Aikuisten yökerho – aka istuskelubaarit

Blogiini päädytään usein hakusanoilla ’aikuisten yökerho Helsinki’ . Vaatii järjetöntä itsehillintää olla näsäviisastelematta lasten yökerhoista, mutta todennäköisesti tällä tarkoitetaan menomestoja, joissa käy (vain) yli 2-vuotiaita, yli 30-vuotiaita – mikä se aikuisen määritelmä sitten itse kullekin googlaajalle on.

Jos minä pääsen päättämään yökerhon, jonne suuntamme, vaihtoehtoni ovat aika kapeakatseiset: Kalle tai Apollo – jonain villinä iltana saatan ehdottaa Mummotunnelia (kesäisin) tai Maxinea (jos epäilen, että kahteen ensimmäiseen on hervoton jono).

Yökerhostelun sijaan onkin tavanomaisempaa, että käymme vain dinnerillä ja muutamilla. Pubeissa / istuskelubaareissa harvemmin on ikärajoja, mutta jo pelkästään se tanssitankojen puute useimmiten ajaa ’nuorison’ muualle. Tällaisina iltoina – jos en lähde pelkästään juoruamaan vaan haluan myös sen option lähentely-yrityksistä – lempimestojani ovat seuraavat:giphy3

  1. Groteski – kivannäköistä, siistiä porukkaa ja unisex-vessajonossa pääsee ainakin joka kerta juttusille.
  2. Kampin Teerenpeli – nimenomaan tämä Kampin Teerenpeli; ilmeisesti Tennispalatsin ja Kampin keskuksen läheisyys saa yhden jos toisenkin ohikulkijan pysähtymään oluselle. Vierekkäiset pöydät yhtenäisen, pitkän sohvan äärellä, korkeat baarijakkarat pöytineen ja se fakta, että voit joutua seisoskelemaan paikan ollessa usein lauantaisin aivan täynnä luo hyvät mahdollisuudet keskustelunavauksille.
  3. Kaisla – kuten jo aiemminkin kirjoitin; ne sinkkunaiset, jotka eivät vielä pidä oluesta niin ei muuta kuin harjoittelemaan – sillä siellä missä on hyvä olutvalikoima, siellä on myös miehiä (miesvalikoiman hyvyyttä en voi yhtälailla taata, mutta niissäkin löytynee vahvemmin ja miedommin humaloituja; tummaa ja vaaleaa). Ainakin Kaisla on suuri kompleksi, joten siellä todennäköisesti on yksi jhyväkin akanoiden joukossa. Kannattaa muuten käydä myös siinä Kaislan vieressä, Sorissa, syömässä ja oluella!
  4. BierBier – repeat after me: olut tarkoittaa…
  5. Woolshed – ruoka ei oo kummoista, mutta jälleen hyvä olutvalikoima ja kiva tunnelma eritoten afterworkkien aikaan – paljon pukumiehiä, kiitos KPMG:n ja muiden toimistojen läheisyyden. Woolshedin kesäterassi on yksi lämpöisimmistä Helsingissä!
  6. VilliWäinö – aina rento tunnelma – ja lähes aina joku ryhtyy juttusille… ainakin kellon ollessa riittävän paljon.
  7. Viisi Penniä / Hook – Sonera-stadionin ja Jäähallin läheisyys takaa sen, että peli-iltoina paikalle kerääntyy hurmoksellista urheilukansaa. Voi olla, etteivät miehet juurikaan kiinnitä huomiota naisiin pelipöhinässään, mutta jos naisena tiedät jotakin pelattavasta lajista, on sulla todennäköisesti paremmat valttikortit vaikutuksen tekoon.

 

Kesäisin valikoimani kasvaa:

