Naisten tekemät aloitteet – kuin survottua makaronilaatikkoa?

e163fc03ee34aeb927f961257546ae3dJokaikinen nainen on kuullut (miehiltä) siitä, kuinka naisten pitäisi tehdä enemmän ja rohkeammin alotteita miesten suhteen:

”Tää on 2017, tasa-arvoa hei.”

”Mistä mies vois, tietää, että nainen on kiinnostunut? Selkeempää ois, kun naiset tekis aloitteen sillon kun niitä kiinnostaa.”

”Mieti, miten paljon rohkeutta se vaatii mieheltä lähestyä yksin jotain suurta naislaumaa!”

Toisen ihmisen lähestyminen tuntuu tietysti jännittävältä – pelottaa joutua ’naurunalaiseksi’. Samalla tavalla iskeminen on riski yritys myös naiselle; eiväthän naisetkaan tiedä, onko mies kiinnostunut. Eikai miehetkään nyt lähtökohtaisesti jokaisesta naisesta tykkää?

Miehet väittävät haluavansa naisilta enemmän aloitteita. Onko asia kuitenkaan ihan noin yksinkertainen? Eivätkö miehet kuitenkin tykkää edes ihan pienesti metsästää naista? Ainakin oman, alkukantaisen ajatteluni mukaan asia on näin. Eikö tilanne etenisi miehen silmään liian helposti, jos nainen osoittaisi kiinnostuksensa suoraan – jopa jo ennenkuin mies ehtii lainkaan laittaa naista merkille ja kiinnostua hänestä? Jos yleensä 21st-century-girlnaisen iskemisestä puhutaan metsästämisenä, niin mielestäni tätä tilannetta, jossa nainen tekee aloitteen, niin joku voisi rinnastaa tämän naisen tekemän aloitteen illalliseen, joka odottaa lämpimänä pöydässä. Minusta illallinen kuulostaa kuitenkin liian houkuttelevalta vaihtoehdolta – eikö naisten tekemä aloite ole pikemminkin kuin Bona-purkki; makaroonilaatikko valmiiksi murjottuna muotoon, jonka voi suoraan nautiskelematta nielaista.

Luulen, että iskemistilanteissa se alkutilanteen epämiellyttävyys, epävarmuus ja jännitys on juuri niitä palkitsevia, hyvää oloa (loppupeleissä) tuottavia kokemuksia. Luulen, että miehet eivät myös tiedä, kuinka tärkeä se prosessi voi heille olla; naisen hunttaamiseen kuuluu askelia ja tuntemuksia, jotka ottamalla (vain) pääsee siihen ultimaattiseen fiilikseen; minä tein sen, minä nappasin hänet.

Iskeminen on vähän kuin benji-hyppy – vaikka sen haluaa kuinka kovin tehdä, sillalla seistessä alkaa kuitenkin epäilyttää; onko tää nyt järkevää, onko minusta tähän… Kukaan ei siitä huolimatta halua, että joku muu ’hyppää. benjin puolestasi. Tai että saat meriitin benjihypystä, mutta kaikki muistot itse hypystä pyyhkiytyvät pois – et muista kokeneesi pelkoa ja sitä seuraavaa helpotusta. Mitä iloa palkinnosta on, jos ei muista itse elämystä – sitä, kuinka ylitti itsensä, tavoitteli haluamaansa ja onnistui siinä.

Miehissä on eroja, mutta kuvittelisin, että (yleisesti ottaen) kovin päällekäyvät naiset koetaan vähän pelottavina. He tekevät päätöksiä miesten puolesta; tekemällä ensimmäisen siirron naiset ikäänkuin rajoittavat miesten ’valinnanvapautta’ – rajaavat muita naisia miehen ulottuvilta.

Kuulin kuitenkin inspiroivan tarinan aloitteellisesta ystävättärestäni, joka jutusteli tovin asiakaspalvelussa työskennelleen miehen kanssa. Ystävättäreni TODELLA kiinnostui. Tietämättä miehen nimeä, kamuni selvitti jälkikäteen Facebook-ryhmien ja -tapahtumien kautta (stalkkeri!) miehen nimen ja pyysi tätä treffeille. Mielestäni tämä oli tavattoman rohkeaa juuri siksi, että mies ei ehkä ollut vielä laittanut ystävääni mitenkään erityisesti silmälle – hänhän oli ollut töissä, kun tämä kohtaaminen tapahtui. Mies kuitenkin lähti treffeille, ja nyt pari on ollut yhdessä puolisen vuotta.

