Selityksiä

Tauko on mahdollisesti, todennäköisesti ja tilastojen mukaan johtanut lukijoiden katoamiseen. On kai sanottava ’hei hei’ niille vanhoille lukijoille, jotka putosivat kelkasta ja toivottaa tervetulleeksi mahdolliset uudet tyypit. Vaikkei selittely monesti paranna tilannetta, jaan silti faktat, miksi lopetin kirjoittamisen tuossa muutama viikko takaperin – itseasiassa piilotin koko blogin hakukoneilta.

Syy ei suinkaan ollut siinä, että Kasipallo täyttäisi jokaisen hetken olemassaolostani. Sen sijaan kyse oli klassisesta kömmähdyksestä: Kasipallo pääsi jyvälle blogista. Kävi nimittäin seuraavasti. Istuimme vierekkäin, kun päätin näyttää jotain puhelimestani; avasin nettiselaimen ja aloin näpytellä osoitetta… ja kappas; tekstinennakointihan ehdotti osoitetta wordpress.com/selvastipaihtynyt. Ehdottihan ennakointi muitakin jänskiä URL-osoitteita, kuten LinkedIniä, mutta jostain syystä Kasipallon silmät osuivat juuri tähän domainiin ja hän lausui ääneen: ’Wordpress Selvästi Päihtynyt…’.

Minä naurahdin hermostuneesti ääneen ja sanoin, ettei saa tuolla tavoin stalkata…

Emme puhuneet asiasta enempää – en maininnut, että kyseessä on blogi, jota kirjoitan, enkä väittänyt tämän olevan blogi, jota luen. Jos Kasipallo kuitenkin päättäisi lukea muutamankin postauksen, olisi hän aika pian perillä Pauliinasta.

giphy

Kasipallo on kyllä kertaalleen sanonut, ettei häntä kiinnosta stalkata minua esim. selailemalla Facebookiani… Voisin silti kuvitella että ääni kellossa muuttuisi, mikäli hän tietäisi, että tällä sivulla on asiaa hänestä – kaikenkansan luettavissa.

Silläkin uhalla, että hän joku päivä muistaa tämän osoitteen ja lähtee etsimään Googlesta lisäinfoa, päätin jatkaa kirjoittamista. Jottei blogista tulisi mitään dealbreakeria, en todennäköisesti kirjoita ihan niin avoimesti ’suhteestani’ Kasipalloon. Mutta pääni on lähes räjähtänyt kun en ole purkanut mitään päiväkirjaani.

Siispä – Huippua kuluvaa vuotta 2018 kaikille ja jatketaanhan koodailua!

t. Pauliina

Mainokset

Mitä me ollaan?

Ei hajuakaan, mutta hiton hyvältä tämä tuntuu.

Kasipallo on kyllä onnistunut uimaan tämän tytön ihonalle. Vaikka aiemmin kirjoitin, etten ole kokenut hänen kanssaan sellaista ’hullaantumista’, niin nyt on mennyt muutamia viikonloppuja sellaisessa kuplassa, jonka olemassaolosta olin aiemmin vain kuullut tarinoita – kokematta mitään vastaavaa itse. Arkiaamuisinkin olen kokenut vaikeuksia startata työpäivään; hyvästä seurasta on vaikea irrottautua – ja hyvässä seurassa kaikki muu alkaa tuntua yllättävän merkityksettömältä. En ymmärrä, miten viikonloppu voi toisen ihmisen kanssa mennä samaan aikaan niin nopeasti ja niin ihanan hitaasti. Miten luontevalta tuntuu saman päivän aikana käydä Kasipallon kanssa hyppimässä trampoliinipuistossa ja ajaa sieltä pornokaupan ja mäkkärin kautta kotiin heiluttamaan peittoa.

Nyt, muutaman kuukauden tapailun jälkeen, ystävilläni on suurempi tarve määritellä meitä kuin mitä minulla itselläni. He kyselevät, olemmeko keskustelleet siitä, tapailemmeko vielä muita. Tai puhummeko tulevaisuudesta. Vastaus on ei ja kyllä – emme ole sopineet mitään muiden ihmisten tapailusta tai sanoneet edes mitään tunteista toisillemme. Olen sanonut ääneen vain sen, että minulla on hauskaa hänen kanssaan, vaikka se – ja paljon muutakin – välittynee myös käytöksessäni, katseessani ja ohimennen puheissani.

adult-shop-datingEhkä Kasipallo on heti nähnyt, miten minun kanssani tulee toimia, tai sitten hän tykkää itsekin edetä hitaasti. Anyhow, tämä on edennyt kovin omalla painollaan; kumpikaan ei kiirehdi toisen edelle, eikä meillä ole tarvetta luoda sopimuksia tai seurata ’yleisiä tapailusääntöjä’. Jos nyt jostain syystä olisikin niin, että Kasipallo niinä muutamina ’vapaina iltoinaan’ viihdyttäisi muita tyttöjä, niin sitten hän olisi kovin erilainen ihminen, kuin mitä kuvittelin. Ja se olisi tietysti piste tälle jutulle,

Mutta minulla ei ole mitään syytä kuvitella sellaista.

Pelottavaa tässä tapailussa on se, etten ole koskaan ollut näin ihastunut johonkuhun saatavilla olevaan. Olen ensi kertaa aidosti haavoittuvainen; heittäytymässä johonkin ja antautumassa sille pelottavalle ajatukselle: 

Mitä jos hän päättääkin yllättäen vetäytyä leikistä?

t. Pauliina

Not joining the dark side

Ystäväni kysyi, aiheuttaako Kasipallo perhosia vatsaani.

