Ikävä vapautta

Kasipallon kanssa olen turvassa; minun ei tarvitse yrittää olla parempi kuin olen.

Kun minulla on hänet elämässäni, minulla ei ole niin suurta pontta lähteä juhlimaan. Jos tapaan hänet sunnuntaina, voin hyvillämielin jäädä viettämään lauantai-iltaa yksin kotona. Vielä helpommaksi tämän tupajumiuden tekee se, että uloslähteminen tyttöjen kanssa vaatisi viikkojen pohjatyön; päivän sopimisen viikkoja etukäteen, Outlook- ja Facebook -kutsujen lähettämistä, juhlien järjestämistä (leipomuksineen ja booleineen) ja tietysti juhlalla täytyisi olla syy. Vakiintuneet ystäväni eivät tunnu juhlivan enää vain rentoutuakseen – paitsi jos työporukan illanvietossa lipsahtaa hauskan puolelle.

Oloni tänäpäivänä on enimmäkseen seesteinen, rauhallinen, kesytetty, tylsistynyt. Olen tasaisen tyytyväinen, mikä ei sinänsä ole huono. Kuten olen kuitenkin maininnut, olen alkanut epäillä tätä minun ja Kasipallon juttua. Sen ja muiden seikkojen takia, olen viimeaikoina kaivannut vapautta.

tenorEi minua nytkään tietysti kukaan rajoita – emmehän me Kasipallon kanssa seurustele tai ole edes sopineet mitään Tinderin käytöstä ja muiden deittailusta. Mutta tieto siitä, että saan aina tehdä juuri miten haluan, treffata juuri kenet ystävistäni haluan olematta velvollinen näkemään Kasipalloa viikoittain, soisi minulle suurimman onnen.

Olen tätä pohtinut jo jokusen viikon ja päädyttyäni hauskassa seurassa klubille perjantaina, muistin taas juhlimisenkin hyvät puolet; on ihanaa tanssia hikihatussa tanssilattialla, saada ja luoda merkitseviä katseita tai päätyä juttusille ihan kummalisten tyyppien kanssa.

On minulla vielä muistissa sekin, ettei baaripokailu ole mitään auvoista onnea – yleensä homma jää juurikin sille katseidenvaihtoasteelle. Perjantainakaan miehet eivät uskaltaneet lähestyä – ehkä siksi, että seurueessamme oli myös miehiä. Eiväthän he voineet tietää, että kyseessä oli vain hassunhauska työporukkamme.

Enkä tietenkään itse halunnut rohkaista ketään; onhan minulla kuitenkin vielä tämä juttu Kasipallon kanssa.

t. Pauliina

Mainokset

Tuhma, tuhma, tuhma

Olen ollut tuhma.

Päädyimme työkavereiden kanssa taas jotenkin vahingossa torstaiKalleen – ei tietenkään ’parille’ vaan ihan ronskisti pullo per lärvi -periaatteella, ja laskiessani juomiani oluitakin näin jälkikäteen, täytyi ottaa molemman käden sormet käyttöön. Tällaiset arki-illan ryyppyreissut ovat työnteon kannalta tietysti huonoja, mutta se ei silti tuota minulle suurimpia omatunnontuskia – raahasin nimittäin tälläkin kertaa itseni neljän tunnin yöunien jälkeen toimistolle ennen yhdeksää; freesinä niin ettei tietämättömät edes arvanneet minun riekkuneen pilkkuun asti yössä.

