Mitä kertoisin

Mitä mulle kuuluu? Onks mulla mitään kirjoitettavaa?

Paljon ois aiheita, joista vuodattaa, mutta kerron nyt vaan, mitä oon tässä viimeviikkoina touhunnut.

Touhunnut siis Kasipallon kanssa.

Olo Kasipallon kanssa on jokseenkin levollinen; en oo säätänyt muihin suuntiin vaan oon halunnut olla ’yhden miehen tyttö’. Tässä ei missään nimessä ole kyse seurustelusta ja näemmekin korkeintaan kahdesti viikossa. Kuitenkin hän on kaikista tähänastisista Tinder-tapailuistani se pitkäaikaisin; vaikkei ollakaan tunnettu kuin ehkä kaksi kuukautta. Säd.

Yhdessä viettämämme aika on todella cosy – liekö se sitten hyvä vai huono asia. Jossain kohtaa parisuhteen kuvaileminen sanalla ’kotoinen’ tarkoittanee sitä, että jännite on kadonnut. Mutta me ei olla vielä siinä pisteessä.

cook

Meillä on yhdessä hauskaa, eikä tässä pelata mitään pelejä. Olen avoin eikä minun tarvitse miettiä, mitä voin sanoa; miten paljon olen laittanut viestejä tai kumpi ehdotti treffejä viimeeksi. Ja uskon, että Kasipallo kokee samoin. Hän vaikuttaa sopivan pehmeältä tyypiltä; haluaa kuulla kaikki kummallisimmat ajatuksenikin – ja pitää outouksiani jopa viehättävänä (tai näin ainakin kuvittelen hänen ajattelevan, vaikka ääneen hän haukkuukin minua hulluksi).

Olemme siirtyneet aktiivisista harrastustreffeistä hieman toisenlaisten ’harrastusten’ pariin. Näitä harrastuksia suoritamme minun kodissani – puhun tietysti ruoanlaitosta, Netflixistä ja piparinleipomisesta.

Blogihiljaisuuteni ei johdu siitä, että Kasipallo olisi vienyt kaiken aikani – vaikka treffit useasti venähtävätkin. Hiljaisuuteni johtuu täysin väsähtämisestä; työt, työmatkat ja pimenevät päivät ovat puristaneet mehut tästä mimmistä.

Palataan kuitenkin pikimmiten asiaan.

t. Pauliina

Mainokset

Palvo mua

Sinkun hiljaiselo on paikoitellen raastavaa; sitä on ihan varma, että elämä paranisi jos olisi edes jonkinlaista sutinaa.

Vaikka etsin ’sitä oikeaa’, toisinaan mietin, haluanko oikeasti löytää hänet. Haluanko rakastaa vai haluanko enemmänkin vain olla haluttu – miesten silmissä ylipäätään?

tenorOlen tylsistyttyäni sinkkuuteen deittailut aina vääriä tyyppejä; päätynyt treffeille miesten kanssa jotka ovat ’sinnepäin’ – eivät mitään The One -materiaalia. Olen tapaillut näitä miehiä vähän aikaa saaden jakamatonta huomiota ja vakuuttuen jälleen siitä, että minä kelpaan sittenkin.

Tiedän, että haluan rakastaa. Olen silti aina päätynyt hakemaan vain sellaista melko ’pintapuolista’ palvontaa; tunnetta siitä että olen haluttu. Sen saaminen on oikeastaan (rakkautta) helpompaa – ihailua voi saada baarissa, kadulla tai käymällä treffeillä niiden ihan kivojen tyyppien kanssa. Olen rauhallisempi, kun minulla on takataskussa joku, joka haluaisi olla kanssasi, vaikka valitsisinkin viettää iltani yksin.

Kasipallo on pitkästä aikaa sellainen tyyppi, jota kohtaan voisi syntyä ihan oikeita tunteita. Oloni on rauhallinen hänen kanssaan; en yksin ollessa jatkuvasti etsi jotain parempaa Tinderiä selaillen. Oikeastaan olisi pelottavaa, jos tässä tilanteessa joku järjetön komistus tulisi iskemään minua; miten kamalaa olisikaan kieltäytyä! Mutta todennäköisesti kieltäytyisin silti; miksi lähtisin kokeilemaan ’mustaahevosta’ nyt kun minulla on yksi miellyttävä kainalopaikka takataskussa.

t. Pauliina

Tuhma, tuhma, tuhma

Olen ollut tuhma.

Päädyimme työkavereiden kanssa taas jotenkin vahingossa torstaiKalleen – ei tietenkään ’parille’ vaan ihan ronskisti pullo per lärvi -periaatteella, ja laskiessani juomiani oluitakin näin jälkikäteen, täytyi ottaa molemman käden sormet käyttöön. Tällaiset arki-illan ryyppyreissut ovat työnteon kannalta tietysti huonoja, mutta se ei silti tuota minulle suurimpia omatunnontuskia – raahasin nimittäin tälläkin kertaa itseni neljän tunnin yöunien jälkeen toimistolle ennen yhdeksää; freesinä niin ettei tietämättömät edes arvanneet minun riekkuneen pilkkuun asti yössä.

Morkkikseni aiheuttaakin käytökseni työporukassa; en ole kiinnostunut yhdestäkään tämän ryyppyporukan miehistä – ja siitä huolimatta pelasin jokaiseen pussiin. Olen siinä mielessä aika hirviö, että nautin flirttailusta ja huomiosta – etenkin kun sitä ei ole tänä vuonna ollut liikaa tarjolla. En siis kertonut työtovereilleni tapailevani tällä hetkellä jotakuta – ja miksi olisinkaan, kun tämä juttu on vasta niin alkutekijöissään. Työkaverini elävät siis siinä uskossa, että olen single as fuck, enkä ole käynyt treffeillä sitten toukokuun…

Mielikuva siitä, että olen täysin tumpelo miesten suhteen, ja pari pulloa kuplivaa johti tietysti kielenkantojen holtittomaan irrotteluun parinkin työtoverin lähestyessä minua. 50-vuotiaan perheenisän seksiehdotukset torjuin melko napakasti – mutta pitikö minun mennä möläyttämään, että on se käynyt minunkin mielessäni?!

ouv9yrtqrx9yoToinen näistä työkavereista sen sijaan on niin sympaattinen, että hänen torjumisensa oli hirveän hankalaa; eihän minua yhtään kiinnosta, mutta hän on niiiiin hyvä tyyppi… Tämä herra pääsikin yllättämään minut varsin monta kertaa länttäämällä huulensa huulilleni. En kanna huolta siitä, että olisin ollut jotenkin ’petollinen’ Kasipalloa kohtaan – emme ole tehneet toisillemme mitään lupauksia. Huono omatunto tulee siitä, että johdatin tätä työystävää harhaan; kyllähän suudelmaa edeltää sellainen 1,5 sekunnin hetki, jolloin tiedät sen (pusun) olevan tulossa. Miksi en onnistunut työntämään häntä kauemmas? Enhän oikeasti halunnut suudella, antaa siimaa tai luoda hänelle turhia toiveita. Syytän hitaista reflekseistäni humalatilaa, mutta varmaan suurin syyllinen löytyy narsistista sisälläni – siitä huomiohuorasta, joka näköjään tarvitsee kehuja ja läheisyyttä aina kun sitä vaan on tarjolla.

t. Pauliina