  1. Henkan terassi – talvisin tää on mielestäni jotenkin liian pimeä paikka ja väki liian… nuorta? Mutta Henkan terassista tykkään. Siellä on paljon istumapaikkoja = paljon lössiä, joten todennäköisimmin myös jotakin silmää miellyttävää.
  2. Löyly – tarviiko muuta sanoa kuin että Selänteen Teemukin käy täällä? Löylyssä on myös todennäköistä joutua päästä seisoskelemaan tai istumaan niille rappusille vierivieressä – siten on paaaaaljon helpompi ottaa kontaktia muihin porukoihin, kuin mitä jos istuisitte omassa pöydässänne.
  3. Holiday – tälläkin terdellä oon vain lounastanut, mutta kuulemma hyvä menomesta nimenomaan afterworkkien aikaan.
  4. Teurastamo – eritoten street food -festareiden aikaan ihmisten nauttiessa ulkoilmasta yhdessä tunnelma Teurastamolla on jotenkin niin lungi, etten yllättyisi jos joku kävisi juttusille jo päiväsaikaan, ilman sen kummempaa humalatilaa.
  5. Kiilan terassi – en Kiilasta välitä ravintolana juurikaan, mutta auringon laskeuduttua Kiilan terassin keskeinen sijainti tarjoaa hyvän näkymän Helsingin viikonloppuvilinään.
  6. Cargo Helsinki – tää vegeravintolan terassi on aina käydessäni ollut aika hiljainen, mutta vitsi miten söpö paikka! Ei todennäköisesti iskupaikkojen parhaimmistoa, mutta mistäs sitä koskaan tietää…

 

(Tänä kesänä) täytyy kokeilla myös näitä:

  1. Erottajan aurinkoterassi – on suorastaan syntistä, etten oo koskaan käynyt.
  2. Kaivon keskiviikot – miten en ollut ees kuullut tästä aiemmin? Veikkaan ettei vedä vertoja Kallen torstaille, mutta onhan tämäkin koeajettava.
  3. Hernesaaren ranta – oon täällä käynyt, mutten lauantai-iltaisin. Oiskin mielenkiintoista tsekata, onko vieraileva väki todella niin nuorta, mitä puhutaan/kuvittelen.
  4. Teatteri – miten en oo vieläkään käynyt täällä muuten kuin salaatilla?
  5. Elmun baari – okei, tuskin mikään iskupaikka, mutta voi miten söötti terassi!
  6. Navy Jerry’s – enpähän ole aikoihin käynyt, täytyy joku lauantai illan viilennyttyä siirtyä tänne lämmittelemään…
  7. Cheekin uusi yökerho – todennäköisesti entinen Namuväki on valloittanut myös tämän yökerhon totuttuaan tiettyyn lokaatioon, mutten kai voi tuomita ennen kuin näen konseptin omin silmin… Ainakin baaria mainostettiin siten, että sen pitäisi sopia ’aikuisempaan makuun’…

Mitä pubisuosikkeja teillä on / mitä unohdin listasta tai mitä mun pitäis ehdottomasti testata? 🙂

t. Pauliina

Matkalla

train-staring-out-window1Pidän matkalla olosta – siitä kun ollaan menossa kohti määränpäätä. Matkalla olo on mukavaa niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin: huomaan nauttivani jopa parin tunnin Onnibus-kyydistä. Bussissa, junassa tai lentokoneessa sinun ei tarvitse suorittaa – kaikki mitä teet, on oikeastaan plussaa. Ja se ’kaikki’ mitä teet on jokseenkin rajattua; silloin sitä tuleekin tehtyä kaikkea sitä, mikä ei ole välttämätöntä, mitä ei kotona muista tehdä tai mille ei riitä aikaa. Matkalla ei tarvitse olla niin aikaansaava, mutta on tarpeen puuhastella jotain pientä; kuten tuijottaa ulos ikkunasta, oikeasti kuunnella musiikkia, luea kirjaa tai piirtää omaa bucket listia. Paikalla istuessa, kun suhaaminen sohvalta jääkaapille ei onnistu, helpompi olla multitaskaamatta; keskityn siihen vähään mitä teen.

Ulkomaille lähtiessä yksin matkallaolo saa tietysti lisämaustetta; Onnibussi vanhempien luo voi olla omaa aikaa, aikaa ottaa rennosti, mutta lentokentällä yksin nakottaessa olo ei ole niinkään rentoutunut – vaan  odottava, jännittynyt ja kutkuttava.

