Oksennus

Olen ehkä jokusen kerran jupissut täällä blogin puolella siitä, etteivät miehet panosta riittävästi keskustelunavaukseen Tinderissä; ensivaikutelman voi kuitenkin tehdä vain kerran ja ensimmäisellä replalla voi ohjata jonkinverran sitä, mille urille keskustelu lähtee ja millä äänensävyllä kekustelu etenee. Tämän lisäksi olen vauhkonnut siitä, etten enää itse aloita Tinder-keskusteluja, koska kokemusteni mukaan naisen aloittamana keskustelut eivät tunnu kantavan kovin pitkälle.

Sunnuntaiaamuna kello 05:30 päätin kuitenkin pyörtää päätökseni keskustelun aloittamisesta ja samaten unohtaa, millaisia hyvät alkureplat mielestäni ovat. Avasinkin Happnin metsästääkseni sieltä erään tietyn profiilin ja mätsin kilahtaessa plakkariin, oksensin aloitusreplaan sen mitä ensimmäisenä mieleeni tuli: ’Nään sua jatkuvasti kaikkialla!’

0d61da50-e7a7-0133-e6ec-0a315da82319

Aika smooth; ’Annan sulle ohjeita, joita en itse osaa noudattaa…’

On hieman haastavaa kääntää tilannetta toisinapäin; esittää saalista enää sen jälkeen kun paljastat itsesi hulluksi stalkkeriksi, joka joko a) seuraa toista kaupungilla tai b) näkee hallusinaatioita tästä täysin tuntemattomasta miehestä. Sentään en kertonut miehelle, että itseasiassa olin juuri kyseisenä yönäkin nähnyt hänet jälleen (!!) Midnightrunissa ja varta vasten scrollannut Happnin tapahtumavirtaa viikkoja taaksepäin löytääkseni hänen profiilinsa, tykätäkseni siitä ja laittaakseni hälle tämän hieman hullun (tai ainakin kännisen) viestini.

Sunnuntai-iltapäivänä olin melko varma, ettei mies vastaisi minulle lainkaan, mutta hänpä yllätti aloittamalla varsin aktiivisen keskustelun! Nyt olemme läpikäyneet ne tilanteet kadulla (/baarissa/pyörätiellä), joissa olemme nähneet (tai minä olen nähnyt ja hän on ollut näkemättä) ja todenneet, että tämän lisäksi asumme alle puolen kilometrin päässä toisistamme. Että sellainen Naapuri.

Kyläilyäkin hän jo ehdotti, mutta siihen en ollut vielä valmis. Tietenkään – hui, sehän olisi jo vuoden toinen deitti!

t. Pauliina

Mainokset

Nössöt älköön vaivautuko

Siis voi jumantsuikka mulla menee nää lapaset / nössöt / ujostelijat juuri nyt syvälle tunteisiin! Tiedän kyllä, että meistä on moneksi – ja niin pitääkin olla; ihmisten erilaisuus on juurikin se elämänsuola. Vaan kun niitä erilaisia osuu omalle kohdalle sarjatulen lailla, alkaa tympäistä.

Oon mahdollisesti aika vauhdikas ja äänekäs tapaus. Haluaisinkin miehen, joka on yhtälailla ekstroverttitapaus itsekin – sellainen, joka pysyy vauhdissani ja toisaalta myös laittaa kampoihin. Jos mies on liian ujo ja hiljainen, painan todennäköisesti hänen ylitseen kuin katujyrsijä.

