Kumpaa se tsiigailee?

Muistan kuinka teininä, äitini kanssa kaupungilla kulkiessani, hän huokaili sitä, että vastaankävelevät miehet eivät enää luoneet uteliaita katseita häneen – vaan enenevissä määrin hänen tyttäreensä – siis minuun. Se oli sitä aikaa, kun en vielä itse ymmärtänyt omaa naisellisuuttani mutta muiden silmissä olin jo simpsakka nuori – ja sukukypsä- nainen.

Ystävättärien kanssa liikkuessa on aina ollut haastavampaa määrittää, kuka milloinkin on miehen tutkivan katseen kohteena; samanaikaisesti kun minä koen, että baaritiskillä istuva mies antaa minulle ihan huolella silmää, puolet pöytäseurueemme naisista voi kokea samoin; että silmäykset osuivat juuri heihin. ngwOlen kerran jos toisenkin kuvitellut miehen katsovan minua, vaikka todellisuudessa hän on katsonut johonkin viereeni. Mies on ehkä paikoitellen vastannut katseeseeni (koska se nyt on luontaista ihmisille) mutta samalla ajatellut: ’miksi vitussa tuo blondi katsoo jatkuvasti tännepäin’.

Lisäksi – ainakin teoriassa – on olemassa niitä miehiä, jotka pelaavat silmäpeliä ja lähestyvät sitä pöytäseurueen epäkiinnostavinta naista herättääkseen niiden kiinnostavien naisten mustasukkaisuuden sävyttämän huomion. Jos mies siis katsookin suoraan minua, onko se hänen tapansa herättää ystäväni kiinnostus? En kyllä suoraan sanottuna usko tämän taktiikan olevan kovin käytetty Suomessa – taktiikan onnistumistodennäköisyys on varmaan pieni, eikä se ole suotavaa maassa, jossa aloitteita tehdään vain harvoin ja valikoidusti.

Koitinkin miettiä tapoja, joilla varmistua siitä, että hän katselee juuri sinua:

  • Vastaa katseeseen ja hymyile; hymyileekö hän takaisin?
  • Seuraako hän liikettäsi? Liiku – ei kertaalleen vaan useammin; kohtaako katseenne kun käyt vessassa; entä kun menet baaritiskille?
  • Kysy kavereiltasi, ovatko he edes huomanneet tyyppiä. Jos eivät, miehen/naisen silmäpeli on todennäköisemmin tarkoitettu sinulle.
  • Miten hän reagoi touhuihisi; nauruusi jne.? Kerran kahvilassa minua vastapäätä oleva tuoli oli tyhjä ja istuin ikäänkuin vastapäätä erästä miestä, joka istui seuraavassa pöydässä. Hän katseli minua kiusaannuttavan paljon. Jossain vaiheessa levitin huulirasvaa ja tunsin hänen katseensa silloinkin. Kun seuraavan kerran vastasin hänen katseeseensa, hän apinoi minua: laittoi nopeasti huulirasvan huulilleen ja levitti sitä vuorostaan huolella ja hitaasti. Todennäköisesti hän yritti tehdä tilanteesta eroottisen, mutta tämähän nyt oli vaan outoa ja minulla oli täysi työ hillitä naurukohtaukseni. Anyhow, tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen reaktioista – ei ehkä hyvänä esimerkkinä, mutta esimerkkinä kuitenkin!
  • Kysy häneltä; mikä sinua estää kävelemästä miehen/naisen luokse ja kysymästä: ’Kuvittelenko vain vai pitäisikö meidän jatkaa tätä tuijotuskilpailua mun sohvalla?
  • Voit myös aina tehdä jotain ällöttävää; kaiva vaikka nenää. Jos silmäysten luonti pöytäseurueenne suuntaan loppuu, voit olla melko varma, että ainakin hän katseli juuri sinua.

 

t. Pauliina

Mainokset

Kumpi saa olla oma itsensä?

giphy2Mietin tässä…

Luon blogissani listoja toimivista Tinder-profiileista, kielletyistä keskustelunaiheista ensitreffeillä, miksi rakkaudentunnustusta ei saa tehdä liian aikaisin ja niin edelleen… Ja samanaikaisesti tehdessäni näitä listoja uskon, että jokaisen meistä pitäisi saada olla, tehdä ja sanoa juuri siten kuin itselle sopii; antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Jos annan tällaisia ohjeita, mitä muiden (/miesten) tulisi tehdä ja mitä ei – mikä on oikeanlaista käytöstä ja mikä ei – niin kehotanko minä muita olemaan vähemmän oma itsensä – että heidän tulisi käyttäytyä niinkuin minun mielestäni on oikein ja rimmaa yhteen minun kanssani. Minä saan olla oma itseni, mutta mies ei – mikäli miehessä on jotakin ’vikaa’ (hän on vaikkapa liian innokas), hänen tulee päästää yli omasta olemuksestaan ja sen sijaan mukautua minun omituisuuksini. Vaan mistä minä tiedän, kuinka vaikeaa hänen on ylipäätään ymmärtää, millaista malttia ja käytöstä häneltä toivon tai kuinka kiduttavaa hänen on sillätavalla hillitä tunteista puhumista ja olla erossa. Käyttäydyn aina näissä tilanteissa ikäänkuin se, että tunteeni syttyvät hitaasti, olisi jotenkin suurempi risti kantaa.

