulkomaakokemukseni aikana enemmän huomionosoituksia kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Enkä näin sanoessani käytä edes lainkaan värikynää. Olen aiemmin reissannut hieman Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, joissa vaalea iho ja hiukset keräävät tietysti myöskin huomiota osakseen. Kyllä tämänkertainen Karibian kohde oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa; jätimme yökerhotkin väliin, ja osittain juuri sen takia, että jo päivänvalossakin, selvinpäin, miehet lähes poikkeuksetta vihelsivät, sihisivät tai muiskauttelivat perään, huutelivat: ’linda, linda’ tai ’Do you wanna see my big dick? Do you wanna suck my huge dick?’  (Osuvampi selitys yökerhojen väliin jättämiselle lienee grannylife ja sen mukavuus.)  Siispä – kaikki suomalaisneidot, jotka kaipaatte huomionosoituksia, matkavinkkini teille on: Kuuba.

Sen sijaan jos kaipaatte huomiota, älkää menkö Flowhun; olipahan taas aikamoinen kontrasti palata Suomeen ja suoraan festareille, joissa on toinen toistaan kauniimpia naisia ja miehiä. Jos kotoa lähtiessä olikin hyvä fiilis omasta festarilookista, niin päästyäni paikanpäälle olin hyvällä tuurilla vain pieni osa hyvinpukeutuneiden ihmisten massaa ja huonolla tuurilla pelkkä harmaa hiirulainen upeiden asujen rinnalla (en edes tiennyt, että on muodikasta liikkua julkisesti pakarat paljaana pelkissä verkkosukkahousuissa ja stringeissä!?)

princess-jasmine-outfit-gifPidän Flowsta juuri sen siisteyden ja tyylikkyyden vuoksi; kauniita ihmisiä, asuja ja ruokaa, uusia artistilöytöjä ja yöksi pääsee kuitenkin omaan sänkyyn. Toisaalta Flow ei ehkä (ainakaan omalle tämänvuotiselle jurottavalle Jet lag -naamalleni) toiminut samanlaisena uusien ihmisten tapaamisfoorumina kuin mitä yleensä ’perinteisemmillä’ festareilla, joissa on vähintäänkin etkoja naapuriteltoissa. Flow vetää ehkä muita festareita herkemmin puoleensa pariskuntia; Flowssa voi käydä (hygieenisesti) halailemassa ja herkuttelemassa naminamiherkkuja mystisen musiikin tahdissa – näille festareille voi mennä upgreidatuille treffeille. Tämän lisäksi moni Flow-kävijöistä on pääkaupunkiseutulaisia – ei ole tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, kun festivaalialueella on niin paljon vanhojakin tuttavuuksia.

En siis suurista haaveistani huolimatta päässyt halailemaan tai pussailemaan Flowssa – kukaan (tuntematon) ei itseasiassa edes tullut juttelemaan minulle. Kukaan ei oikeastaan edes kiinnittänyt minuun sellaista huomiota, jota voisi nimittää silmäpeliksi. Ainut mieskontaktini sattui kotimatkalla bussissa vieressäistuvan kanssamatkustajan vaihtaessa Flow-kokemuksiaan kanssani. Hän oli jonkinsortin HC-musatietäjä, joten siinä keskustelussa ei todellakaan ollut romanttista vivahdetta.

Flown ohella ehdin kuitenkin kipaista viikonloppuna myös ihan perinteisesti klubille. Päädyin juttelemaan koko illan aiemmin tapaamani tutuntutun kanssa, ja jotain pussailun tynkääkin siinä saattoi sattua (vaikka yleensä välttelen tällaista baarissa)… Jos olisin juttelemaan mennessäni tajunnut, että minä teen itseasiassa aloitetta hänen suhteensa, olisin ehkä mennyt hieman puihin, mutta minähän koin vain meneväni juttusille vanhan tutun kanssa…

Sen koomin miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut. Luulen, että hän säikähti tätä tiukkaa nollatoleranssiani yhdenyönjuttujen suhteen. Eikai kukaan enää tänäpäivänä halua esimerkiksi lisätä ja sitoutua Facebook-kaveriksi pelkän yhden hauskan illan perusteella… huoh… miehet. ;b

t. Pauliina

Varatuilta miehiltä pitäisi kieltää

naisten katsominen.

