Maasta maahan ja maassa maan tavalla

Lomani ’miesseikkailut’ tiivistyvät toteamukseen, että sain kahden viikon ulkomaakokemukseni aikana enemmän huomionosoituksia kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Enkä näin sanoessani käytä edes lainkaan värikynää. Olen aiemmin reissannut hieman Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, joissa vaalea iho ja hiukset keräävät tietysti myöskin huomiota osakseen. Kyllä tämänkertainen Karibian kohde oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa; jätimme yökerhotkin väliin, ja osittain juuri sen takia, että jo päivänvalossakin, selvinpäin, miehet lähes poikkeuksetta vihelsivät, sihisivät tai muiskauttelivat perään, huutelivat: ’linda, linda’ tai ’Do you wanna see my big dick? Do you wanna suck my huge dick?’  (Osuvampi selitys yökerhojen väliin jättämiselle lienee grannylife ja sen mukavuus.)  Siispä – kaikki suomalaisneidot, jotka kaipaatte huomionosoituksia, matkavinkkini teille on: Kuuba.

Sen sijaan jos kaipaatte huomiota, älkää menkö Flowhun; olipahan taas aikamoinen kontrasti palata Suomeen ja suoraan festareille, joissa on toinen toistaan kauniimpia naisia ja miehiä. Jos kotoa lähtiessä olikin hyvä fiilis omasta festarilookista, niin päästyäni paikanpäälle olin hyvällä tuurilla vain pieni osa hyvinpukeutuneiden ihmisten massaa ja huonolla tuurilla pelkkä harmaa hiirulainen upeiden asujen rinnalla (en edes tiennyt, että on muodikasta liikkua julkisesti pakarat paljaana pelkissä verkkosukkahousuissa ja stringeissä!?)

princess-jasmine-outfit-gifPidän Flowsta juuri sen siisteyden ja tyylikkyyden vuoksi; kauniita ihmisiä, asuja ja ruokaa, uusia artistilöytöjä ja yöksi pääsee kuitenkin omaan sänkyyn. Toisaalta Flow ei ehkä (ainakaan omalle tämänvuotiselle jurottavalle Jet lag -naamalleni) toiminut samanlaisena uusien ihmisten tapaamisfoorumina kuin mitä yleensä ’perinteisemmillä’ festareilla, joissa on vähintäänkin etkoja naapuriteltoissa. Flow vetää ehkä muita festareita herkemmin puoleensa pariskuntia; Flowssa voi käydä (hygieenisesti) halailemassa ja herkuttelemassa naminamiherkkuja mystisen musiikin tahdissa – näille festareille voi mennä upgreidatuille treffeille. Tämän lisäksi moni Flow-kävijöistä on pääkaupunkiseutulaisia – ei ole tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, kun festivaalialueella on niin paljon vanhojakin tuttavuuksia.

En siis suurista haaveistani huolimatta päässyt halailemaan tai pussailemaan Flowssa – kukaan (tuntematon) ei itseasiassa edes tullut juttelemaan minulle. Kukaan ei oikeastaan edes kiinnittänyt minuun sellaista huomiota, jota voisi nimittää silmäpeliksi. Ainut mieskontaktini sattui kotimatkalla bussissa vieressäistuvan kanssamatkustajan vaihtaessa Flow-kokemuksiaan kanssani. Hän oli jonkinsortin HC-musatietäjä, joten siinä keskustelussa ei todellakaan ollut romanttista vivahdetta.

Flown ohella ehdin kuitenkin kipaista viikonloppuna myös ihan perinteisesti klubille. Päädyin juttelemaan koko illan aiemmin tapaamani tutuntutun kanssa, ja jotain pussailun tynkääkin siinä saattoi sattua (vaikka yleensä välttelen tällaista baarissa)… Jos olisin juttelemaan mennessäni tajunnut, että minä teen itseasiassa aloitetta hänen suhteensa, olisin ehkä mennyt hieman puihin, mutta minähän koin vain meneväni juttusille vanhan tutun kanssa…

Sen koomin miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut. Luulen, että hän säikähti tätä tiukkaa nollatoleranssiani yhdenyönjuttujen suhteen. Eikai kukaan enää tänäpäivänä halua esimerkiksi lisätä ja sitoutua Facebook-kaveriksi pelkän yhden hauskan illan perusteella… huoh… miehet. ;b

t. Pauliina

Ai se olikin vaan darra

tenorHalusin vaan kertoa teille, etten todennäköisesti olekaan vakavasti masentunut.

HUHHUH, mitä darroja allekirjoittaneella nykyisin on!!! Ottaisin ehkä jopa mieluummin ne fyysiset oireet; päänsäryn ja ympäriinsä oksuamisen kuin maailmanloppumielialan, josta kärsin tätänykyä otettuani (hieman) liikaa edellisenä iltana. Pyysin sunnuntaina jopa äitiäni halaamaan minua – ehkä tämä ääritoiminta osoittaa, ettei kyseessä ollutkaan ihan mikä tahansa krapula, vaan häädarra. Toiselta nimeltään naimisiinmenon jälkeinen tyhjiö – jos minä koin tällaista, voin vaan kuvitella, millaisessa tyhjyydessä itse hääpari aloitti avioelämänsä.