tenorOlen kerran jos toisenkin kokenut, kuinka toisen innokkuus saa minut karkaamaan. Olen kirjoittanut siitä näkökulmasta, että eikö mies voisi hieman hillitä ja pidätellä itseään; tarvitseeko sitä heti olla kertomassa tunteista; eikö hänen tunteensa voisi kehittyä yhtä hitaasti kuin minun tunteeni (tai eikö hän voisi ainakin ilmaista ne vasta siinä vaiheessa kun minäkin alan olla samalla aaltopituudella); ja eikö hän voisi ottaa opikseen, jos kehotan häntä antamaan tilaa ja viestittelemään harvemmin.

Voin tehdä blogiini listoja toiveistani ja ’säännöistä’, joita noudattamalla mies miellyttää minua todennäköisemmin; millaiselle profiilille painan sydäntä tai millaisella aloitusreplalla huomioni saa kiinnitettyä. Samanaikaisesti tiedostan, että meidän kaikkien pitäisi kuitenkin olla omia itsejämme (itsejämme ei voi olla suomea). Voin antaa vinkkejä, joista lähteä liikkelle; nimetä asioita, joita miettiä omassa olemuksessa, käytöksessä ja profiilissa; miten muut ehkä näkevät sinut ja toimintas, koetko itse olevas sellainen ihminen, ja jos et, niin silloinhan pieni oman itsen hienosäätö on ihan ookoo.

Mutta loppujen lopuksi sinun, minun, meidän täytyy voida olla omia vitsejämme. Jos nainen/mies ei kestä sitä että instagram-tililläsi on 102 selfietä, sitä että puhut avoimesti tunteistas, peloistas ja existäs tai sitä että haluat istua kylkikyljessä joka ilta, niin ehkä ette vaan lähtökohtasesti oo niin sopiva mätsi. Tietysti toisen kummallisuuksia tulisi sietää ja niistä pitäisi jopa oppia tykkäämään, mutta point being; jos se toinen ei jotain ainutlaatuista ominaisuuttasi – jopa vahvuuttasi – kestä ja pyrkii sitä jatkuvasti eliminoimaan, niin ei sen niinkään kuuluis mennä. Kaikki kukat saa kukkia – ehkä on ennemmin aika siirtyä toiselle kukkapellolle kukkimaan omansukuisten kukkien kanssa – pellolle, jossa kukaan ei joudu tärkeissä asioissa epätasapainoisesti miellyttämään toista tai antamaan periksi omassa itsessään.

Ei kaikessa tarvitse sietää näitä muiden asettamia normeja ja standardeja siitä, mikä on hyvin, oikein tai sopivaa. Jos ehdottomasti haluat, niin jätä ne suihkussa otetut aurinkolasikuvat Tinder-profiiliis – ehkä sut on tarkoitettu niillä löytämään joku, tykkää sun tavasta ’olla vinksallaan’.

Ps. Mitä tulee yli-innokkaisiin miehiin, oon silti sitä mieltä, että innokkuuden hillitseminen on helpompaa kuin tunteiden väkisin lietsominen.

t. Pauliina

Missä lätkä ja olut

…siellä ne miehet on.

Uskoni Suomen menestykseen näissä kisoissa on hieman horjunut Ranska-matsin jälkeen, mutta nyt Tsekki-pelin alku on ollut sen verran dyanaaminen, että kyllähän Suomi tulee näissä kisoissa pelaamaan – mitaleille asti!

Päätinkin pikaisesti postata aiheesta: lätkä on tärkeetä singiphy1kkunaisille, koska..:

Lätkää näytetään baareissa. Ja miehet taas virtaavat sinne, missä olut virtaa – eli baareihin! Lätkän MM-kisojen aikaan baarihanoille jonottaa nimenomaan ne äijistä äijimmät, miehekkäät karjut SuomiLeijona-koruineen. Heidän lisäkseen baareihin on saattanut eksyä myös jokunen ihan varteenotettava miespuolinen yksilö! Tai jos ei potentiaalisia miehiä löydy, niin ainakin baari on tupaten täynnä, tiskille on hirveä jono, etkä kuule ystäväsi puhetta – SIIS IHAN PARASTA!

942211614Kirjoitan pilke silmäkulmassa, mutta oon aidosti aika innoissani penkkiurheilusta. Tässä on mun kolme lempparimestaa (+1 villikortti), joissa käydä katsomassa pelejä:

  1. Woolshed – burgerit on mitäänsanomattomia, kuivia käppänöitä, mutta afterwork-boogie ja olutvalikoima sen sijaan loistaa!
  2. Henry’s Pub – luolamainen, pimeä tunnelma, mutta paljon porukkaa etenkin jos terassilla tarkenee!
  3. Hook – wingsit on nam, mutta ihmisten tapaamiseen ei ehkä se paras paikka, jos istut  tiiviisti omassa (ruoka)pöydässäs.
  4. Hernesaaren ranta – en oo itseasiassa käynyt täällä näin MM-kisojen aikaan, mutta… Jos ei taivaalta tulis lunta, kuinka siistii ois löhöillä aurinkotuolissa katsellen peliä jättiscriiniltä?!

t. Pauliina

Nyt meni vähän liian kinkyks

En ole viimeaikoina  juurikaan kirjoittanut seksistä – ja ihmekös tuo, kun oon viettänyt (jälleen) 9 kuukautta seksittä.