Viimeaikaiset Tinder-keskusteluni ovat kaikki olleet syvältä. Minä olen niissä sekä mies, että nainen; minä hauskuutan, viettelen, machoilen, söpöstelen ja lupaan huolehtia toisesta. Vaikka nämä miehet oikeastaan aloittavat ja ylläpitävät keskustelua, minä olen se, joka vie keskustelua eteenpäin ja päättää sen suunnan – muuten polkisimme vain paikoillaan. Nämä miehet eivät ota paikkaansa / roolia keskustelussa; parhaimmassa tapauksessa he sylkäisevät samantien olevansa ujoja – sillä saa anteeksi yhtä jos toista – ja alkavat sitten kysellä minusta ja imarrella minua; kuinka hauska tyttö olenkaan! Jos minun kanssani tosiaan on niin mieletöntä jutella, niin eikö heidän päähänsä ole tullut, että haluaisin heiltä samanlaista panostusta ja heittäytymistä keskusteluun? Miksi minä kuluttaisin aikaani tähän ihan kivaan ja kohteliaaseen poikaan? Kuinka kauan hakata päätä seinään sellaisen kanssa, jota saa koko ajan tsempata, kun tuolla on maailma täynnä miehiä? Olen itsekäs, mutten minä aio olla keskusteluissa pelkkänä antavana osapuolena – minäkin kaipaan hauskuutusta, yllätyksiä, viettelyä ja machomaista huolenpitoa.

 

Tässä vaiheessa moni asettuu puolustuskannalle; ’Anna niille miehille mahdollisuus, eivät kaikki oo viestittelijätyyppiä tai osaa sillälailla kirjottaa.’  Mutta olkaahan nyt ihan rehellisiä itsellenne, kuinka monesti mies, joka on ollut viesteissä tylsä / epävarma / pidättyvä / hiljainen, on osoittautunut livenä ihan toisenlaiseksi – suupaltiksi höpöttäjäksi? Jos mies on kasvotusten hauska ja puhelias, kyllä hän osaa olla sitä myös kirjallisessa muodossa – se on sitten eri asia, jos hän ei viitsi nähdä vaivaa naputellakseen viestejä.

Ei minulla siis ole mitään hiljaisia, varautuneita tai ujoja vastaan – voisin hyvin mielelläni mennä treffeille tällaisenkin miehen kanssa – KUNHAN kyseinen tyyppi antaisi minulle osviittaa siitä, että jossain sen ujouden ja varautuneisuuden alla piilee persoona.

Ystäväni tykkäävät liittä nimeni yhteyteen sanan: nirso – minun pitäisi antaa kuulemma niille miehille mahdollisuus. Niinpä minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luetuttaa eräs Tinder-keskustelu ystävilläni. Kyseessä oli söpö poika, puhelias kuin mikä ja hyvässä ammatissa, mutta keskustelumme oli niiiin tylsää – jopa virallista. Hän lähti mukaan läpänheittooni vastaamalla tylsästi ja lisäämällä kommentin perään itkunauruhymiön. Ei se niin toimi; itkunauruhymiö ei tee kuivasta jutustas mojovaa vitsiä.  Tai okei, joskus tekee joo, mutta ei näin: ’Ihan hyvää tännekin. Kävin äsken ruokakaupassa. :’D’

giphyToisinaan hänen viestinsä olivat itseasiassa hauskojakin: ’Sopisiko sinulle nyt aikatauluttaa meidän mahdollinen tuleva tapaaminen?’ Mutta näitä viestejä hän taas ei tarkoittanut vitsikkäiksi – poika kirjoitti samaan, kuivaan tyyliin aika usein. Perehdyttyään pariin Tinder-keskusteluuni, ystävienikin silmät tuntuivat aukeavan sille, miten mätsit eivät tunnu aina huomaavan epäsopivuuttamme ja voivat olla äärettömän halukkaita tapaamaan sinut. Sainkin ystviltäni armahduksen, ettei minun tosiaan kannata tavata ihan jokaista tyyppiä; tarvitsen kuulemma jonkun paljon hauskemman ja eloisamman persoonan, joten oma intuitioni on siis jokseenkin kunnossa.

Vaan älkää miehet huolehtiko, jos ei hauskuus ole teidän juttu! Ei se naurattaminen nimittäin kaikkiin naisiin pure (toiset naiset tykkää ennemmin mököttää ja arvostavat muita ominaisuuksia paljona korkeammalle). Mutta minulle tämä on ihan ehdoton juttu – miehen on saatava minut nauramaan – ja lupaan tehdä saman vastavuoroisesti.

Kevättä ja parempia mätsejä (sekä keskusteluja) odotellen…

Pauliina

Ps. Tuli tätä postausta kirjoittaessa ihan mieleen The Offspringin biisi; ’Someone almost just like you – but with attitude – I’m waiting… So, come on!’

