Mikä sinkkublogi se sellainen on

tumblr_mqwydce5vl1s1tu65o1_400… jossa ei käydä Tinder-treffeillä tai pyöriä baareissa viikonloppuisin?

On ollut vaikeaa löytää mitään kerrottavaa tänne blogin puolelle; tunteeni Kasipalloa kohtaan ovat menneet sellaiselle tasolle, jossa en ole koskaan aiemmin ollut. Koska en uskalla jakaa paljoa Kasipallon ja minun välisistä asioista (jos hän tai hänen tuttavansa vaikka sattuisivat tälle sivustolle eksymään) – eikä minulla ole sutinaa kenenkään muun kanssa – on hieman haastavaa kirjoittaa tuntemuksista tai tapahtumista tänne. Aika moni tämänhetkisistä tapailuun liittyvistä ihmetyksistä ja ärsytyksistäni kuitenkin nousee näistä omakohtaisista kokemuksista.

Alkuvuodesta koin omia sitoutumiskammofiiliksiäni Kasipallon kanssa, mutta niistä yli päästyäni olen löytänyt rauhan olla juuri tämän ihmisen kanssa. Se, miten haluan sinun tarinastani kostuvan liittyy sinnikkyyteen: sama onni saattaa odottaa juuri sinua, kun vaan jaksat jatkuvasti  laittaa itsesi likoon – ehkä jo seuraavilla Tinder-deiteillä tapaat jotain poikkeuksellista.

Minäkin ehdin käydä ennen Kasipalloa yli 40 miehen kanssa Tinder-treffeillä. Olin jo hieman ’luopunut’ koko deittailusta, enkä edes olisi halunnut/jaksanut lähteä Kasipallon kanssa treffeille (kävin viime vuonna Tinder-treffeillä – tai treffeillä ylipäätään – kahden ihmisen kanssa). Jostain syystä kuitenkin myönnyin ehdotukseen ja tähän se on meidät tuonut.

Olla toisen kanssa’ei tosin meidän kohdalla tarkoita seurustelua (vielä). Tuttaviemme on vaikeaa ymmärtää, että tapailtuamme yli puoli vuotta, emme siltikään ole vielä parisuhteessa. Se, että saisin kutsua Kasipalloa poikaystäväkseni, ei suoraan sanottuna merkkaa minulle mitään. Minulla on jokatapauksessa tunteita häntä kohtaan ja luotan häneen täysin – joten, mitä uutta Asian virallistaminen minulle toisi?

Jännittävää, että saamme osaksemme sosiaalista painetta edetä ja ’ottaa askelia’ kuten kaikki muut ikäisemme tekevät. Ikäänkuin tapailevat parit eivät muiden ihmisten mielenrauhan vuoksi saisi keksiä juuri omannäköistään tahtia edetä. Se on kuitenkin juuri tämä ikä, joka ehkä laittaa harkitsemaan kunnolla; en halua seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi kuvitella meneväni naimisiin tai tekeväni lapsia. Teininä seurustelu voi olla turhanpäiväisempää, mutta nyt ei halua hukata vuosiaan kenentahansa kanssa, enkä toisaalta jaksaisi kuunnella sukuni intoilua lapsista ja häistä, mikäli nyt kertoisin meidän tapailun sijaan seurustelevan – sitä intoilua olisi nimittäin takuuvarmasti tulossa.

t. Pauliina

Mainokset

Yhteisellä lomalla

Minulla ei ole hajuakaan, miltä pettäminen tuntuu – niin pettäjän että petettävän tunnemaailma ovat minulle täysiä mysteerejä.

Olen kuitenkin Kasipalloa kohtaan tuntenut viimeaikoina niin kummallisia tunteita, että mietin, kokeeko pettäjät jotain vastaavanlaisia tunteita.

En ole maannut (tai ollut muutenkaan läheisesti) kenenkään toisen kanssa Kasipallon tavattuani – joten hänen vartalonsa pitäisi olla se vartalo, joka tuntuu minulle tutulta ja ’oikealta’.

Kuitenkin – kuten olen tässä kertonut – olen alkuvuodesta hieman etääntynyt Kasipallosta henkisesti. Alettuani epäillä meitä myös Kasipallon vartalo muuttui minulle vieraaksi; oli kuin minulla olisi ollut suhde johonkuhun toiseen, sillä Kasipallon suudelmat tuntuivat väärältä. Oikeastaan ne eivät tuntuneet miltään. En halunnut olla hänen lähellään. Hänen alaston vartalonsa tuntui etäiseltä; en kokenut vetoa häneen, vaikka hän hyvännäköinen onkin. En halunnut häntä suuhuni ja koin seksin olevan puoleltani robottimaista suorittamista. Olin henkisesti jossain muualla.

Kertomani perusteella kehottaisitte minua varmaan jatkamaan elämässä eteenpäin – mutta yllä kuvaillun tilanteen jälkeen on ’tapahtunut paljon’.

tenor1Olimme Kasipallon kanssa yhdessä lomalla, ja nämä 1,5 viikkoa todella avasi silmäni; Luoja, miten hyvä minun on olla tämän miehen kanssa! Meillä oli yhdessä niin hullunhauskaa, ja osittain se johtunee minun vapautumisestani – kun minä lakkasin pingottamasta, enkä miettinyt, mitä muut ajattelevat meistä. Oloni helpottui suunnattomasti, kun avasin kerrankin suuni; kerroin Kasipallolle, milloin ja miksi hän otti minua päähän sen sijaan, että olisin vain purrut hammasta ja kasvattanut kaunaa häntä kohtaan – kuten olin toiminut tähän asti. Ymmärsin, että Kasipallo pitää minusta huolta, kohtelee kaltoin ja on hellä juuri sopivassa suhteessa.