Ekstroverttinä otan mielelläni ulkomaanmatkalle seuralaisen, jonkun jonka kanssa jakaa niin epätietosuuden siitä, mihin olen ryhtymässä kuin sitten ne yhteiset kokemukset ryhtymisen jälkeen. Sinkkuna olen kuitenkin valmis tinkimään seuralaisesta; haluan ehdottomasti viettää lomani ulkomailla, ja jos ystävieni aikataulut eivät kohtaa omieni kanssa, voin lähteä yksinkin reissuun. Kokemukseni yksinmatkailusta voi laskea yhden käden sormilla (1), mutta kannustaakseni muitakin kokeilemaan listasin alle vinkkejä ja yksinmatkailun hyviä puolia:755305422

  1. Kokeile yksinmatkaamista – Lähde reissulle ystävien kanssa, mutta jatka matkaasi vielä viikon verran heidän lähdettyään. Aloittamalla loman ystävän kanssa pääset rentoon lomafiilikseen ja sitä on siten helpompi jatkaa yksin jäätyäsikin – uskallat tehdä niitä samoja ja uusia asioita kuin ystäväsikin kanssa.
  2. Pysy liikkeessä; kaksi viikkoa samassa lokaatiossa voi tuntua puuduttavalta yksinmatkaavalle – etenkin jos paikka on sellainen, ettei siellä luontevasti oteta kontaktia kaltaisiisi yksinmatkaaviin tyyppeihin tai mikäli aktiviteettina on vain biitsi sekä hotellin uima-allas. Vaihtamalla paikkaa takaat sen, että sinulla riittää uutta nähtävää, vaikka kyseessä olisikin hyvin samantyylinen uusi kaupunki. Yksin matkustaessa sitä kuitenkin kiertää alueen nähtävyydet nopeammin eikä ole tarvetta kehittää rutiineja ja toistaa samoja asioita liian usein.
  3. Sun ei tarvi olla rohkea lähtiessässusta tulee rohkea matkalla. Opit nauttimaan kutkuttavasta epävarmuudesta ja mukavuusalueen ulkopuolella olemisesta. Kun oot pärjännyt yksinäs ulkomailla, sen jälkeen arjessa pärjääminen on vieläkin helpompaa.
  4. Kysy itseltäs, mitä oikeasti haluat tehdä – ei ole mitään mitä pitäisi tehdä. Jos suunnitelitkin päivää rannalla ja eksyt sinne suunnistaessasi, niin päiväsi muuttuu pyöräretkeksi – so what. Tai jos suunnittelit lähteväs kaupoille, mutta haluatkin vaellukselle, niin do it! Ei ole mitään plääniä tai pakollisia juttuja; must-see-kohteita tärkeämpää on nauttia ajasta. Onnellisimmat hetkeni matkalla koin nimenomaan pyöräillessäni pellolla, en niissä turistien kansoittamissa kohteissa.
  5. Poikkeus on ne hetket, kun haluat mennä mököttämään hotellille; silloin et saa kuunnella itseäs. Tietysti lomalla saa (ja täytyy!) nukkua hyvin, mutta pieni valvominen kuuluu lomaan; illallisesta ja drinkeistä kuuluu nauttia. Jos et mukamas jaksa valvoa, niin aloita sen verran aikaisin, että iltasi voi päättyä jo kymmeneltä. Siihen kyllä selviät.
  6. Saat takuuvarmasti seuraa – yksinistuvaa (naista) on helpompi lähestyä kuin kanalaumaa. Jos joku (normaali) ihminen tulee juttelemaan, keskustele äläkä kiirehdi pois. Sano kyllä hänen ehdotukseensa – omalla kohdallani se on poikinut ilmaisia juomia, ruokia, kahveja, vahinkokännit, ilokaasua, hyviä tarinoita, fb-ystäviä… Tiedä vaikka rakastuisit.
  7. Osallistu retkille; temppeli- ja museovierailuita hauskempi tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin on jokin ryhmäaktiviteetti, kuten pyöräretki tai kokkikurssi. Näissä on myös luonteva päästä juttusille muiden turistien – ihan  kaikenlaisten – kanssa.
  8. Lataa mukaan äänikirjoja – suomea on mukava kuunnella, kun istut katselemassa aaltoja tai meikkaillessas aamulla hotellilla. (Näin vastikään mainoksen tästä Nesbøn Janosta, jossa jahdataan Tinder-murhaajaa; kannattaakohan lukea vai meneekö sen jälkeen maku Tinder-deittailuun? Muita suosituksia: Mielensäpahoittaja, Fight Back ja Avioliittosimulaattori.)
  9. tumblr_mkybezl98t1rulm6zo1_500Eat, Pray, Love – tarviiko muuta sanoa? Kerrankin aikaa ja puitteet kohillaan niin että voi haaveilla ja löytää itsensä vain hukatakseen jälleen. Itseensä tutustuminen ja oman ’minuuden’ tai mielitekojen kuuleminen on huomattavasti helpompaa kun olet kaukana normiarjestas ja ihmisistä; voit ainaisen ystävällisyyden ja kompromissien tekemisen sijaan olla jokseenkin itsekäs versio itsestäsi – olla vähän voimakastahtosempi ja kuulla selkeemmin omat mielipitees.