Väitän silti, ettei tämä suora lähestyminen ole paras lähestymistapa kaikkien miesten kanssa. Vai onko?

t. Pauliina

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Naisten tekemät aloitteet – kuin survottua makaronilaatikkoa?

  1. Mitä nyt itse miettinyt naisten aloitteita niin ne tuntuvat jakautuvan ainakin omalta kohdaltani pääosin kahteen osaan.

    Tinderissä/netissä naiset aloittavat jonkin verran keskusteluja, mutta Tinderissä miehillä vähän se ongelma että jos nyt laittaa 50-70% naisille sydäntä niistä sitten jokunen osuu mätsiksi ja alkaa jutella sinulle niin vasta siinä vaiheessa tulee katsottua tarkemmin että mikä se nyt on naisiaan, jolloin vasta tekee päätöksen että kannattaako viestiin edes vastata. Sitten keskustelussakin muutaman viestin jälkeen jo alkaa huomaamaan että tuleeko siitä keskustelusta jotain jännää vai onko se vaan kuulumisten ja harrastusten kyselyä, jolloin ei herkästi kiinnosta nähdä. Kuitenkin jos nyt päädytään näkemään niin sillä että nainen aloitti keskustelun ei ole merkitystä.

    Toinen puoli naisten selkeistä aloitteista tuntuu tulevan yökerhoissa missä tanssilattialla tulee usein jotain naisia tanssimaan ihan viereen, taakse jne. lähelle tai vaihtoehtoisesti jos ei olla tanssilattialla niin naiset tuntuvat luovan pitkiä katseita ns. kiinnostuneina. Tälläinen tilanne on kyllä aika mielekäs ehkä molempien kannalta kun miehelle jää kuitenkin se aloitteen tekeminen, mutta nainen osoittaa että häntä kiinnostaisi jutella, jolloin kun tekee aloitteen niin saa helposti vastakaikua. Naisenkin kannalta tietysti ihan mielekästä tapa osoittaa kiinnostusta kun näkee heti että A) kiinnostaako miestä B) onko miehellä edes sen verran rohkeutta että kykenee tulemaan juttelemaan.

    Hyvin harvoin kuitenkin joku nainen oikeasti alkaa ihan jutella yökerhossa, mikä nyt olisi semmoinen ns. kunnon aloite naiselta, mutta ne kerrat kun sellainen on tapahtunut niin onhan siinä ainakin naisen kannalta se hyvä että pääsee varmasti ainakin kokeilemaan että tuleeko sitä vastakaikua mieheltä (jos mies nyt edes tajuaa että häntä nyt ollaan tultu iskemään). Sinänsä herkästi tietysti ajattelee että jos siitä nyt pääsisi pukille kun on niin innokas nainen, mutta ei siinä nyt lähtökohtaisesti koe että siinä nyt joku metsästys jäisi pois, lähinnä on tyytyväinen kun kerrankin joku nainen osoittaa suoraa kiinnostusta.

    Kadulla/kaupoissa/kahviloissa jne. nyt tulee jonkun verran myös näitä pitkiä katseita, mutta kukaan ei kyllä ole koskaan tullut juttelemaan, joten vaikea sanoa miltä se tuntuisi, varmaan aika siistiltä.

    Tykkää

    1. Tuo on kyllä niin totta! Miehet laittaa paljon enemmän sydäntä, eikä ne ehkä tee sitä päätöstä naisen kiinnostavuudesta kuin vasta naisen avatessa keskustelua. Harrastusten kysely on mälsää, mutta monesti tuntuu ettei nää miehet oo ainakaan kovin helposti heittäytymässä mihinkään mielenkiintoisempaan keskusteluun – toisin sanoen naisena joudun tenttaamaan miestä, kun hän ei oikein lämpene erityisemmin millekään aiheelle ja läpälle. Ehkä miehillä on aina sama fiilis avatessaan naisten kanssa tinderkeskustelua ja näiden vastatessa hyvin lyhyesti – poikien keskustelua vain aloilleen.

