Taantuma

anigif_enhanced-29229-1435040890-9Oon lukenut jonkin verran psykologiaa, ja tuli tuossa mieleeni eräs psykoseksuaalisuuteen liittyvä teoria…

Musta tuntuu, että oon tässä keväällä jokseenkin koukuttanut itseni ruokaan, juomaan (ja muihin suuhun tungettaviin asioihin); mulla on melkein aina jotain ruokaa tai juomaa käteni ulottuvilla ja niihin liittyvät asiat pyörivät päässäni ärsyttävän paljon. Vaikkei se painossa näy, niin herkuttelu – tai tavallinen syöminen ja juominen – on minulle helppo tapa tuottaa itselleni edes pientä mielihyvää.

Kehityspsykologiassa tätä psykoseksuaalisuuden kehitysvaihetta kutsutaan ’oraaliseksi vaiheeksi’: 0-3-vuotias lapsi kokee mielihyvän tunteet suun kautta. Vanhemmalla iällä mielihyvää opitaan kokemaan muita väyliä pitkin, ja kun mennään kohti aikuisuuden identiteettiä, niin teini-iässä sukupuolielimet nousevat suureen rooliin mielihyvän lähteenä.

Oon ollut nyt vuoden ilman seksiä ja se ilmeisesti näkyy paluuna tuohon oraaliseen elämänvaiheeseen. Seksuaalista mielihyvää pystyn toki tuottamaan itse itsellenikin, mutta ei se ole sama – kaipaan (ja ajattelen) seksiä jatkuvasti; en keksi muuta selitystä, kun että sukupuolitoiminnan ollessa niin olematonta, olen lähtenyt taas hakemaan nautintoja suun kautta – kuten kuka tahansa kaksivuotias.

t. Pauliina

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Taantuma

  1. Näin miehenä joskus minulle oli suuri ihmetys tuo miten naiset voi olla ilman seksiä pitkiäkin aikoja, mutta sitten kun tapasin entisen tyttöystäväni ja hänen kavereitaan joiden kanssa tuli keskusteltua syvällisemminkin ja huomasin että se on aika yleistäkin että ei naisia nyt niin hirveästi kiinnosta harrastaa seksiä ellei mies ole jotenkin erityisen puoleensa vetävä tai tilanne jotenkin muuten erityinen.

    Itse kun sinkkumiehenä on kuitenkin etsimässä seuraa ja pelkkä seksikin riittää hyvin tuomaan jonkin näköistä tyydytystä, vaikka nainen nyt ei muuten kiinnostaisikaan tai tilanne olisi mitenkään järin kiihottava. Tämän takia sitä nyt mielellään baarista hakeekin seuraa eikä ajaudu tuollaisiin vuoden taukoihin.

    Tykkää

    1. Heippa Ihmettelijä – kyllä tätä meininkiä sietääkin ihmetellä! Kai se riippuu ihmisestä eikä niinkään sukupuolesta – ehkä naisissakin on niitä, joille irtosuhteet tuovat tyydytystä?

      Olen minäkin niitä kevyitä juttuja kokeillut, mutta minulle on jälkimorkkiksen sijaan tullut oikeastaan se alakuloinen olo jo siinä seksin aikana katsoessani sitä toista osapuolta ajatellen ’kuka hitto tuo oikeen on’. Ainakaan minun hekumaani ei lisää ajatus siitä, että toinen ei todennäköisesti tunne minua kohtaan yhtään mitään siinä jyskyttäessään menemään. En saa tyydytystä näistä tilanteista vaan lähinnä pahan mielen.