Kävelin tuossa salilta pois, kun huomasin siinä tiskillä seisovan miehen katsovan suoraan minuun. Laskin katseeni. Katsoin uudestaan – hieman pidempään. Sama tuijotus hänen suunnaltaan jatkui. Laskin jälleen katseeni. Oli jälleen pakko katsoa eteenpäin – ja yhä hän katsoi minua. Katsoin jälleen puhelintani ja vilkaisin mieheen vielä kerran ohittaessani hänet, että kyllä – hän katsoi minua yhä.

tumblr_oov3ccnwfb1tqsd70o1_500Mies oli söötti ja minua kävi sapettamaan; paikoissa, joissa pyörin usein (kuntosali, ruokakauppa tai duunipaikka), sitä saa jokseenkin pitkiä katseita tietyiltä tyypeiltä. Kuvittelen näkeväni katseessa kiinnostusta, mutta kuitenkaan nämä hemmot eivät tule vastaan Happnissa tai Tinderissä, enkä siis voi varmistua heidän sinkkuudestaan. Se on jopa koomista, kuinka monta vuotta kaksi ihmistä voivat pyöriä samoissa ympyröissä, katsella toisiaan ja paikoitellen hymyillä vienosti, vaihtamatta kertaakaan sanaakaan.

Tästä inspiroituneena päätinkin tulla vauhkoamaan teille hieman asian – tai ainakin tämän kohtaamisen – vierestä. Alan ajaa aloitetta siitä, että varattujen miesten pitäisi olla mahdoton katsomasta naisia – siis muita kun omaansa. Tai ainakaan sinkkunaisia he eivät saisi tuolla tavoin katsoa… Enhän siis tosin edes tiedä, oliko tämä kyseinen mies parisuhteessa vai kenties vapailla markkinoilla; saati, että katsoiko hän minua sillä tavoin kiinnostuneena vai oliko minulla hiukset sekaisin tai jotenkin kummallinen ilme, mikä kiinnitti hänen huomionsa. Oli tämä kyseinen mies sitten varattu tai sinkku, niin aiemminkin on käynyt niin, että signaaliksi kuvittelemani miehen katse onkin ollut jotain muuta; varattu mies on vain nauttinut saamastaan huomiosta ja tarttunut tilaisuuteen flirttailla kevyesti. Ja eihän sitä sovi kieltääkään.

Sinkku ei voi luottaa siihen, mitä mies/nainen viestittää katseellaan. Onhan se reilua, että varatutkin saavat flirttailla ja nauttia huomiosta, mutta se syö sinkkunaista, kun silloin harvoin rohjetessani tehdä aloitteen miehet ovatkin yllättävän usein paljastuneet varatuiksi (tai sitten olen tullut huijatuksi). Pahimmassa tapauksessa parisuhdestatus voi paljastua jopa jokseenkin myöhäisessä vaiheessa; eräs minulle juttelemaan tullut mies kertoi avovaimostaan vasta kuljettuamme koko illan baarissa käsikädessä; olin kuulemma hänen mielestään niin mukavannäköinen, ettei hän halunnut kenenkään muun miehen käyttävän minua hyväksi. Yritä siinä sitten selittää, että minä kyllä tulisin oikein mielelläni hyväksikäytetyksi – mieluiten tietysti useita kertoja saman miehen toimesta, mutta kuitenkin. Aika tehokas blokkaus niin yhdenyönjutuilta kuin kaikelta muulta, mitä ilta olisi voinut poikia.

t. Pauliina