      Liveiskemiset on puolin ja toisin aina miellyttäviä tilanteita. Harmi, että niitä keskustelunavauksia tulee f2f kovin harvoin. Ja silloinkin melkeinpä vain baarissa.

      Tykkää

  2. Riippuu niin paljon henkilöstä ja hänen luomteestaan, haluaako olla aloitteen tekijä vai ottaa vastaan aloitteita. Komppaan myös yhtä aikaisempaa kommentoijaa, että on myös kiinni tilanteesta, haluaako olla aloitteen tekijä vai odottaako muiden tekevän aloitteen.

    Osa miehistä haluaa ehdottomasti olla niitä metsästäjiä, kun taas osa ei välttämättä ikinä edes kykene tekemään mitään aloitetta. Onneksi mykyään netissä aloitteen tekemisen kynnys on madaltunut, kun voi liittyä vaikka aliaksella jollekin deittisivustolle.

    Tykkää

    1. Kauheen paljon asioita, mitä pitäis tietää ja ottaa huomioon; aistia toisen persoona ja motiivit sekä tietää tilanntekijät. Loppupeleissä kaikki jää siis kuitenkin herran haltuun; että onko näin tarkoitettu vai ei. 😀 Onneksi tosiaan on monia väyliä, joissa aloitteentekemistä voi harjoitella – niin miehet kuin naisetkin! 🙂

      Tykkää

  3. ”Eivätkö miehet kuitenkin tykkää edes ihan pienesti metsästää naista?”

    Miehenä vastaten, riippuu siitä mitä ovat hakemassa. Jos tarkoituksena on iskeminen ja naisseikkailut, joo, metsästäminen kuuluu prosessiin. Ja sen ”nappaamisen” jälkeen ehkä myös se, että saavutettu ”valloitus” ei enää kiinnosta ja haluaakin jossain vaiheessa seuraavaa seikkailua.
    Alkukantaisesti ajatellen miesten lisääntymisvaisto ajaa tuohon suuntaan, ja siitä näkökulmasta myös vastaus kysymykseen ”Eikai miehetkään nyt lähtökohtaisesti jokaisesta naisesta tykkää?” on ”Kyllä tykkäävät, etenkin pimeässä, jos naisen kehon kunto ja kemia viestivät hyvästä lisääntymiskelpoisuudesta”.

    Jos taas etsii jotakuta johon voisi luottaa puolisona loppuelämänsä ajan, realistisine arjen kompromisseineen kaikkineen, on aika yhdentekevää millä tavalla tapaa. Aloitejännitykset, mielikuvalähtöinen ihastuminen yms. saisivat pikemminkin häipyä pois tieltä sen edestä, että pääsee tutustumaan arki-ihmisinä ja kokeilemaan onko oikeasti yhteensopivuutta ja tahtoa pitkäaikaiseen yhdessäoloon. Tuohon tarkoitukseen hidas tutustuminen koulu- tai työkavereina, harrastusten ym. ei-iskutilanteiden yhteydessä on monesti sujuvampaa.

    Tykkää

    1. Kiitos tästä vastauksesta: ”Kyllä tykkäävät, etenkin pimeässä, jos naisen kehon kunto ja kemia viestivät hyvästä lisääntymiskelpoisuudesta”! :’D Helpottaa elämääni.

      Mikäli vedän oikeansuuntaisia johtopäätöksiä… Niin niissä tapauksissa, kun mies etsii kumppania, on parempi, ettei nainen ole liian päällekäyvä iskutaktiikoissaan, vaikka toimisikin itse aloitteentekijänä. Eihän miehen etsimä ’vaimomatsku’ nimittäin flirttailisi ja tyrkyttäisi itseään ihan överisti? Parempi uida liiveihin juuri tuollalailla maltillisesti, rennosti ja huomaamattomasti – ehkä tutustuen juurikin ’epäromanttisesti’ ja luomatta liikaa seksuaalista jännitettä heti alkuun…?

      Tykkää

      1. Kumppania etsiessä taitaa olla noin kummallakin sukupuolella, riippuen toki paljon ihmisestä ja elämänkokemuksesta. ”Vaimomatsku” ja ”aviomiesmatsku” näyttävät olevan tosi häilyviä kriteerejä, mutta luotettavuus ja pysyvyys niihin liitetään lähes aina, ja niitä puolia on vaikea näyttää lyhytaikaisissa treffitilanteissa joissa on fyysinen jännite päällä.