      Nyt olen tosin alkanut ajatella, pitäisikö minun pitkästä aikaa taas kokeilla jotain tällaista kevyttä… En tiedä, onko muille naisille seksittä eläminen jotenkin helppoa tai tottuvatko he ajan myötä siihen, mutta itselläni tämä läheisyydenkaipuu vaan pahenee. Tänäänkin kokouksessa fantasioin milloin kenestäkin kollegastani; heidän huulistaan ja siitä mitä kaikkea voisimmekaan siinä pöydällä tehdä… Tai kun töissä miespuolinen olento tulee taakseni näyttämään jotain tietokoneeltani, meinaan seota niistä miestuoksuista ja painaa pääni hänen rintakehäänsä vasten…

      Oho, anteeksi, lähti vähän lapasesta. Mutta point being, ettei tämä todellakaan ole mitään helppoa – vaikka kuten sanoit, aika moni nainen kokee elämänsä aikana näitä pitkähköjä taukoja…

      Tykkää

  2. Se ero ehkäpä meillä on, kun olin sinkkuelämän pyörteissä. En halunnut alkaa seurustella. Juhlin, tein töitä ja yritin opiskella. Viihdyin kaltaisteni naisten seurassa.. juhlijoita he olivat 🙂 Mutta sitten kun juhlat oli ohi ja olisi pitänyt alkaa seurustella, Minä nostin kytkintä ja lähdin menemään. Tai ennemminkin en tajunnut toisen ihastuneen minuun ja ryssin tilanteet siirtymällä seuraavan viehkeän naisen viihdyttämiseen.
    Omasta mielestäni olen herrasmies ja en pelannut mitään pelejä naisten kustannuksella. Tein selväksi kaikille, etten aio alkaa seurustella kenenkään kanssa. Joten En osaa vastata kysymykseen onko deittailu vaikeaa. Itse vaan ajauduin siihen 🙂

    Anyhow.. puhutaan ennemmin sinusta kuin minusta. Jotenkin tuntuu ahdistavalta puhua itsestään julkisesti??!

    ” #Juhannusyön itsesensuuri iski… Ei kaduta aamulla 🙂 ”

    Neuvoni: Riko se ”lasikupla” ja annat vaan mahdollisuuden epätodennäköisyydelle. Älä ihastu, vaan anna jonkun ihastua sinuun.

    Tykkää

    1. Niin… Tämä parisuhteen kaipuu on minullekin aika uusi juttu. Olen pitkään nauttinut juhlimisesta – siitä tilanteesta, että kaikki karkkikaupan namut ovat ulottuvillani ja koska vain mitä tahansa voi periaatteessa tapahtua. En ole ihan varma, haluanko nytkään mitään erityisen vakavaa juttua, vai voisiko tämä mennä ohi flingillä, joka tarjoaisi sitä läheisyyttä? En tiedä, mutta ainakaan en tykkää jakaa karkkejani muiden kanssa enää siinä vaiheessa kun tunteita on pelissä – siksi se ’seurustelu’ kuulostaisi loogiselta.

      Tuo on hyvä vinkki, että ei pidä ottaa niin vakavasti – voihan sitä käydä treffeillä ja nauttia toisen ihastuksesta vaikkei alkuun itsellä tuntuisikaan mitään… En vaan ole huomannut, että arjessani olisi viimeaikoina ollut sellaisia potentiaalisia ihastujia. :b

      Musta tää on nykyään jopa hauskaa puhua itsestä julkisesti! Toki välillä tulee sellainen olo, ettei ihan kaikkea pitäisi kertoa niin suoraan…mutta toisaalta, ettehän te minua tunnistaisi, vaikka tulisin kadulla vastaan. 🙂 Mikset ollut juhannusyönä halailemassa helluasi? 😉

      Tykkää

      1. Työtä se on parisuhteen hoitaminen. Helpommalla pääsee sinkkuna. Mutta sanoisin, että ihmisellä on aina kuvitelma.. ruohon olevan aidan takana vihreämpää. Karkkien jakaminen on kyllä minunkin mielestä mahdotonta.. johtuu luonteesta. Alfa-uros ja kylän ainoa seriffi 😉
        Miten olisi, jos kaveripiirissä onkin joku sala-ihastuja..?? Helposti menee singnaalit ohi kun tutka on viritetty ”tuoreen lihan” metsästykseen 🙂 Vai olisiko se ”Puuma-asetus” parempi säätää ”Regular”?

