Mielenrauhaa – ja sitten taas ei

Olen elänyt muutaman viikonlopun hieman hitaampaa elämää omissa oloissani. Tämä lepo on rauhoittanut viimeaikoina vilkkaasti ahkeroinutta mieltäni, tarvettani liikkua koko ajan. Tämä mielenrauha näkyy myös suhtautumisessani Hiihtäjäään; sitä ei ehkä usko, kun ajattelee kuinka hullun kiinnostunut olen ja tirskun paikoitellen itsekseni, mutten silti ressaa tästä sutinasta – en pelaa kenenkään muun kanssa, mutten myöskään laita koko elämääni tämän jutun varaan. Sutina Hiihtäjään etenee omalla painollaan – tai sitten ei etene. Ainut asia, josta minä voin kantaa ’huolta’, on se, että olen parasta minää, eli oma itseni, ja toivon että se on jotain sellaista, mistä hän pitää.

Rauhallinen suhautumiseni Hiihtäjään johtunee myös siitä, että Hiihtäjä on itse niin rauhallinen. Kuten mainitsin aiemmin viestittelymme oli aika mitäänsanomatonta, eikä kumpikaan vaikuttanut liian innokkaalta ensitreffeille lähtiessämme. Hiihtäjä eteni päähäni hitaasti – ja maltillisesti hän on hoitanut myös fyysisen lähestymisen (tai ainakin maltillisemmin mihin olen tottunut). Toisilla deiteillä aloin jo nimittäin epäillä ihastusta; istuimme sohvalla vierekkäin katsoen TV:stä sinkkuillallista. Sarjassa puhuttiin awkwardisti kipinän puuttumisesta, enkä voinut olla samaistumatta tunteeseen; matsi on jo ohi, eikä meidän tarvitse keskittyä televisioon. Miksei hän vedä minua kainaloonsa? Tai jos en olekaan hänen mielestään viehättävä, niin miksei hän vain lähde? Nakotimme siinä rinnakkain kuin vanha pariskunta kunnes kurottaessani giphy5katsomaan kelloa hän veti (vai rojahdinko minä) minut syliinsä.

Sitten kipinää kyllä riitti. Huhhuh. Olin vain yllättynyt, kuinka hitaasti hän eteni – yleensä miehet hyökkäävät naiseen kiinni kuin hyeenat saadessaan tuollaisen tilaisuuden kaksin kotisohvalla. En oikein ota selvää, onko hän ehkä hieman ujo (ei kyllä olisi mitään syytä) vai olenko hänen mielestään jotenkin epäkiinnostava tai ällöttävä? Jälkimmäinen vaihtoehto on mielessäni, koska Hiihtäjä ei myöskään hukuta minua viesteihin – tai kohteliaisuuksiin. Itseasiassa hän ei ole sanonut minusta mitään hyvää; ei, että olisin hauska, kaunis tai mielenkiintoinen… Tälläinen laittaa epäilemään, tykkääkö hän minusta yhtään? Ainut siihen suuntaan vihjaava fakta on se, että hän jaksoi kuitenkin olla kanssani lähes kuusi tuntia…

Kuulostaa siltä, että valitan kohteliaisuuksien puuttumisesta, mutten todellakaan valita. Tällainen mies sopii minulle paljon paremmin kuin moni, jota olen aiemmin tapaillut. En olisi ollenkaan näin kiinnostunut, jos mies vaikuttaisi hurjalta pelurilta, tai sitä vastoin olisi koiranpentumaisen kiinnostunut imarrellen ja kaivaten minua jatkuvasti. Hiihtäjä vaikuttaa kaikessa pidättyväisyydessään aika kunnolliselta. Ja mielenkiintoni pysyy yllä kun hän ei ’tukahduta’ minua heti alussa innokkuudella.

giphy4Oikeastaan – varmistuakseni siitä, että olen kiinnostunut toisesta, tarvitsen nimenomaan sitä etäisyyttä ja epävarmuutta; kun joudun hieman pelkäämään ja pohtimaan, onko mies vain ohimenevä tähdenlento elämässäni, varmistun siitä, haluanko hänen jäävän pidemmäksi aikaa. Toisaalta, vaikka tarvitsen epävarmuutta, sen sietäminen on äärettömän vaikeaa – etenkin Tinder-jutuissa, joissa epävarmuus tuntuu olevan entistä vahvemmin läsnä. Sitä ei tiedä, tapaileeko hän muita; poistaako hän minut Tinderistä; onko hän todella sellainen persoona kuin millaisen mielikuvan olen saanut jne…

Teenkin jatkuvaa luopumista Hiihtäjästä; vaikka treffeistä on nyt kulunut (vasta) muutama päivä ja viestittelystäkin vasta pari päivää, alkaa muisto toisesta hälvetä todella nopeasti. Tämä ’unohtaminen’ liittyy varmaan siihen, ettei mies ole vielä edes ollut osa elämää; pari treffikertaa alkaa helposti vaikuttaa ihan unelta – tapahtuiko se todella? Oliko meillä todella niin ihanaa vai olinko minä yksin siinä tunnelmassa? Ehkä mies on tullut järkiinä päästyään irti maagisesta deitti-ilmapiiristä, eikä koekaan minua enää varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.

Helppohan minusta olisikin päästä eroon, kun emme ole edes vaihtaneet puhelinnumeroita.

t. Pauliina

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mielenrauhaa – ja sitten taas ei

  1. Pohdin itse saman kaltaisia asioita siitä, että mistä tiedän jätkän olevan oikesti kiinnostunut sekä ovatko he omia itsejän. Kun tuntuu että tinderiin on helppo rakentaa toisenlainen persoona, jonka taakse piiloutua.

    Tykkää

    1. Sepäs se, ja vaikkei miehet varsinaisesti rakentaiskaan mitään persoonaa tai piiloutuisi, niin se jää silti jokseenkin naisen oman tulkinnan varaan määrittää, onko mies hyvis vai pahis. Pelkän profiilin ja viestittelyn pohjalta erityisen vaikeaa, mutta ei parit deititkään vielä tulkintaa tee helpoksi… kuitenkin kyseessä on täysin tuntematon tyyppi, eikä teillä välttämättä ole yhtäkään yhteistä tuttavaa ’referenssejä’ antamassa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s