        Toisaalta taas, jos näyttäytyy Don Juanina tai Sinkkiksen Samanthana suunnittelemattomassa ensitapaamisessa niin se ei välttämättä poissulje sitä, että ”iskupersoonan” takaa löytyisi tyyppi jonka kanssa sujuisi loppuelämän arki. Ihmiset on niin monimutkaisia oliota, erilaisia eri aikoina ja eri aivokemiatiloissa. Vaikea tietää mitä toinen odottaa ja mitä puolia itsestään pitäisi tuoda esille, ellei ole juurikin päässyt tutustumaan jotakin kautta ennakkoon tai tutkinut profiileja.

        Itse esimerkiksi kuulun siihen tyyppiin joka kertoo deittiapplikaation profiilissa koko nimen ja on OK sen kanssa että toinen tutkii nettitaustat, mutta en ole eläessäni (ikää 34, takana yksi pitkä suhde ja pari lyhyempää) tehnyt aloitteita niissä tilaisuuksissa joissa aloitteita on yleisimmin tapana tehdä.

        Mitä biologiseen yhteensopivuuteen tulee niin ”kelpaisiko tämä tyyppi minulle pimeässä” on kiva ajatusleikki 🙂 Sulkee pois kaiken tiedon mitä voi päätellä toisen ulkonäöstä, mukaanlukien ne oikut joita jokaisella on toivekumppanin ulkonäön suhteen. Luulisin että noissa puitteissa myös naiselle kelpaisi melkein kuka tahansa biologisesti kykenevä mies, kunhan tunto-, haju- ja makuaistien perusteella kemiat kohtaavat.

        Tykkää

      2. En edes uskalla miettiä tuota ihmisten kompleksisuutta; ensitapaaminen on vain sen tutustumissteppailun ensiaskel. Kuinka monta tapaamista oikeastaan vaaditaankaan ennenkuin sinulla on hajuakaan siitä, mikä toinen on miehiään/naisiaan. Ja kuinka monesti ihmiset vetävät liian hätäisiä johtopäätöksiä toisistaan silloin kun ei vielä tunneta. Kuinka usein toisesta ajatellaan, että ’se teki niinjanäin – ei sitä varmaan kiinnosta’ tai ’se nyt on tuommoinen tuuliviiri’ – ja luovutetaan silloin, kun pitäisi vaan jatkaa tutustumista.

        Minäkin todennäköisesti vaikutan alkuun vähän höpsöltä – se, että olen tämän lisäksi äärettömän rehellinen, oikeudenmukainen ja luotettava, tuskin selviää parin ensikohtaamisen aikana. 🙂

        Tykkää

  4. Kiva kuin kirjoitit aiheesta, sillä olen pohtinut samaa. Olen huomannut että kun antaa miehen lähestyä niin yleensä asiat etenevät treffeihin ja mahdollisesti pidemmälle. Silloin kuin itse teen aloitetteen tuntuu kuin miesten mielenkiinto lopahtaisi samantien, joten on alkanut tuntua helpommalta antaa miehen tehdä aloite ellei mies saa minulla sukkia pyörimään jaloissa =D Kuitenkin aihetta on mielenkiintoista tutkia lisää ja kuulla muiden mielipiteitä/ajatuksia.

    Tykkää

    1. Oon niin samaa mieltä! Ystävät kehottavat tekemään aloitteita mielenkiintoisten miesten suhteen, mutta tilastot ovat minua vastaan; niinä harvoina kertoina kun aloitan Tinder-keskustelun tai lähestyn jotakuta baarissa, niin keskustelu ei todellakaan etene toivomallani tavalla. Mies on jotenkin passiivinen – tai jopa vararttu. Olisi kiva saada miehiltä ultimaattinen totuus; johtuuko passivisuus siitä, että a) olen liian helppo, ns. fast food vai b) mies ei ole lähtökohtaisesti edes ollut kovin kiinnostunut minusta.

      Tilanne on aivan toinen miehen tehdessä aloitteen – silloin treffiehdotus on lähes päivänselvä jatkumo jutustelulle.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s