Yksin matkaamisessa on sellaisia hyviä puolia, joita ei ehkä edes pysty tavoittamaan jos matkaa aina porukassa. Jos kuitenkin yhä epäilet yksin matkaamista, niin katso täältä lisää syitä, miksi pakata laukut ja lähteä – just sinne minne oot aina halunnut mennä!

t. Pauliina

Olen hyvä tyyppi

…mutta se ei tarkoita ettenkö voisi olla parempi – tehdä itseäni selkeämmin ymmärrettäväksi ja kohdella muita paremmin. En juurikaan lue ’self help -kirjoja’, mutta tartuin siitä huolimatta uteliain mielin Karla Niemisen Olet hyvä tyyppi -opukseen sen luvatessa kaikille uusia oivalluksia ihmissuhteisiinsa – ja kirja lunasti lupauksensa. Kokosin alle omia oivalluksiani, mutta muistathan, että tämä on minun versioni kirjasta – sinun oivalluksesi voivat olla aivan erilaisia, sillä luet teosta omista lähtökohdistasi.

Opin itsestäni:

  • Äärimmäisen ekstroverttina ja ihmiskeskeisenä persoonana olen pienestäpitäen ollut kiinnostunut muista ihmisistä, hakeutunut seuraan ja harjoitellut ihmissuhdetaitojani näin erilaisissa tilanteissa. Vahva persoonani on minulle itsestäänselvyys, josta unohdan usein iloita. Vaikka nuoruudessani oli hetki, jolloin ystäväni hylkäsivät minut ja menetin jokseenkin uskon itseeni ja ihmisten hyvyyteen – en silti koskaan lakannut olemasta oma itseni; uskoin, että minunlaisiani on muitakin. Sen vuoksi varmaan jaksoin tehdä töitä ja löysin itseni yliopistosta opiskelemassa alaa, jossa olin lopulta kaltaisteni joukossa – muilla opiskelijoilla oli hyvin samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Siinä missä nuorena oltiin laumaeläimiä, yliopistossa oltiin jo enemmän aikuisia, ja aloin huomata yhteisistä intresseistämme huolimatta entistä selkeämmin persoonallisuuseroja uusien ystävieni välillä; joidenkin kanssa minun oli rennompaa olla oma itseni kuin toisten. Vuosien saatossa ystäväpiirini siis muodostui lapsuuden ’moi oon pauliina – leikitäänkö?’ -asenteesta teini-iän vähäkaveriseen paastoon, siitä uuteen kaikkiruokaisuuden vaiheeseen, jossa ystävät olivat mitäänsanomatonta massaa ja lopulta yliopistotilanteeseen, jossa saatoin valita lempiruokani/ystäväni kuin buffetista konsanaan. Olen niin onnekas, kun minulla on nyt ympärilläni laaja joukko läheisiä ystäviä, ihmisiä joiden kanssa voin olla oma itseni. Kaikilla ei ehkä ole näin; en aina muista arvostaa sitä, että minulla todella on aina joku, jonka saan houkuteltua mukaani mitä hulluimpiin tempauksiin; minua kutsutaan tapahtumiin, enkä ole aikoihin kokenut sitä tunnetta, että minut olisi jätetty ulkopuolelle. Olen löytänyt paikkani, ja minun pitäisi muistaa tuntea siitä hyvää oloa – jatkuvasti. Miten nurinkurista, että toisinaan ihminen voi kääntää tämänkin asian päässään taakaksi; onpa todella kamalaa joutua järkeilemään aikataulujen kanssa ja pohtimaan, ketä pyytää mihinkin menoon mukaan.
  • Vaikka asiani ovatkin hyvin, ei se tarkoita, ettenkö haluaisi tutustua uusiin ihmisiin. Nuorempana niitä tilaisuuksia löytyi luontevammin – siirtyessä koulusta seuraavaan ja harrastuksesta toiseen. Näin aikuisiällä tilanne voi olla toinen; valikoimme seuramme tarkoin ja toisinaan unohdamme, että ystävystyminen uuden ihmisen kanssa lepää yhtälailla sinun – kuin hänen – aloitteellisuuden ja aktiivisuuden varassa. Eikä näihin uusiin tuttavuuksiin edes törmää, jollei mene ulos ja heittäydy tilanteisiin. Voit ärsyyntyä siitä, että puolituttu kollega istahtaa neljän tunnin junamatkan ajaksi viereesi pakottaen sinut laittamaan työt syrjään. Olisinpa siinä ensiärsytyksen tilassa tiennyt, että sama nainen on vuoden päästä toiseksi paras ystäväni – ei varmaan olisi ärsyttänyt ollenkaan niin paljon. Tämä tarina on tosi; valitettavasti unohdan toisinaan itsekin jokaisen tsäänssin olevan mahdollisuus; koskaan et voi tietää, kenet tapaat jatkojen jatkoilla tai kaverin kaverin juhlissa. Olen itsekin muodostanut kummallisia ihmisketjuja, joissa henkilö A on esitellyt minut henkilölle B ja tämä henkilölle C, ja loppujenlopuksi päädyn pitämään yhteyttä ja treffailemaan näiden kaikkien henkilöiden kanssa – erikseen.
  • Peilatessani kirjan neuvoja ystävyyssuhteisiini koin olevani vahvoilla. Sen sijaan miesten kanssa pelaan jokseenkin eri säännöillä; käyttäydyn enemmän catch me if you can -tyylillä, enkä välttämättä halua liikaa sitä käytöstä edes muuttaa. Kuitenkin minun olisi varmaan parempi olla hieman helpompi ja aloitteellisempi – katsotaan.