84474d7653644f219e9f7ab41068bd29Mistä puhe, siitä puute – Koska aihe on kuitenkin pyörinyt mielessäni, ja muiden seksielämä nyt kiinnostaa aina enemmän kuin heidän seksitön elämänsä, ajattelin tarjoilla teille pikakatsauksen erikoisten seksikokemusteni top kolmoseen; tilanteisiin, joissa homma meni hieman liian kinkyksi minun makuuni. Siispä Throwback Thursdayn hengessä palataan ajassa hieman taaksepäin:

3. ’Haittaako jos mun kaverikin tulee’

Sijalla kolme on eka kertani. Neitsyydestä oli päästävä eroon, joten hoidin homman vieraillessamme toisella paikkakunnalla; lähdin bileiden päätteeksi erään / jonkin pojan matkaan – pojan, jonka nimeä en tiennyt (tai tiedä vieläkään). Top kolmeen tämä kerta pääsee siksi, että ekan kerran pitäisi olla jokseenkin merkittävä, tapahtua ihmisen kanssa, josta oikeasti välität. Sen sijaan oma ensimmäisen kertani päättyi pojan ystävän saapuessa pojan asunnolle (omilla avaimillaan). Kiskoin peittoa päälleni olettaen ystävän lentävän heittävän pihalle samantien. Vaan ei – sen sijaan minun poikani kysyy: ’Haittaako jos mun kaverikin tulee?’

Kyllä se (silloin) haittasi; hommat loppui siihen, ja minä lähdin suunnistamaan hotellille, jossa ystäväni kanssa yövyimme. En tiennyt, että ystävänikin oli raahannut mukanaan seuralaisen, eikä minua päästetty sisään pyrkiessäni huoneeseen. Niinpä menin aamuviideltä alakerran aulaan odottamaan  että ystäväni himot tulisi tyydytetyiksi. Kauhukseni aulaan löysi myös joukko keski-ikäisiä italialaisturisteja, jotka ilahtuivat suunnattomasti nähdessään yksinäisen, humalaisen, seksiltä haisevan nuoren tytön hotellin aulassa, ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiskykyni pitääkseni heidät kädenmitan päässä itsestäni.

 

2. Haittaako jos mun kaveritkin tulee

Tätä miestä olin jo tapaillut Tinderin kautta, kun kohtasimme sattumalta Helsingin yössä. Siirryimme baarista miehen kotiin kahdenkeskisille jatkoille ja oltiin jo hyvässä vauhdissa, kun ovikello keskeyttää touhut (btw, miksi minulle aina käy näin?!). Ovella on miehen kaveriseurue, jolla on vielä täydet bileet päällä. Miehen mennessä ovelle, oletan hänen käskevän jengiä suksimaan kuuseen.

Vaan ei; ovi käy ja huoneeseen tulvii juhlatuulella olevaa porukkaa. Minä olen siellä ainoana ilkosillani ja samantien sängyssä on seuranani kaksi naista ja mies (ei tosin se tapailemani tyyppi); kaikki tuntuvat olevan valmiita kimppakivaan yrittäen suudella ja kosketella minua. Kaltaiseni puhdas pulmunen meni paniikkiin; en ollut valmis tutustumaan miehen ystäviin ihan noin syvällisesti ensitapaamisella ja pakenin paikalta.

 

1. The butt is mine

Tämä oli sitten niitä kuuluisia yhdenyönjuttuja kaukana kotoa; miehen varmat otteet ja halu miellyttää enteili hyvää… En nauti suuseksistä tuntemattomien kanssa; se on liian intiimiä. Saa minua nuolla, jos välttämättä haluaa, mutta… todennäköisesti en osaa relata. Tämä mies halusi selvästi näyttää kaikki osaamansa temput, ja minä leikin mukana kielileikitkin. Kuitenkin pasmani menivät sekaisin siinä vaiheessa, kun hänen kielensä tavoitti peräaukkoni – eikä selvästikään vahingossa.

Jos suuseksi on mielestäni intiimiä, niin pyllyreiän nuoleminen menee vielä astetta kinkymmälle levelille. Väkisinkin siinä miettii; milloin oon viimeeksi käyny isolla hädällä; tosi kiva hei tän jälkeen taas pussailla; miksi toi mies ees haluaa tehdä näin; eihän tää edes tunnu musta mitenkään erityisen hyvältä; mikä hitto ton tyypin nimi edes oli; tajuaako se nyt, että tää on jo eri reikä…amelie-gif-2

Hiljaa paikallaan makaamalla ja odottamalla tämäkin tilanne meni ohi ja siitä selvittiin. 😉

t. Pauliina