Maasta maahan ja maassa maan tavalla

Lomani ’miesseikkailut’ tiivistyvät toteamukseen, että sain kahden viikon ulkomaakokemukseni aikana enemmän huomionosoituksia kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Enkä näin sanoessani käytä edes lainkaan värikynää. Olen aiemmin reissannut hieman Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, joissa vaalea iho ja hiukset keräävät tietysti myöskin huomiota osakseen. Kyllä tämänkertainen Karibian kohde oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa; jätimme yökerhotkin väliin, ja osittain juuri sen takia, että jo päivänvalossakin, selvinpäin, miehet lähes poikkeuksetta vihelsivät, sihisivät tai muiskauttelivat perään, huutelivat: ’linda, linda’ tai ’Do you wanna see my big dick? Do you wanna suck my huge dick?’  (Osuvampi selitys yökerhojen väliin jättämiselle lienee grannylife ja sen mukavuus.)  Siispä – kaikki suomalaisneidot, jotka kaipaatte huomionosoituksia, matkavinkkini teille on: Kuuba.

Sen sijaan jos kaipaatte huomiota, älkää menkö Flowhun; olipahan taas aikamoinen kontrasti palata Suomeen ja suoraan festareille, joissa on toinen toistaan kauniimpia naisia ja miehiä. Jos kotoa lähtiessä olikin hyvä fiilis omasta festarilookista, niin päästyäni paikanpäälle olin hyvällä tuurilla vain pieni osa hyvinpukeutuneiden ihmisten massaa ja huonolla tuurilla pelkkä harmaa hiirulainen upeiden asujen rinnalla (en edes tiennyt, että on muodikasta liikkua julkisesti pakarat paljaana pelkissä verkkosukkahousuissa ja stringeissä!?)

princess-jasmine-outfit-gifPidän Flowsta juuri sen siisteyden ja tyylikkyyden vuoksi; kauniita ihmisiä, asuja ja ruokaa, uusia artistilöytöjä ja yöksi pääsee kuitenkin omaan sänkyyn. Toisaalta Flow ei ehkä (ainakaan omalle tämänvuotiselle jurottavalle Jet lag -naamalleni) toiminut samanlaisena uusien ihmisten tapaamisfoorumina kuin mitä yleensä ’perinteisemmillä’ festareilla, joissa on vähintäänkin etkoja naapuriteltoissa. Flow vetää ehkä muita festareita herkemmin puoleensa pariskuntia; Flowssa voi käydä (hygieenisesti) halailemassa ja herkuttelemassa naminamiherkkuja mystisen musiikin tahdissa – näille festareille voi mennä upgreidatuille treffeille. Tämän lisäksi moni Flow-kävijöistä on pääkaupunkiseutulaisia – ei ole tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, kun festivaalialueella on niin paljon vanhojakin tuttavuuksia.

En siis suurista haaveistani huolimatta päässyt halailemaan tai pussailemaan Flowssa – kukaan (tuntematon) ei itseasiassa edes tullut juttelemaan minulle. Kukaan ei oikeastaan edes kiinnittänyt minuun sellaista huomiota, jota voisi nimittää silmäpeliksi. Ainut mieskontaktini sattui kotimatkalla bussissa vieressäistuvan kanssamatkustajan vaihtaessa Flow-kokemuksiaan kanssani. Hän oli jonkinsortin HC-musatietäjä, joten siinä keskustelussa ei todellakaan ollut romanttista vivahdetta.

Flown ohella ehdin kuitenkin kipaista viikonloppuna myös ihan perinteisesti klubille. Päädyin juttelemaan koko illan aiemmin tapaamani tutuntutun kanssa, ja jotain pussailun tynkääkin siinä saattoi sattua (vaikka yleensä välttelen tällaista baarissa)… Jos olisin juttelemaan mennessäni tajunnut, että minä teen itseasiassa aloitetta hänen suhteensa, olisin ehkä mennyt hieman puihin, mutta minähän koin vain meneväni juttusille vanhan tutun kanssa…

Sen koomin miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut. Luulen, että hän säikähti tätä tiukkaa nollatoleranssiani yhdenyönjuttujen suhteen. Eikai kukaan enää tänäpäivänä halua esimerkiksi lisätä ja sitoutua Facebook-kaveriksi pelkän yhden hauskan illan perusteella… huoh… miehet. ;b

t. Pauliina

Mainokset

Aikuisten yökerho – aka istuskelubaarit

Blogiini päädytään usein hakusanoilla ’aikuisten yökerho Helsinki’ . Vaatii järjetöntä itsehillintää olla näsäviisastelematta lasten yökerhoista, mutta todennäköisesti tällä tarkoitetaan menomestoja, joissa käy (vain) yli 2-vuotiaita, yli 30-vuotiaita – mikä se aikuisen määritelmä sitten itse kullekin googlaajalle on.