Maanantaista eteenpäin elämä on kuitenkin taas hymyillyt ja olen pessyt sunnuntaisen pahan olon sekä hiuksistani että kämppäni ikkunoista ja lattioista ja hikoillut loput masennukset vielä lenkkipolulle. Nyt kun tämä mielialojeni suunnaton vaihtelu on todettu näinkin moneen kertaan eri darrojen yhteydessä, luulisi, että ensi kerralla muistan tämän etukäteen krapulan iskiessä ja pystyn päästämään synkästä fiiliksestä samantien irti?! Tiedä häntä, mutta testaan heti perjantaina, miten selviän Kalletorstain oloistani.

Ps. Tuli myöskin mieleen, että olisin voinut kirjoittaa jotain kesävinkkejä sinkuille… Varmaan olisin kirjoittanutkin, mutten ole (vielä) itse lomalla, joten ei ole tuntunut kovin ajankohtaiselta – ja mahtaisinko mitään vinkkejä tietääkään… Kuitenkin – nauttikaa lomalaiset lomasta! Ja vaikket olisikaan lomalla, niin viikonlopuksi on luvattu loistokelejä; kirmatkaa ulkona ja tehkää jotain uutta; for the very first time!

t. Pauliina

Aikuisten yökerho – aka istuskelubaarit

Blogiini päädytään usein hakusanoilla ’aikuisten yökerho Helsinki’ . Vaatii järjetöntä itsehillintää olla näsäviisastelematta lasten yökerhoista, mutta todennäköisesti tällä tarkoitetaan menomestoja, joissa käy (vain) yli 2-vuotiaita, yli 30-vuotiaita – mikä se aikuisen määritelmä sitten itse kullekin googlaajalle on.

Jos minä pääsen päättämään yökerhon, jonne suuntamme, vaihtoehtoni ovat aika kapeakatseiset: Kalle tai Apollo – jonain villinä iltana saatan ehdottaa Mummotunnelia (kesäisin) tai Maxinea (jos epäilen, että kahteen ensimmäiseen on hervoton jono).

Yökerhostelun sijaan onkin tavanomaisempaa, että käymme vain dinnerillä ja muutamilla. Pubeissa / istuskelubaareissa harvemmin on ikärajoja, mutta jo pelkästään se tanssitankojen puute useimmiten ajaa ’nuorison’ muualle. Tällaisina iltoina – jos en lähde pelkästään juoruamaan vaan haluan myös sen option lähentely-yrityksistä – lempimestojani ovat seuraavat:giphy3

  1. Groteski – kivannäköistä, siistiä porukkaa ja unisex-vessajonossa pääsee ainakin joka kerta juttusille.
  2. Kampin Teerenpeli – nimenomaan tämä Kampin Teerenpeli; ilmeisesti Tennispalatsin ja Kampin keskuksen läheisyys saa yhden jos toisenkin ohikulkijan pysähtymään oluselle. Vierekkäiset pöydät yhtenäisen, pitkän sohvan äärellä, korkeat baarijakkarat pöytineen ja se fakta, että voit joutua seisoskelemaan paikan ollessa usein lauantaisin aivan täynnä luo hyvät mahdollisuudet keskustelunavauksille.
  3. Kaisla – kuten jo aiemminkin kirjoitin; ne sinkkunaiset, jotka eivät vielä pidä oluesta niin ei muuta kuin harjoittelemaan – sillä siellä missä on hyvä olutvalikoima, siellä on myös miehiä (miesvalikoiman hyvyyttä en voi yhtälailla taata, mutta niissäkin löytynee vahvemmin ja miedommin humaloituja; tummaa ja vaaleaa). Ainakin Kaisla on suuri kompleksi, joten siellä todennäköisesti on yksi jhyväkin akanoiden joukossa. Kannattaa muuten käydä myös siinä Kaislan vieressä, Sorissa, syömässä ja oluella!
  4. BierBier – repeat after me: olut tarkoittaa…
  5. Woolshed – ruoka ei oo kummoista, mutta jälleen hyvä olutvalikoima ja kiva tunnelma eritoten afterworkkien aikaan – paljon pukumiehiä, kiitos KPMG:n ja muiden toimistojen läheisyyden. Woolshedin kesäterassi on yksi lämpöisimmistä Helsingissä!
  6. VilliWäinö – aina rento tunnelma – ja lähes aina joku ryhtyy juttusille… ainakin kellon ollessa riittävän paljon.
  7. Viisi Penniä / Hook – Sonera-stadionin ja Jäähallin läheisyys takaa sen, että peli-iltoina paikalle kerääntyy hurmoksellista urheilukansaa. Voi olla, etteivät miehet juurikaan kiinnitä huomiota naisiin pelipöhinässään, mutta jos naisena tiedät jotakin pelattavasta lajista, on sulla todennäköisesti paremmat valttikortit vaikutuksen tekoon.