Opin ihmissuhteistani:

  • Vaikka minulla on loistavia ystäviä, joille jakaa kaiken, joiden kanssa nauraa ja itkeä, on minulla myös niitä ystäviä, joiden kanssa ei ole niin luonteva olla – niitä, joiden kanssa puhutaan enemmän töistä ja joiden kanssa on aina suunniteltava museovierailuita tai muuta virallisempaa ohjelmaa. Olen potenut huonoa omatuntoa siitä, että näitä ihmisiä ei aina kutsuta tai heitä ei lisätä Whatsapp-keskusteluihin. Nyt en pode enää niin huonoa omatuntoa – minun tekisi vaan mieli ojentaa heille tämä kirja luettavaksi. En koe enää, että se olisi minun vikani, mikäli he eivät halustaan huolimatta sopeudu ryhmään; pelkkä halu olla mukana ei riitä, jos siitä huolimatta heittää tökeröitä kommentteja toisille. Ei yhteensopimattomuutemme ole kenenkään vika, olemme vain erilaisia. Nämä ystävät eivät tiedä, miten ryhmissä ollaan, he eivät osaa relata ja mennä fiiliksen tai enemmistön mukana. He ovat niitä, jotka menevät nukkumaan aikaisin, eivätkä jää jatkoille (onhan se rankkaa, mutta paras tapa, jos oikeasti haluaa porukkaan, on vaan sinnitellä mukana!). He ovat myös niitä, jotka lannistavat ja tekevät tilanteista kiusallisia seurueeseemme liittyessä tuntemattomia ihmisiä; esimerkiksi nämäkin nimenomaiset jatkot päätyivät siten, että muu juhlaväki sammui siskonpetiin olohuoneeseen. Aamulla heräsimme siihen kun tämä porukkaan mukaan haluava tehotäti tiskaa astioita ja tulee olohuoneen ovelle kyselemään päivän aikatauluja ja ohjelmaa – onko mitään varmempaa tapaa saada krapulaisten ihmisten joukkovihaa puolellesi? Nämä tyypit haluaisivat joukkoon mukaan – haluaisivat olla rentoja – mutta eivät näe kuinka he omalla käytöksellään tekevät sen mahdottomaksi; heillä on muita vahvuuksia, minkä vuoksi olemme ystäväiä. Jos on syntynyt tikku perseessä, täytyy hauskuutta ehkä opetella hieman ahkerammin; tumblr_lmdrgzchrt1qh1nhpo1_500nämä tyypit eivät mm. näe eroa siinä, kun minä harrastan leikkimielistä, hauskaa kiusoittelua (saatan toisinaan tehdä sitä hieman liikaakin) – vaan koettavat itse samaa kikkaa ystävystyäkseen uusien tuttavuuksien kanssa – he päätyvät heittämään läppää toisen työttömyydestä tai keskeneräisestä gradusta. Ei se niin toimi – ystävällisen kiusoittelun voi aloittaa vasta sopivan pohjatyön jälkeen, eikä siinä sohita mihinkään liian arkaan aiheeseen.
  • Siinä missä opin selkeämmin tunnistamaan yllä mainittujen ystävieni joustomattomuuden, kykenemättömyyden heittäytymään tilanteen vietäväksi ja kiinnittämään huomiota ensivaikutelmaan tekemiseen (pitäisi olla sanomattakin selvää, ettet pääse edellisiltana tapaamamme poikaporukan suosioon seistessäsi seuraavana aamuna tiskiharja kädessäsi tivaten aikatauluja, jotka ovat todellakin menneet uusiksi kostean yön vuoksi), opin olemaan myös armollisempi muutamia muita ystäviäni kohtaan. Minulla on yksi sellainen toveri, joka kyselee paljon minusta, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tajusin kuitenkin kirjan myötä, että ehkä tämä kyseinen tyttö koittaa miellyttää ja kyselee siksi paljon asioistani. Kun kysymystulvassa vaan ei aina tunnu olevan mitään punaista lankaa, on se saanut minut aina hieman epäileväksi; miksi hän tätäkin asiaa tivaa. Vaan ehkä aivan turhaan – ehkäpä tämä tyttö ei olekaan niin varma asemastaan, miltä hän vaikuttaa ulospäin, ehkäpä hän hakee tällä tenttauksella hyväksyntääni – osoittaa olevansa halukas oppimaan minusta (kaiken).