Jos minä pääsen päättämään yökerhon, jonne suuntamme, vaihtoehtoni ovat aika kapeakatseiset: Kalle tai Apollo – jonain villinä iltana saatan ehdottaa Mummotunnelia (kesäisin) tai Maxinea (jos epäilen, että kahteen ensimmäiseen on hervoton jono).

Yökerhostelun sijaan onkin tavanomaisempaa, että käymme vain dinnerillä ja muutamilla. Pubeissa / istuskelubaareissa harvemmin on ikärajoja, mutta jo pelkästään se tanssitankojen puute useimmiten ajaa ’nuorison’ muualle. Tällaisina iltoina – jos en lähde pelkästään juoruamaan vaan haluan myös sen option lähentely-yrityksistä – lempimestojani ovat seuraavat:giphy3

  1. Groteski – kivannäköistä, siistiä porukkaa ja unisex-vessajonossa pääsee ainakin joka kerta juttusille.
  2. Kampin Teerenpeli – nimenomaan tämä Kampin Teerenpeli; ilmeisesti Tennispalatsin ja Kampin keskuksen läheisyys saa yhden jos toisenkin ohikulkijan pysähtymään oluselle. Vierekkäiset pöydät yhtenäisen, pitkän sohvan äärellä, korkeat baarijakkarat pöytineen ja se fakta, että voit joutua seisoskelemaan paikan ollessa usein lauantaisin aivan täynnä luo hyvät mahdollisuudet keskustelunavauksille.
  3. Kaisla – kuten jo aiemminkin kirjoitin; ne sinkkunaiset, jotka eivät vielä pidä oluesta niin ei muuta kuin harjoittelemaan – sillä siellä missä on hyvä olutvalikoima, siellä on myös miehiä (miesvalikoiman hyvyyttä en voi yhtälailla taata, mutta niissäkin löytynee vahvemmin ja miedommin humaloituja; tummaa ja vaaleaa). Ainakin Kaisla on suuri kompleksi, joten siellä todennäköisesti on yksi jhyväkin akanoiden joukossa. Kannattaa muuten käydä myös siinä Kaislan vieressä, Sorissa, syömässä ja oluella!
  4. BierBier – repeat after me: olut tarkoittaa…
  5. Woolshed – ruoka ei oo kummoista, mutta jälleen hyvä olutvalikoima ja kiva tunnelma eritoten afterworkkien aikaan – paljon pukumiehiä, kiitos KPMG:n ja muiden toimistojen läheisyyden. Woolshedin kesäterassi on yksi lämpöisimmistä Helsingissä!
  6. VilliWäinö – aina rento tunnelma – ja lähes aina joku ryhtyy juttusille… ainakin kellon ollessa riittävän paljon.
  7. Viisi Penniä / Hook – Sonera-stadionin ja Jäähallin läheisyys takaa sen, että peli-iltoina paikalle kerääntyy hurmoksellista urheilukansaa. Voi olla, etteivät miehet juurikaan kiinnitä huomiota naisiin pelipöhinässään, mutta jos naisena tiedät jotakin pelattavasta lajista, on sulla todennäköisesti paremmat valttikortit vaikutuksen tekoon.

 

Kesäisin valikoimani kasvaa:

  1. Henkan terassi – talvisin tää on mielestäni jotenkin liian pimeä paikka ja väki liian… nuorta? Mutta Henkan terassista tykkään. Siellä on paljon istumapaikkoja = paljon lössiä, joten todennäköisimmin myös jotakin silmää miellyttävää.
  2. Löyly – tarviiko muuta sanoa kuin että Selänteen Teemukin käy täällä? Löylyssä on myös todennäköistä joutua päästä seisoskelemaan tai istumaan niille rappusille vierivieressä – siten on paaaaaljon helpompi ottaa kontaktia muihin porukoihin, kuin mitä jos istuisitte omassa pöydässänne.
  3. Holiday – tälläkin terdellä oon vain lounastanut, mutta kuulemma hyvä menomesta nimenomaan afterworkkien aikaan.
  4. Teurastamo – eritoten street food -festareiden aikaan ihmisten nauttiessa ulkoilmasta yhdessä tunnelma Teurastamolla on jotenkin niin lungi, etten yllättyisi jos joku kävisi juttusille jo päiväsaikaan, ilman sen kummempaa humalatilaa.
  5. Kiilan terassi – en Kiilasta välitä ravintolana juurikaan, mutta auringon laskeuduttua Kiilan terassin keskeinen sijainti tarjoaa hyvän näkymän Helsingin viikonloppuvilinään.
  6. Cargo Helsinki – tää vegeravintolan terassi on aina käydessäni ollut aika hiljainen, mutta vitsi miten söpö paikka! Ei todennäköisesti iskupaikkojen parhaimmistoa, mutta mistäs sitä koskaan tietää…