 

Kesäisin valikoimani kasvaa:

  1. Henkan terassi – talvisin tää on mielestäni jotenkin liian pimeä paikka ja väki liian… nuorta? Mutta Henkan terassista tykkään. Siellä on paljon istumapaikkoja = paljon lössiä, joten todennäköisimmin myös jotakin silmää miellyttävää.
  2. Löyly – tarviiko muuta sanoa kuin että Selänteen Teemukin käy täällä? Löylyssä on myös todennäköistä joutua päästä seisoskelemaan tai istumaan niille rappusille vierivieressä – siten on paaaaaljon helpompi ottaa kontaktia muihin porukoihin, kuin mitä jos istuisitte omassa pöydässänne.
  3. Holiday – tälläkin terdellä oon vain lounastanut, mutta kuulemma hyvä menomesta nimenomaan afterworkkien aikaan.
  4. Teurastamo – eritoten street food -festareiden aikaan ihmisten nauttiessa ulkoilmasta yhdessä tunnelma Teurastamolla on jotenkin niin lungi, etten yllättyisi jos joku kävisi juttusille jo päiväsaikaan, ilman sen kummempaa humalatilaa.
  5. Kiilan terassi – en Kiilasta välitä ravintolana juurikaan, mutta auringon laskeuduttua Kiilan terassin keskeinen sijainti tarjoaa hyvän näkymän Helsingin viikonloppuvilinään.
  6. Cargo Helsinki – tää vegeravintolan terassi on aina käydessäni ollut aika hiljainen, mutta vitsi miten söpö paikka! Ei todennäköisesti iskupaikkojen parhaimmistoa, mutta mistäs sitä koskaan tietää…

 

(Tänä kesänä) täytyy kokeilla myös näitä:

  1. Erottajan aurinkoterassi – on suorastaan syntistä, etten oo koskaan käynyt.
  2. Kaivon keskiviikot – miten en ollut ees kuullut tästä aiemmin? Veikkaan ettei vedä vertoja Kallen torstaille, mutta onhan tämäkin koeajettava.
  3. Hernesaaren ranta – oon täällä käynyt, mutten lauantai-iltaisin. Oiskin mielenkiintoista tsekata, onko vieraileva väki todella niin nuorta, mitä puhutaan/kuvittelen.
  4. Teatteri – miten en oo vieläkään käynyt täällä muuten kuin salaatilla?
  5. Elmun baari – okei, tuskin mikään iskupaikka, mutta voi miten söötti terassi!
  6. Navy Jerry’s – enpähän ole aikoihin käynyt, täytyy joku lauantai illan viilennyttyä siirtyä tänne lämmittelemään…
  7. Cheekin uusi yökerho – todennäköisesti entinen Namuväki on valloittanut myös tämän yökerhon totuttuaan tiettyyn lokaatioon, mutten kai voi tuomita ennen kuin näen konseptin omin silmin… Ainakin baaria mainostettiin siten, että sen pitäisi sopia ’aikuisempaan makuun’…

Mitä pubisuosikkeja teillä on / mitä unohdin listasta tai mitä mun pitäis ehdottomasti testata? 🙂

t. Pauliina

Elämä on paskaa – ja niin minäkin

tenorHerätessäni tänään humalaiseen aamuun hotellihuoneessa en olisi voinut olla onnellisempi; edellisillan kaltaiset känninhakuiset riennot olisivat ohi ainakin seuraavaksi kahdeksi viikoksi – wuhuu!  Kaksi viikkoa taukoa ei ole hirveän pitkä aika, mutta kevään kokonaiskuvaan verrattaessa se on ruhtinaalinen breikki. Varsinainen puhdistautuminen.

’Selvisin!’ oli oikeasti ensimmäinen ajatus tullessani (lähes) tajuihini aamulla. Eihän minun tarvitsisi aina osallistua näihin rientoihin, vaikka kutsu kävisikin, mutta olen huono kieltäytymään. Juhlia voisi tietysti selvinpäinkin, mutta ei se ainakaan itsellä toimi – ei näissä kyseisissä kaveripiireissä, eikä se aamuun asti valvominenkaan oikein luonnistu ilman lisäpotkua – vaikka baareissa onkin kova meteli, kirkkaat strobovalot ja sydämen sykettä ohjaileva basso.

Tuulettelin liian aikaisin; heti herätessäni en tosiaankaan muistanut, kuinka pahalta darra tuntuu – psyykkisesti. Voiko mieliala todella olla näin matala? Päässäni pyörii niin hulluja ajatuksia – sekoamisesta, katoamistempuista, mielikuvituspoikaystävistä ja luoja ties mistä. Aika erilainen fiilis kuin edellistä postausta kirjoittaessa; menen laidasta laitaan, jottei elämä olisi liian ykstoikkosta.

Muistutan kuitenkin koko ajan itselleni, ettei asiat ole niin huonosti; krapulamasennus on kemiaa ja jo huomenna humalahuippunsa myötä pohjalukemiin romahtanut dopamiinitasoni on taas normaalimpi. Ja mielihyväkeskukseni elpyy. Ja mina elvyn. Ja voin taas jatkaa missiotani.

t. Pauliina