Opin hänestä, naapurin Pentistä ja ehkä sinustakin – opin siis ihmisistä yleensä:

  • Kun kaikki on itselle ollut niin itsestäänselvää, en ole edes ajatellut, miten vaikealta ihmisten kanssa juttelu ja oleminen voikaan todella tuntua introverttien ja yksinäisten näkökulmasta. Mutta lohdullista on se, että ihmissuhdetaidot todella voi oppia – tai ainakin niissä voi kehittyä! Kirjassa on paljon listoja – ne on hyödyllisiä itse kullekin; minäkin sain ideoita, joilla selvitä jatkossa niistä kiusallisista hiljaisuuksista, joita väkisinkin syntyy joidenkin ihmisten (erityisesti uusien ihmisten kanssa keskustellessa (eritoten jos nämä uudet tyyppit tappavat kaikki keskusteluyritykseni). Kaikkein tärkeimpiä nämä käytännön vinkit ovat kuitenkin niille (introverteille), jotka kokevat olevansa yksin, ulkopuolisia, eivätkä oikein tiedä, miten muuttaa omaa tilannettaan. Muutos lähtenee siitä, että myönnät ongelman tilanteessasi – samalla hyväksyt, että kyseessä todellakin on vain tilanne ja tilanteet ovat muutettavissa. Kenenkään elämää ei ole ennalta tuomittu yksinäiseksi tai onnettomaksi – pieneenkin tyytymättömyyteen omassa elämässä voi tarttua raudanlujalla kouralla ja kääntää sen haluamaansa muutokseen.
  • Olen itsekin joskus kadehtinut sitä, miltä muiden – niiden suosittujen – elämä vaikuttaa. Olen sittemmin päässyt näkemään useita ystäväporukoita – niitä suosittujakin – ja löytänyt omat lähimmät ystäväni. En edes ajattele, ovatko nykyiset ystäväni suosittuja vai eivät – osa varmaan on, osa ei – yhtäkaikki: heidän kanssaan on parasta. Toivon vaan, että nekin ihmiset suosituissa ystäväporukoissaan, joiden kanssa minä en tällälailla viihtynyt, kokevat kuitenkin itse olevansa juuri oikeassa porukassa – että he tuntevat olevansa yhtälailla kotonaan siellä kuin minä olen omissa porukoissani. Toivottavasti kyse on tosiaan siitä, että arvostaa erilaisia piirteitä ystävässä, eivätkä he esimerkiksi pysy porukassaan siksi, että se näyttää ulospäin hyvältä.