 

(Tänä kesänä) täytyy kokeilla myös näitä:

  1. Erottajan aurinkoterassi – on suorastaan syntistä, etten oo koskaan käynyt.
  2. Kaivon keskiviikot – miten en ollut ees kuullut tästä aiemmin? Veikkaan ettei vedä vertoja Kallen torstaille, mutta onhan tämäkin koeajettava.
  3. Hernesaaren ranta – oon täällä käynyt, mutten lauantai-iltaisin. Oiskin mielenkiintoista tsekata, onko vieraileva väki todella niin nuorta, mitä puhutaan/kuvittelen.
  4. Teatteri – miten en oo vieläkään käynyt täällä muuten kuin salaatilla?
  5. Elmun baari – okei, tuskin mikään iskupaikka, mutta voi miten söötti terassi!
  6. Navy Jerry’s – enpähän ole aikoihin käynyt, täytyy joku lauantai illan viilennyttyä siirtyä tänne lämmittelemään…
  7. Cheekin uusi yökerho – todennäköisesti entinen Namuväki on valloittanut myös tämän yökerhon totuttuaan tiettyyn lokaatioon, mutten kai voi tuomita ennen kuin näen konseptin omin silmin… Ainakin baaria mainostettiin siten, että sen pitäisi sopia ’aikuisempaan makuun’…

Mitä pubisuosikkeja teillä on / mitä unohdin listasta tai mitä mun pitäis ehdottomasti testata? 🙂

t. Pauliina

Missä lätkä ja olut

…siellä ne miehet on.

Uskoni Suomen menestykseen näissä kisoissa on hieman horjunut Ranska-matsin jälkeen, mutta nyt Tsekki-pelin alku on ollut sen verran dyanaaminen, että kyllähän Suomi tulee näissä kisoissa pelaamaan – mitaleille asti!

Päätinkin pikaisesti postata aiheesta: lätkä on tärkeetä singiphy1kkunaisille, koska..:

Lätkää näytetään baareissa. Ja miehet taas virtaavat sinne, missä olut virtaa – eli baareihin! Lätkän MM-kisojen aikaan baarihanoille jonottaa nimenomaan ne äijistä äijimmät, miehekkäät karjut SuomiLeijona-koruineen. Heidän lisäkseen baareihin on saattanut eksyä myös jokunen ihan varteenotettava miespuolinen yksilö! Tai jos ei potentiaalisia miehiä löydy, niin ainakin baari on tupaten täynnä, tiskille on hirveä jono, etkä kuule ystäväsi puhetta – SIIS IHAN PARASTA!

942211614Kirjoitan pilke silmäkulmassa, mutta oon aidosti aika innoissani penkkiurheilusta. Tässä on mun kolme lempparimestaa (+1 villikortti), joissa käydä katsomassa pelejä:

  1. Woolshed – burgerit on mitäänsanomattomia, kuivia käppänöitä, mutta afterwork-boogie ja olutvalikoima sen sijaan loistaa!
  2. Henry’s Pub – luolamainen, pimeä tunnelma, mutta paljon porukkaa etenkin jos terassilla tarkenee!
  3. Hook – wingsit on nam, mutta ihmisten tapaamiseen ei ehkä se paras paikka, jos istut  tiiviisti omassa (ruoka)pöydässäs.
  4. Hernesaaren ranta – en oo itseasiassa käynyt täällä näin MM-kisojen aikaan, mutta… Jos ei taivaalta tulis lunta, kuinka siistii ois löhöillä aurinkotuolissa katsellen peliä jättiscriiniltä?!

t. Pauliina

Kuulokkeet korvilla ja laput silmillä

a4a4ff49db5d18baa9d87b7a476fd073

Välillä mietin, mitä tapahtuisi jos luopuisin kuulokkeista. En kuuntele musiikkia juostessa tai salilla, mutta lähes aina työmatkoilla, istuessani bussissa, kierrellessäni yksin vaatekaupoilla tai käydessäni kaupassa minulla on nappikuulokkeet korvissa.