Morkkikseni aiheuttaakin käytökseni työporukassa; en ole kiinnostunut yhdestäkään tämän ryyppyporukan miehistä – ja siitä huolimatta pelasin jokaiseen pussiin. Olen siinä mielessä aika hirviö, että nautin flirttailusta ja huomiosta – etenkin kun sitä ei ole tänä vuonna ollut liikaa tarjolla. En siis kertonut työtovereilleni tapailevani tällä hetkellä jotakuta – ja miksi olisinkaan, kun tämä juttu on vasta niin alkutekijöissään. Työkaverini elävät siis siinä uskossa, että olen single as fuck, enkä ole käynyt treffeillä sitten toukokuun…

Mielikuva siitä, että olen täysin tumpelo miesten suhteen, ja pari pulloa kuplivaa johti tietysti kielenkantojen holtittomaan irrotteluun parinkin työtoverin lähestyessä minua. 50-vuotiaan perheenisän seksiehdotukset torjuin melko napakasti – mutta pitikö minun mennä möläyttämään, että on se käynyt minunkin mielessäni?!

ouv9yrtqrx9yoToinen näistä työkavereista sen sijaan on niin sympaattinen, että hänen torjumisensa oli hirveän hankalaa; eihän minua yhtään kiinnosta, mutta hän on niiiiin hyvä tyyppi… Tämä herra pääsikin yllättämään minut varsin monta kertaa länttäämällä huulensa huulilleni. En kanna huolta siitä, että olisin ollut jotenkin ’petollinen’ Kasipalloa kohtaan – emme ole tehneet toisillemme mitään lupauksia. Huono omatunto tulee siitä, että johdatin tätä työystävää harhaan; kyllähän suudelmaa edeltää sellainen 1,5 sekunnin hetki, jolloin tiedät sen (pusun) olevan tulossa. Miksi en onnistunut työntämään häntä kauemmas? Enhän oikeasti halunnut suudella, antaa siimaa tai luoda hänelle turhia toiveita. Syytän hitaista reflekseistäni humalatilaa, mutta varmaan suurin syyllinen löytyy narsistista sisälläni – siitä huomiohuorasta, joka näköjään tarvitsee kehuja ja läheisyyttä aina kun sitä vaan on tarjolla.

t. Pauliina

Oonko ollut kiltisti?

Joku joskus kirjoitti, että blogissani parasta on tarinat radalta ja yöelämästä. 🙂 Nyt on ollut hiljaista näiden tarinoiden osalta, mutta se ei tarkoita, etten olisi käyttäytynyt yhtä huonosti kuin aiemminkin tai etten olisi välttynyt kommelluksilta kohellettuani Helsingin yössä.

giphy2Juhlinta on osaltani mennyt viimeaikoina hieman liiankin kosteissa merkeissä – itsehän olen pääsyyllinen, mutta kaadan osan vastuusta myös ilmaisen viinan -bileille sekä sille seikalle, että perusolotilani on jo pitkään ollut jokseenkin ’anxious’ – olen lähtenyt ulos liian suurin odotuksin; ’hän tapaa monta ystävää, mutta toivoo että tapais jonkun, joka olis vielä enemmän…’

Mitä sitten olen touhunnut? Eräänä iltana lähdin juoksulenkille työporukan kanssa päätyen sieltä Kalleen ja kotiutuen vasta aamuseitsemältä. Ei, en päätynyt yhdellekään kollegalleni yöksi vaan ihan vaan jatkoille. Jatkoissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta filmini katkeaa siinä puolen viiden tienoilla, ja voin vain toivoa, etten ole keskustellut mitään arkaluontoista näiden ’puolituttujen’ kanssa, kuten paljastanut pikkuriikkisiä työpaikkaihastuksiani. Onneksi kumpainenkaan näistä ihastuksenkohteista ei ollut matkassamme tuona iltana.

Sittemmin olen ollut myös erilaisella työkokoonpanolla ’ulkoilemassa’. Sinä iltana eräs kollega nosti kissan pöydälle: ’Pauliina, mitä sun ja Mr. Söpö Kollegan välillä tapahtuu? Teidän välillä on selkeästi kemiaa’. Tällä kertaa en kuitenkaan – onneksi – ollut niin kovissa humaloissa, vaan pidin vastaukseni korrektina, ennalta valmistellun litanian mukaisena: ’ei mitään / en ikinä sekaantuisi työkaveriin / mähän oon vähän kuin sen esimies, oon sille sellainen äitihahmo, ettei sitäkään varmasti edes kiinnosta’.

