Team Dani

Alkaessani seuraamaan Temppareiden neloskautta en todellakaan uskonut, että käännyn vielä aivan totaaliseksi BileDani-faniksi.

Samaa ovat sanoneet monet ystävistäni; hekään eivät uskoneet, että Hottiksissa ja Temptation Islandilla (?) aikanaan itsensä idioottimaisesti brändännyt Dani voisi Temptation Islandille uudestaan saapuessaan vaikuttaa herkältä, aidolta ja rakastavalta poikaystävältä. Jos tämä herkkä puoli on pelkkää actia hänen puoleltaan, niin täytyy kyllä sanoa että melkoisen hyvä näyttelysuoritus, jolla pitäisi irrota helposti rooleja ainakin kotimaisissa leffoissa!

Uskon kuitenkin, että Danin tunteet Eveä kohtaan ovat aivan aitoja. Raukka on niin rakastunut, ettei  edes tunnu huomaavan saarella pyöriviä sinkkunaisia. Toisin kuin tyttöystävänsä, Dani ei testaa kunnolla houkutusta – kärsii vaan katsoessaan videolta tyttöystävänsä tekemisiä.

t. Pauliina

Mainokset

Yhteisellä lomalla

Minulla ei ole hajuakaan, miltä pettäminen tuntuu – niin pettäjän että petettävän tunnemaailma ovat minulle täysiä mysteerejä.

Olen kuitenkin Kasipalloa kohtaan tuntenut viimeaikoina niin kummallisia tunteita, että mietin, kokeeko pettäjät jotain vastaavanlaisia tunteita.

En ole maannut (tai ollut muutenkaan läheisesti) kenenkään toisen kanssa Kasipallon tavattuani – joten hänen vartalonsa pitäisi olla se vartalo, joka tuntuu minulle tutulta ja ’oikealta’.

Kuitenkin – kuten olen tässä kertonut – olen alkuvuodesta hieman etääntynyt Kasipallosta henkisesti. Alettuani epäillä meitä myös Kasipallon vartalo muuttui minulle vieraaksi; oli kuin minulla olisi ollut suhde johonkuhun toiseen, sillä Kasipallon suudelmat tuntuivat väärältä. Oikeastaan ne eivät tuntuneet miltään. En halunnut olla hänen lähellään. Hänen alaston vartalonsa tuntui etäiseltä; en kokenut vetoa häneen, vaikka hän hyvännäköinen onkin. En halunnut häntä suuhuni ja koin seksin olevan puoleltani robottimaista suorittamista. Olin henkisesti jossain muualla.

Kertomani perusteella kehottaisitte minua varmaan jatkamaan elämässä eteenpäin – mutta yllä kuvaillun tilanteen jälkeen on ’tapahtunut paljon’.

tenor1Olimme Kasipallon kanssa yhdessä lomalla, ja nämä 1,5 viikkoa todella avasi silmäni; Luoja, miten hyvä minun on olla tämän miehen kanssa! Meillä oli yhdessä niin hullunhauskaa, ja osittain se johtunee minun vapautumisestani – kun minä lakkasin pingottamasta, enkä miettinyt, mitä muut ajattelevat meistä. Oloni helpottui suunnattomasti, kun avasin kerrankin suuni; kerroin Kasipallolle, milloin ja miksi hän otti minua päähän sen sijaan, että olisin vain purrut hammasta ja kasvattanut kaunaa häntä kohtaan – kuten olin toiminut tähän asti. Ymmärsin, että Kasipallo pitää minusta huolta, kohtelee kaltoin ja on hellä juuri sopivassa suhteessa.

Siltikin… Aiempi pakokauhun sekainen reaktioni, paskahalvaus, on mahdollisesti ollut ihan normaali – tai jopa oikeutettu reaktio – kaltaiselleni ikisinkulle. Pelästyttyäni ihmissuhteen etenemistä ja Kasipallon lähelläoloa, aloin työntää häntä kauemmas – itse tulkitsin tunteeni tylsistymisenä ja vapauden kaipuuna, vaikka oikeasti olin laittanut itse itseni lukkoon; en uskaltanut nauttia mahdollisen ihmissuhteen potentiaalista.

Eikai ihmissuhteeseen heittäytyminen voikaan olla helppoa, jos ei niin ole koskaan tehnyt? Ainakaan tällä hetkellä en enää peräänkuuluta vapautta Kasipallosta – itseasiassa kaipaan nytkin hänen seuraansa.

t. Pauliina

Hengittämättä

Se tunne, kun näkee entisen hellun kaupungilla, on kieltämättä aika kutkuttava.