Voisi kuvitella, että tutustun intensiivisesti uuteen musiikkiin, mutta oikeasti kuuntelen viidettäkymmenettä kertaa Aleksanteri Hakaniemen Etsi mut -kipaletta, Haloo Helsingin Rakasta tai muita listahittejä. Mitä minä oikeastaan saan kuunnellessani näitä (superhyviä!) renkutuksia uudestaan ja uudestaan? Mitä kävisi, jos jättäisin napit kotiin liikkeelle lähtiessäni? Varmaankin keskittyisin enemmän ympäristöön, olisin läsnä – osana muiden todellisuutta – mutta seuraisiko siitä jopa enemmän ihmiskontakteja?

Vastaus on aivan varmasti myönteinen; ehkä se tarkoittaisi pääasiassa sitä, että ikäihmiset alkaisivat juttusille entistä hanakammin, mutta varmasti todennäköisyys myös muunlaisiin aloitteisiin kasvaisi.

e07f395f0749cf6c7ac74698e647b55dMitä olisikaan voinut käydä bussissa sen vastapäätä istuvan miehen kanssa, jonka kanssa katseemme kohtas – ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Lopulta tilanne oli jo niin koominen, että minua alkoi naurattaa – ja siitäkös vasta  tuijotuskilpailu saatiin käyntiin. Hänellä ei ollut kuulokkeita ja oma musiikkini oli hiljaisella – olisin taatusti kuullut, jos hän olisi avannut keskustelun. Mutta ymmärrän, ettei hän avannut – olihan minulla kuulokkeet. Jos olisin ottanut kuulokkeet pois, olisi se taas ollut merkki siitä, että Minä aion aloittaa keskustelun. Kaunis ajatus, mutta siinä tilanteessa aivot löivät ihan tyhjää ja rohkeus oli työntänyt päänsä bussin alle. Ainoa mieleeni tullut lause: ’oot törkeen vetävä’ ois varmaan ollut ihan kelpo tapa avata keskustelu, mutta jätin ennemmin napit korviini ja säilytin henkisen etäisyyden välillämme (fyysisen puuttuessa) pidättäytyen omassa kuplassani.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi käyttää kuulokkeita salilla – siellä kun soi jokatapauksessa musiikki. Johdot ovat vain vääjäämättä tielläsi, ja mihin ihmeeseen voisin sen luurin tunkea (toiset käyttävät poveaan taskuna, mutta omani on liian pieni jopa pankkikortin säilyttämiseen). Kuitenkin kysyn itseltäni, tarvitsenko musiikkia shoppaillessani? Tai enkö todella voi lukea bussissa kirjaa tai selata instagramia ilman että kuuntelen samalla musiikkia?

Minusta on tullut parin vuoden aikana aiempaa levottomampi. Multitaskaan paljon useammin – ja teen useampaa asiaa kerralla – kuin aiemmin. Hermostun, ärsyynnyn ja pitkästyn herkemmin, jos ei minulla ole riittävästi ärsykkeitä tai jos tekniset ongelmat hidastavat multitaskingiani.

Minulle tekisikin hyvää yksinkertaistaistaa elämääni; tekisin yhtä asiaa kerrallaan siihen keskittyen. Nyt mieleenne nousee sana ’mindfulness’ – ja miksei sekin olisi oikein hyvä vaihtoehto. Voisin kuitenkin aloittaa paljon yksinkertaisemmilla asioilla; joko luen, kuuntelen musiikkia tai tinderöin; joko katson TVtä, kirjoitan blogiin tai selaan instagramia, mutten kaikkea samaan aikaan. Tietysti toisinaan multitasking on tarpeen – töissäkin – mutta jos tilanne on se, etten pysty olemaan multitaskaamatta, minulla lienee ongelma.

Ajauduin kirjoittamaan hieman suuremmasta kokonaisuudesta kuin alunperin ajattelin… Tarkoitukseni oli haastaa itseni nyt alkuun 2 viikon nappikuulokekieltoon ja katsoa, aiheuttaako se ylipäätään minkäänlaista ’vipinää’ ihmiskontakteissa. Pyrin siinä samalla vähentämään muuta multitaskingia, mutten kovin konkreettisin tavoittein. Katsotaan, miten minussa asuvan levottoman tytön käy.

Ps. Kuinka moni muu nukkui tänään vahingossa tunnin pidempään kuin oli tarkoitus? #kesäaika

t. Pauliina