t. Pauliina

Lukuvinkki miehille

Blogin puolella on ollut hiljaista; en aio sen kummemmin pahoitella asiaa, sillä minä olin lomalla. Olin ihan ulkomailla asti ja nautin olostani niin paljon, etten todellakaan halunnut kirjoitella postauksia. Sen sijaan olen hieman sori siitä, etten ennen lähtöäni saanut valmiiksi postauksia muutamista päässäni pyörineistä jutuista – mutta ne tulevat varmaan tässä kevään aikana viimeisteltyä.

Juuri ennen lähtöäni riipaistiin tyttöporukalla vielä torstaikallet. Ilta johti siihen, että törmäsin tähän ikivanhaan sutinaan/ihastukseeni vuodelta 2015. Tavatessamme ensi kertaa mies seurusteli, eikä juttumme ole sittemminkään lähtenyt lentoon, vaikka olemme kohdanneet yöelämässä hänen erottuaan. Tyyppi vaikuttaa hieman ujolta ja on antanut ymmärtää pitävänsä minua (?!) jonkinnäköisenä pelurina. Olenkin hänen kanssaan yrittänyt ilmaista tavallista suorasukaisemmin olevani kiinnostunut ja rohkaista häntä tekemään aloitteen, mutta ei – mitään ei ole tapahtunut. Tämä kyseinen torstai-iltakin päätyi siihen, että seisoimme kotitaloni edessä; jokainen eleeni antoi ymmärtää: suutele minua. Mies ei suudellut, mutta sentään hän sanoi:’laita lomalta palattuas viestiä, jos sua kiinnostaa’. 

largeSiis mitenniin JOS minua kiinnostaa? Osataanhan me naiset (mutta niin osaa kyllä miehetkin!) olla toisinaan hieman kryptisiä – vaan monesti olen silti helposti tulkittavissa. Tälle torstaikalletyypillekin sanoin suoraan jo 1,5 vuotta sitten olevani kiinnostunut hänestä – hän se seurusteli silloin, eikä seurustelun päätyttyäkään tarttunut keimailuyrityksiini. Tämän lisäksi olen parikin kertaa ollut tilanteessa, jossa Tinder-mätsini on ollut liian innokas laittaen jatkuvasti viestiä. Olen sanonut suoraan ainakin kahdelle Tinder-tyypille, että heidän tapansa viestitellä jatkuvasti on mielestäni ahdistava – en ole vielä niin kiinnostunut, että edes haluaisin kuulla heidän jokaisesta ajatuksestaan. Se pikemminkin ajaa minua kauemmas, kuin edesauttaa tutustumista. Vaikka olen ilmaissut suoraan, etten halua kuulla heistä niin usein, viestini ei ole mennyt perille, sillä viesti- ja kysymyspommitus on jatkunut ihan samanlaisena.

Lukuvinkkini miehille onkin: lukekaa sitä naista. Toisinaan tietysti peitän aidot tunteeni kohteliaalla käytöksellä; vaikkapa treffeillä olen todennäköisesti ystävällinen ja yhtä hymyä, vaikka päässäni takoisi koko ajan, etten halua tavata tätä tyyppiä enää uudestaan. Kuitenkin jos tyyppi kysyisi minulta suoraan tai ei millään tuntuisi jättävän minua rauhaan, nostaisin tietysti kissan pöydälle. Toisinaan sanon myös oma-aloitteisesti hyvin suoraan, mitä haluan. Tai ainakin kuvittelen sanovani suoraan. Tai ilmeileväni selkeästi. Okei – en siis tosiaan sanonut tyypille: ’suutele minua’, joten kai tämä häneen ’laita viestiä palattuas’ on ihan hyvä lopputulos silmäyksille, joilla yritin kalastella pusua.

Nyt olen tosiaan palannut. En vaan tiedä, laitanko sittenkään viestiä – ois niin paljon ’helpompaa’ tavata joku aivan uusi, alkaa tutustuminen ihan alusta – puhtaalta pöydältä.

t. Pauliina