Näin vastikään erästä Tinder-deittiä, joka katosi elämästäni vikkelästi kuin tuli häntänsä alla.

seex11Nähdessäni miehen pidätin hengitystä pari sekuntia ja ajattelin jo, vieläkö pääni menee sekaisin hänet nähdessäni; vieläkö sydän jättää pari lyöntiä väliin. Sitten tajusin, että se hengityksen pidättäminen ei itseasiassa ollut reaktioni tähän satunnaiseen kohtaamiseen; vaan se oli hetki, jolloin odotin reaktiota – odotin sitä valtavaa tunnejysäystä, kun vanhat muistot ja ikävä palaavat mieleen.

Vaan sitäpä ei tullutkaan; niin minkäänlaista tunneaaltoa ei vyörynyt ylitseni.

Aina entisten näkeminen ei ole näin helppoa. Minullakin on se yksi – ei mikään entinen hellu vaan ennemminkin ’the one that got away’ – joka saa minut polvilleni 8 vuoden jälkeenkin yksinkertaisesti vaihtamalla profiilikuvansa. Hänen vuokseen saattaisin jättää terveen parisuhteen tai jopa karata omista häistäni.

t. Pauliina

Onko meillä yhteinen koti(maa)?

Lyhyinä maailmalla viettäminäni ajanjaksoina olen aina tehokkaasti torpannut kaikki tilaisuudet ihastua ulkomaalaiseen mieheen. Tuttavapiirissäni on kuitenkin kansainvälisiä pariskuntia, joiden toinen osapuoli on muuttanut Suomeen rakkaansa vuoksi.

Koska pelkään sitoutumista, yhteenmuutto jo pelkästään suomalaisen, helsingissä asuvan, miehen kanssa kuulostaa suurelta elämänmuutokselta. Pakokauhulleni antaakin hyvää perspektiiviä se, että nämä kansainväliset tuttavani ovat paitsi muuttaneet kumppaninsa luo, aloittaneet samalla lähtöruudusta kaikilla muilla elämänosa-alueilla; he ovat luopuneet arkisesta hengailusta ystävien ja perheen kanssa, hankkineet uuden työn ja harrastukset sekä tulevat toimeen maassa, jossa he eivät mahdollisesti puhu lainkaan äidinkieltään – edes parisuhteessaan.

Yhteenmuutto suomalaismiehenkin kanssa voi tarkoittaa sitä, että toinen luopuu asunnostaan – muuttaa toisen luo, on ’vieraana yhteisessä kodissa’ ja joutuu etsimään uuden kämpän eron tullessa. Kun kumppani on tullut ulkomailta asti Suomeen sinun luoksesi – ja vuoksesi – tuntuu vastuu toisesta vielä suuremmalta ja sitoutuminen vielä merkityksellisemmältä. Huomasin, että monet kansainvälisessä parisuhteessa elävistä ystävistäni pohtii mm. seuraavanlaisia seikkoja;

  • Jäisikö hän Suomeen, jos tiemme eroaisivat?
  • Onko hän onnistunut luomaan syviä ystävyyssuhteita vai kokeeko hän, että hänen ystävänsä ovat yhä hänen kotimaassaan?
  • lpm32614ryangoslingSaako hän tyydytystä urastaan; tarjotaanko hänelle Suomesta aidosti hänen koulutustaan vastaavaa työtä ja palkkaa – vai kokeeko hän syrjintää, kun ei ole natiivisuomalainen?
  • Onko hän liian riippuvainen minusta ja ärsyttääkö se häntä; minulla on enemmän ystäviä – ja hänen ystävänsä ovat oikeastaan yhteisiä ystäviämme – ja jos en ota häntä menoihini mukaan, hän saattaa joutua olemaan yksin kotona.
  • Haaveileeko hän paluumuutosta – elääkö hän ikäänkuin onhold-tilassa odottaen, että hän jatkaa vielä elämäänsä siitä mihin se kotimaassa jäi?
  • Haluaako hän kuolla ja tulla haudatuksi kotimaahansa?
  • Jos kyllä – olenko minä valmis vuorostani luopumaan elämästäni täällä ja perustamaan uutta elämää hänen kotimaassaan?
  • Mitä jos meillä on lapsia eron sattuessa; joutuuko hän jäämään Suomeen lasten vuoksi, ottaako hän lapset mukaansa tai joutuvatko lapset tyytymään vuotuisiin syntymäpäiväkortteihin, jos isä palaa kotimaahansa Atlantin toiselle puolen?

 

Niin paljon ylianalysoitavia juttuja, joilta välttyy jos vain deittailee paikallista miestä… Tai mistäs sitäkään tietää, jos hän ei taas koe Suomea lainkaan omakseen. Voisin kyllä lähteä ulkomaille – vuosiksikin – mutta luulen lopulta palaavani tänne.

t. Pauliina