Olen mies

Nyt kuvittelette, että paljastan kahden vuoden bloggailun jälkeen olevani oikeasti mies. Ei nyt ihan niinkään – mutta sisälläni kyllä taitaa asua jonkinnäköinen äijä.

Kinesteettinen (tunteeseen perustuva), auditiivinen (kuuloon perustuva) ja visuaalinen (näköön perustuva) tyyli on tapoja oppia ja omaksua tietoa (linkki testiin). Miesten sanotaan olevan visuaalisia olentoja – ainakin seksuaalisesti; miehet kiihottuvat eritoten siitä, mitä näkevät, kun taas naisille tunteet tuntuvat olevan suuremmassa roolissa.

En itse olisi lähtenyt yhdistelemään näitä kolmea oppimistyyppiä ihmissuhteisiin, mutta ystäväni innostuivat analysoimaan, että myös minä olen vahvasti visuaalinen tyyppi – siis mies; muistan yleensä asioita valokuvamaisesti ja kun tutustun uusiin ihmisiin – toisin sanoen miehiin – kuvittelen näkeväni, keitä he ovat.

Ja onhan se totta; suurin osa lauseistani alkaa siten, että sanon nähneeni hänessä sitä jotain – jotain, joka viestii minulle, onko mies hyvis vai pahis. Minulle on melkeinpä samantekevää, mitä mies sanoo – puhuahan voi toista ja tarkoittaa ihan toista. En myöskään täysin luota siihen, mitä tunnen toisen ihmisen seurassa – on sitä ennenkin tuntunut hyvältä, vaikkei juttu olisi mihinkään edennytkään.

Sen sijaan minulle on tärkeää katsoa toista silmiin – katson eleitä, ilmeitä ja yleistä olemusta pyrkiessäni ymmärtämään, onko edessäni kissa, kala vai kissakala. Tämä tuskin edes on kovin epätavallista – vai miten te teette päätelmiä toisten luonteesta? Perustuuko päätelmänne ihmisestä enemmän siihen, mitä kuulette heidän kertovan, millaisen tunteen he saavat teissä aikaan vai siihen mitä näette?

En minäkään sano olevani pelkästään visuaalinen – päätelmä toisesta on aina näiden tekijöiden summa: mitä näen, kuulen ja tunnen. Kuitenkin ajatellessani asiaa tarkemmin, totesin tämän visuaalisuuden olevan todennäköisesti se hallitseva tapani tulkita maailmaa. En pelkästään kuule, mitä minulle sanotaan vaan näen, miten se kerrotaan ja näen sen eleen, joka aiheuttaa minussa jonkin tietyn tunteen.

Ystäväni olivatkin sitä mieltä, että Tinder sopii kaltaiselleni visuaaliselle ihmiselle… No, siitä en tiedä – sillä sopiiko Tinder todella kenellekään. Mutta ainakin minä näen / kuvittelen näkeväni kuvissa aina paljon enemmän kuin sen mitä kuvassa on – katson miehen naaman lisäksi olemusta, kuvien tunnelmaa ja profiilikuvien muodostamaa kokonaisuutta muodostaessani ensikäsitystä uudesta ihmisestä.

No joo, emme todellakaan ole ystävieni kanssa mitään alan ammattilaisia, ja luettuani tämän tekstin, aloin hieman epäilemään tuota omaa visuaalisuuttani, sillä olen kyllä varsinainen multitaskaaja ja viestinnän alalla töissä. Yhtäkaikki – oli totta tai ei – halusin kuitenkin jakaa tämänkin pohdiskelun teille. 🙂

Mukavaa sunnuntai-iltaa; toivottavasti olitte ahkerasti terassilla näin aurinkoisena viikonloppuna.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s