        Itse välttelen julkisuutta mahdollisimman pitkään. Ammattini on puolijulkinen ja omien asioiden/mielipiteiden julkistaminen sotii etiikkaani vastaan.
        ”Apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään. Apina tanssii kun heitetään pähkinöitä.”
        Uskon myös, ettei kukaan tule minua tunnistamaan näiden juttujen perusteella. Tosin Suomi on niin pieni, että hyvinkin ollaan voitu kävellä kadulla vastaan.. juuri viime viikolla tämäkin tuli todistettua eräässä tapauksessa.

        Mutta nyt katoan varjoihin ja Pauliina kiitos tästä… 🙂

        Tykkää

  3. Olen lukenut Blogiasi jonkun aikaa. Kirjoitat hienosti ja melko suoraan. Ihmettelen, miksi deittailu on näin monimutkaista nykyään?
    Kerrot olevasi sosiaalinen Torpeedo, mutta tunnut olevan seksuaalinen Syvyyspommi. Odottelet syvyyksissä, että kohdalle osuisi täydellinen kauppa-alus jonka voisit räjäyttää yhdellä kertaa. Eikö olisi helpompaa vaihtaa taktiikkaa ja antaa esimakua useammalle vonkaleelle. Vanhan perinteen mukaan kalastaja joka käyttää erilaisia vieheitä korjaa suurimmat saaliit. En tietenkään tarkoita, että kaikki kalat pitää ryöstökalastaa, vaan ennemmin Catch and release-periaateen nimissä. Näin kalamiehenä: ”Ei se vapa kulu vaikka kuinka onkii.. taito vaan paranee.”

    Tosin miehenä on vaikea ymmärtää Naista. Syytän evoluutiota siitä. Mutta tuntuu monilla olevan aivan mahdottomat vaatimukset ja syy hiljaiseloon kuitenkin on Miesten vika 🙂

    Mutta jatkan seuraamista, ties vaikka opin jotain uutta 🙂

    Tykkää

    1. Hei Jari, lämmin kiitos. 🙂 Kiva kuulla, jos joku ihan oikeasti seuraa juttujani hieman pidempäänkin….

      Mitä tulee ’kysymykseesi’, miksi seurustelu on näin vaikeaa… Oi kun tietäisin. En usko, että se kaikille onkaan; toiset uivat sujuvasti parisuhteesta toiseen. En haluaisi ajatella, että vika on pelkästään minussa; seksuaalinen syvyyspommi kuulostaa todella kauniilta, ja toivottavasti olen sellainen enkä pelkkä pommi. En tiedä, viittasitko nyt syvyydellä vain tähän taktiikkaani olla tekemättä mitään, vai luonteeseeni myös.. Omasta mielestäni ajattelen ja tunnen aika paljon, enkä ehkä osaa steppailla niiden ’tapailun ensiaskelten ja sääntöjen läpi’. Ne harvat miehet, joihin tutustun, saattavat kokea minut liian kompleksisena. Toisaalta taktiikkani olla tekemättä mitään on todellakin lähtökohtaisesti aika väärä; ihastun harvoin ja silloinkin jatkan tätä lasikuplaelämääni enkä heittäydy tai selkeästi ja jatkuvasti osoita kiinnostustani. Se, ettei porukka juurikaan tee mitään (ihastumisestaan huolimatta) lienee yksi syy, miksi deittailu on niin nihkeää. Niin – pitäisikö minun yrittää tapailua miesten kanssa, vaikken mitään suuria ihastumisia kokisikaan? Ehkä. siinähän sitä oppisi.

      Nämä ovat vain pohdintoja omalta osaltani, mutta onhan deittailu universaalistikin aika vaikeaa. Onko se sinulle sellaista?

      Jatka ihmeessä seuraamisen lisäksi myös kommentointia. 🙂 Kommentointi ja ajatusteni haastaminen opettaa minuakin,.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s