Kysymys pani mut miettimään ihan todenteolla; kun olen aiemmin elämässä hullaantunut erinäisistä ihmisistä, olen todella tuntenut perhosten lepattavan vatsassani. Ne on olleet sellaisia jännityksen – epävarmuuden – perhosia. Miksi? Perhoset aikaansaaneet tyypit ovat aina olleet hieman hankalia; heidän häilyvä olemuksensa on saanut minut jo alusta alkaen epäilemään heidän intressejään minua kohtaan, heidän mahdollisia samanaikaisia muita naisseikkailuja ja niin edelleen…

Ihmekös tuo, jos vatsanpohjassa kiertää tällaisia jätkiä kusipäitä ajatellessa.

Kasipallon kanssa en tunne sellaista lepattavaa tunnetta vatsassa – tai ehkä ihan ensimmäisillä treffeillä tunsin. Olin silloin niin positiivisesti yllättynyt; kaverillahan oli yllättävän hauskat jutut, hän virnuili kuin mikäkin pojannulikka ja myös kuunteli minua tarkasti! En aavistanut löytäväni Tinder-profiilin takaa tällaista persoonaa, ja siksi olin yllättynyt – innostuneet perhoset lepattelivat vatsassani.

Melko pian ne perhoset vaihtuivat kuitenkin johonkin muuhun – sellaiseen tasaiseen ’lämpimään’ tunteeseen; en vieläkään tiedä, mitä tästä tulee, mutta vaikuttaisi siltä että olen jonkin hyvän – meille yhteisen – jutun äärellä.

tenorKasipallo ei ole niitä pahiksia, joista olen hullaantunut. Hän ei ole niitä viileitä, etäisiä jääkaappipakastimia, jotka otan henkilökohtaisena haasteena: ’tuon vielä voitan puolelleni’. Kasipallo vaikuttaisi hyvikseltä – sellaiselta elämäniloiselta, huumoriin tukeutuvalta, silti itseään ja muita kunniottavalta ihmiseltä, millaiseksi myös minä koen itseni. Hänellä on omat ajatukset eikä hän palvo maata jalkojeni alla; en ole mm. tainnut kertaakaan kuulla mitään positiivista kommenttia ulkonäöstäni. Silti on selvää, että hän pitää (tai voisi pitää) minusta. (Vai voiko tykkäämisen koskaan sanoa olevan selvää, jos se perustuu lähinnä kehonkielen analysointiin? Kuvittelen aina lukevani tällaisia ’faktoja’ ihmisten katseesta, mutta olen ennenkin lukenut aivan pieleen…).

Kasipallo vittuilee ja huomauttelee hulluudestani, mutta upottaa keskusteluun sopivasti myös niitä lässynlää-juttuja; hän sanoo, että kanssani on hauskaa. Kai hänkin on samalla tavalla hullu.

t. Pauliina

Ette ikinä usko

Kävin nimittäin treffeillä. Kyllä. Enkä millätahansa treffeillä vaan Tinder-treffeillä; ekat treffit sitten kesäkuun ja kaikenkaikkiaankin vasta toinen mies/deittikumppani kuluvan vuoden puolella. Tilastojani ajatellen olen itsekin aika yllättynyt, kuinka nopeasti kyseisen Tinder-keskustelun alettua oikeasti päädyin treffeille.

Nyt mietitte, että uusi mätsini on jonkinsortin perfect match, joka on ylenpalttisella juttelullaan hurmannut minut samantien. Ei oikeastaan niinkään; hänen kuvansa eivät lähtökohtaisesti vakuuttaneet ihan täysin ja keskustelukin oli sellaista… no… harvasanaista pitkine taukoineen.

Miksi sitten suostuin? Mietin sitä itsekin ennen deittejä, kun olin tapani mukaan lähinnä ärsyyntynyt itseeni; miksi olin jälleen näkemässä jotakuta näin nopeasti – tuhlaamassa aikaani johonkuhun, josta en ole vielä edes kiinnostunut. Osittain lähdin ehkä siksi, että koin velvollisuudekseni sinkkuna käydä treffeillä pitkän tauon jälkeen. Ja ehkä myös jotta ystäväni eivät olisi niin kummastuneita hiljaiselostani.

Merkittävin syy suostumiseeni oli kuitenkin se, että minua tosiaan pyydettiin treffeille – tämä mies ei kutsunut minua omaan sänkyynsä kello 10 jälkeen tai yrittänyt vastaavasti tunkea meille yökylään. En tiedä, millainen lorttoprofiili minulla miesten silmissä on, mutta viimeaikoina ehdotukset ovat olleet aika suoraviivaisia; tyrmättyäni eräänkin yökutsupyynnön keskustelu päättyi miehen sanoihin: ’Höh, ilmota jos muutat mieles ja haluut tulla kokeilee mun sänkyä’. Charming.

tenorSen sijaan tämä viimeisin Tinder-mies, kutsuttakoon häntä vaikka Kasipalloksi, kutsui minut oikeasti ulos; ilmoitti aktiviteetin, päivän ja kellonajan jolloin tavataan – no questions asked. Minun oli oikeastaan helpompaa myöntyä kuin kieltäytyä; hän otti ohjat, teki selkeän ehdotuksen eikä tarvinnut mitään lässytellä; ’mitä sinä haluat tehdä…’ ’mentäskö sinne vai sittenkin tuonne…’

Ja miten treffit sitten meni? Tyyppi oli mielenkiintoisempi kun olisin viestittelyn perusteella ajatellut; puhelias, pilkettä silmäkulmassa ja kerrankin – mies kiusasi minua takaisin vähintään yhtä paljon kuin minä haastoin häntä – hauskaa!

Ei ollut myöskään yhtään pöllömpää päättää näitä deittejä kaatosateessa pussaillen.

t. Pauliina