Siltikin… Aiempi pakokauhun sekainen reaktioni, paskahalvaus, on mahdollisesti ollut ihan normaali – tai jopa oikeutettu reaktio – kaltaiselleni ikisinkulle. Pelästyttyäni ihmissuhteen etenemistä ja Kasipallon lähelläoloa, aloin työntää häntä kauemmas – itse tulkitsin tunteeni tylsistymisenä ja vapauden kaipuuna, vaikka oikeasti olin laittanut itse itseni lukkoon; en uskaltanut nauttia mahdollisen ihmissuhteen potentiaalista.

Eikai ihmissuhteeseen heittäytyminen voikaan olla helppoa, jos ei niin ole koskaan tehnyt? Ainakaan tällä hetkellä en enää peräänkuuluta vapautta Kasipallosta – itseasiassa kaipaan nytkin hänen seuraansa.

t. Pauliina

Ikävä vapautta

Kasipallon kanssa olen turvassa; minun ei tarvitse yrittää olla parempi kuin olen.

Kun minulla on hänet elämässäni, minulla ei ole niin suurta pontta lähteä juhlimaan. Jos tapaan hänet sunnuntaina, voin hyvillämielin jäädä viettämään lauantai-iltaa yksin kotona. Vielä helpommaksi tämän tupajumiuden tekee se, että uloslähteminen tyttöjen kanssa vaatisi viikkojen pohjatyön; päivän sopimisen viikkoja etukäteen, Outlook- ja Facebook -kutsujen lähettämistä, juhlien järjestämistä (leipomuksineen ja booleineen) ja tietysti juhlalla täytyisi olla syy. Vakiintuneet ystäväni eivät tunnu juhlivan enää vain rentoutuakseen – paitsi jos työporukan illanvietossa lipsahtaa hauskan puolelle.

Oloni tänäpäivänä on enimmäkseen seesteinen, rauhallinen, kesytetty, tylsistynyt. Olen tasaisen tyytyväinen, mikä ei sinänsä ole huono. Kuten olen kuitenkin maininnut, olen alkanut epäillä tätä minun ja Kasipallon juttua. Sen ja muiden seikkojen takia, olen viimeaikoina kaivannut vapautta.

tenorEi minua nytkään tietysti kukaan rajoita – emmehän me Kasipallon kanssa seurustele tai ole edes sopineet mitään Tinderin käytöstä ja muiden deittailusta. Mutta tieto siitä, että saan aina tehdä juuri miten haluan, treffata juuri kenet ystävistäni haluan olematta velvollinen näkemään Kasipalloa viikoittain, soisi minulle suurimman onnen.

Olen tätä pohtinut jo jokusen viikon ja päädyttyäni hauskassa seurassa klubille perjantaina, muistin taas juhlimisenkin hyvät puolet; on ihanaa tanssia hikihatussa tanssilattialla, saada ja luoda merkitseviä katseita tai päätyä juttusille ihan kummalisten tyyppien kanssa.

On minulla vielä muistissa sekin, ettei baaripokailu ole mitään auvoista onnea – yleensä homma jää juurikin sille katseidenvaihtoasteelle. Perjantainakaan miehet eivät uskaltaneet lähestyä – ehkä siksi, että seurueessamme oli myös miehiä. Eiväthän he voineet tietää, että kyseessä oli vain hassunhauska työporukkamme.

Enkä tietenkään itse halunnut rohkaista ketään; onhan minulla kuitenkin vielä tämä juttu Kasipallon kanssa.

t. Pauliina

Hengittämättä

Se tunne, kun näkee entisen hellun kaupungilla, on kieltämättä aika kutkuttava.

Näin vastikään erästä Tinder-deittiä, joka katosi elämästäni vikkelästi kuin tuli häntänsä alla.

seex11Nähdessäni miehen pidätin hengitystä pari sekuntia ja ajattelin jo, vieläkö pääni menee sekaisin hänet nähdessäni; vieläkö sydän jättää pari lyöntiä väliin. Sitten tajusin, että se hengityksen pidättäminen ei itseasiassa ollut reaktioni tähän satunnaiseen kohtaamiseen; vaan se oli hetki, jolloin odotin reaktiota – odotin sitä valtavaa tunnejysäystä, kun vanhat muistot ja ikävä palaavat mieleen.

Vaan sitäpä ei tullutkaan; niin minkäänlaista tunneaaltoa ei vyörynyt ylitseni.

Aina entisten näkeminen ei ole näin helppoa. Minullakin on se yksi – ei mikään entinen hellu vaan ennemminkin ’the one that got away’ – joka saa minut polvilleni 8 vuoden jälkeenkin yksinkertaisesti vaihtamalla profiilikuvansa. Hänen vuokseen saattaisin jättää terveen parisuhteen tai jopa karata omista häistäni.

t. Pauliina