Luokkakokouksesta kirjoitinkin jo aiemmin. Jätin kuitenkin mainitsematta, miten tälle kolmiodraama-asetelmlle kävi, kun minä, ystäväni ja ystäväni kuuma ex (minun nykyinen Tinder-mätsini) olimme yhteisissä pippaloissa. Odotettuani muutaman tunnin, että mies tulisi juttelemaan kanssani ja saisimme selvitettyä Tinder-lipsahduksemme, en malttanut nohevana tyttönä olla ottamatta ohjia käsiini ja paukkasin itse avautumaan hänelle. Tälläkin kertaa muistikuvat ovat melkoisen sirpaleisia, mutta valitettavasti muistan irtonaisia lauseita, kuten sen, että hän oli sinä iltana selvinpäin paikalla, on tässä nyt tapaillut jotakuta naista, sekä sen, että minun naamaltani paistaa kaikki tunteet läpi. Taisin siis näyttää hieman pettyneeltä. Great – hän varmasti kuvittelee, että minä olen aivan in lööv, sillä en vaivautunut kertomaan omista kuvioistani (mikäli näitä nyt voi kuvioiksi kutsua) yhtään mitään.

t. Pauliina

Oksennus

Olen ehkä jokusen kerran jupissut täällä blogin puolella siitä, etteivät miehet panosta riittävästi keskustelunavaukseen Tinderissä; ensivaikutelman voi kuitenkin tehdä vain kerran ja ensimmäisellä replalla voi ohjata jonkinverran sitä, mille urille keskustelu lähtee ja millä äänensävyllä kekustelu etenee. Tämän lisäksi olen vauhkonnut siitä, etten enää itse aloita Tinder-keskusteluja, koska kokemusteni mukaan naisen aloittamana keskustelut eivät tunnu kantavan kovin pitkälle.

Sunnuntaiaamuna kello 05:30 päätin kuitenkin pyörtää päätökseni keskustelun aloittamisesta ja samaten unohtaa, millaisia hyvät alkureplat mielestäni ovat. Avasinkin Happnin metsästääkseni sieltä erään tietyn profiilin ja mätsin kilahtaessa plakkariin, oksensin aloitusreplaan sen mitä ensimmäisenä mieleeni tuli: ’Nään sua jatkuvasti kaikkialla!’

0d61da50-e7a7-0133-e6ec-0a315da82319

Aika smooth; ’Annan sulle ohjeita, joita en itse osaa noudattaa…’

On hieman haastavaa kääntää tilannetta toisinapäin; esittää saalista enää sen jälkeen kun paljastat itsesi hulluksi stalkkeriksi, joka joko a) seuraa toista kaupungilla tai b) näkee hallusinaatioita tästä täysin tuntemattomasta miehestä. Sentään en kertonut miehelle, että itseasiassa olin juuri kyseisenä yönäkin nähnyt hänet jälleen (!!) Midnightrunissa ja varta vasten scrollannut Happnin tapahtumavirtaa viikkoja taaksepäin löytääkseni hänen profiilinsa, tykätäkseni siitä ja laittaakseni hälle tämän hieman hullun (tai ainakin kännisen) viestini.

Sunnuntai-iltapäivänä olin melko varma, ettei mies vastaisi minulle lainkaan, mutta hänpä yllätti aloittamalla varsin aktiivisen keskustelun! Nyt olemme läpikäyneet ne tilanteet kadulla (/baarissa/pyörätiellä), joissa olemme nähneet (tai minä olen nähnyt ja hän on ollut näkemättä) ja todenneet, että tämän lisäksi asumme alle puolen kilometrin päässä toisistamme. Että sellainen Naapuri.

Kyläilyäkin hän jo ehdotti, mutta siihen en ollut vielä valmis. Tietenkään – hui, sehän olisi jo vuoden toinen deitti!

t. Pauliina