Pps. Tiedän, että toi otsikko on vähän julma, mutta… siihen tiivistyi kaikki tää ärsyyntymiseni.

Naisen 28 päivää

Naiset tietää – ja moni mieskin on jo huomannut – että kuukauden aikana sama nainen ehtii olla monenlainen, erilainen nainen. Miten se (sinkku)naisen järjen – ja hormonien – juoksu eteneekään kierron päivinä?

  1. päivä: AAAaaah, menkat!!! Now it all  makes sense!angelina-jolie-tomb-raider-hated-everything-smash-gif
  2. päivä: Niisk, miks jäätelöä myydään vaan litran pakkauksissa?
  3. päivä: Oon niin ruma, ällöttävä ja lihava.
  4. päivä: Haluan olla yksin ja vaan nukkua. Aina.
  5. päivä: Oon niin ruma, lihava ja yksinäinen.
  6. päivä: Nyyh, tarviin halauksia.tumblr_n7srxtkokr1s5xvwuo1_500
  7. päivä: Mä en halua enää olla yksin; miksen kelpaa kellekään…
  8. päivä: Mistähän niitä boyfriend-tyynyjä sais tilattua.
  9. päivä: Tänään mun elämä muuttuu; siivoon, laihdun, muutun älykkääks ja perustan perheen.
  10. päivä: Kyllä musta tuntuu, että tää urheilu alkaa jo näkyä  – tuossa voi jo erottaa lihaksen, ja tuossa…ja tuossakin on jokin muhkura.
  11. päivä: Pyyhkii aika hyvin.
  12. päivä: Kyllä kannatti tulla salille… näin ainakin yhden paljaan olkapään…Mm’mhh… Daydreaming…
  13. päivä: Huhhuh, onpas maailmassa paljon porkkanoita, sauvoja jaja… ihan kun toi mies ois just antanu mulle sellaista katsetta…ja toi toinenkin…apua… näkeeköhän kaikki, että oon ihan tulessa.giphy
  14. päivä: Kyllähän tuota naapurin Peraakin lemmiskelis jos pitäis silmät tiukasti kiinni…
  15. päivä: Alkaa olla aika kuumottavat paikat…
  16. päivä: Itseasiassa, aika komie mieshän tuo naapurin Pera on…
  17. päivä: Ainiin Tinderi… Pitäisiköhän tehä jokin (rivo) keskustelunavaus…
  18. päivä: Tai sitten vois lähteä vaikka baariin…
  19. päivä: Ei kyllä ne treffit viinipullon äärellä houkuttelis enemmän…
  20. päivä: Vai pitäiskö sittenki mennä vaan tyttöjen kanssa leffaan…
  21. päivä: Oikeestaan mä taidanki bookata matkan Balille…
  22. päivä: Vihdoinkin mä teen jotain mun elämällä!
  23. päivä: Voi kun vois käpertyä jonkuin kainaloon sohvalle. Sen sijaan Tinderissä tulee vaan jotain rivoja aloituksia, vähänkö miehet on urpoja.
  24. päivä: Vähän taas uuvuttaa – oonkohan tulossa kipeeks. new-girl-gif1
  25. päivä: Kylläpäs meillä on töissä ärsyttäviä tyyppejä. Ja ärsyttäviä hommia. Ja aika ärsyttävä tää mun kynsilakan sävykin. Tosi rasittava.
  26. päivä: Mitähän täältä jääkaapista vielä sais syötyä…
  27. päivä: Vitsit, en hallitse mun elämää… Mitä mä oikein taas touhuan….Mikä on elämäntarkoitus…
  28. päivä: Yhhhhhyyyyhhhyyhhyyy…Niisk….sniff….nyyyyyyh….byääääääähhhh. Miten kaunis tää Vesalan Finlandia voi olla… yhhyhhyy… ja miten söpö toi naapurin perhe on… Btw, Ihan kauheeta, mitä Bambin äidille kävi…

Ja sama alkaa alusta.

t. Pauliina