Tältäkö se tuntuu…

…kun tuntuu!

Näin jälkikäteen huvittaa, kuinka aiemmassa postauksessa huolehdin siitä, mitä tekisin kaikkien näiden Tinder-mätsien ja uusien työpaikan miesten kanssa. Olin huolissani epävarmuudestani siinä, kehen keskittyä.

Olen nainen, joka nauttii miehen osoittaessa (ensi)kiinnostusta; kukapa nainen ei nauttisi. Sen vuoksi sokeudun toisinaan siitä, olenko itse  kiinnostunut vai vain ihastuksissani ja imarreltu miehen kiinnostuksesta – siitä tavasta, jolla hän katsoo minua.

Muistaessani jälleen näiden kahden eron, minun oli aika helppo todeta, ettei työpaikkani ’houkutuslinnut’ mitään houkutuksia olekaan; loppujen lopuksi kyse on pelkästään nautinnosta – siitä ilosta, että arjessani on heidän myötään ollut jotain uutta ja kutkuttavaa. Innostuin huomiosta, mutta loppujen lopuksi ei nämä miehet (ja heidän flirttinsä) olleetkaan mitään sellaista, minkä haluaisin siirtää toimiston ulkopuolelle.

Okei, myönnettäköön… Se, että olen valmis unohtamaan työpaikan miehet ja muut Tinder-keskustelut, saattaa johtua mainitsemastani uudesta Tinder-tyypistä, joka katkaisi pitkään jatkuneen deittitaukoni. Kutsuttakoon tätä miestä Hiljaiseksi Hiihtäjäksi – hän nimittäin ilmestyi tietoisuuteeni vaivihkaa Tinderissä; en ollut kovin kiinnostunutkaan aluksi tai viestit eivät olleet mitenkään erityisiä. Ensimmäisten treffien jälkeen olin maltillisesti kiinnostunut, mutta nyt toisten deittien jälkeen rub-his-face-on-my-faceHiljainen Hiihtäjä on valloittanut jokaisen mieleni sopukan; juurikin kuten pahanhajunen, pinttynyt pieru, joka leijailee ympäri huonetta eikä lähde sohvatyynyistäsi, vaikka kuinka kovasti tamppaisit.

Olen siis vaiennut muissa Tinder-keskusteluissani – en todellakaan kykenisi juuri nyt heittäytymään muiden miesten käsivarsille, kertomaan itsestäni aidosti tai olemaan heistä kiinnostunut kuten he ansaitsisivat. Ja ilman sitä, että antaa itsestään ja heittäytyy, ei pysty kiinnostumaan toisesta – eivätkä hekään todennäköisesti tällöin kiinnostu minusta.

En voi kun toivoa, että treffimme saavat jatkoa ja sarja täydentyy trilogiaksi. Tapani mukaan olen tietysti huolissani siitä, että tuntui nyt kuinka lupaavalta tahansa, niin tämäkin hekuma voi päättyä aivan yllättäen, mikäli hän ei ole samalla tavalla vakuuttunut minusta. Siksi minulla on kirjoitusvalmiudessa tuo postaus ’Mistä tunnistaa suden lampaan vaatteissa…’, Voihan olla, ettei tämä olekaan rakkaustarinani, vaan se tarina, jossa opin tunnistamaan miehet, jotka vaikuttavat niiiin hyviltä ja kunnollisilta, mutteivat olekaan…. Tai voihan olla, että tämä onkin minun puoleltani vain ohimenevä ihastus – sitä, että olen hetkellisesti humaltunut saadessani läheisyyttä. Ja nyt täytyykin muuten täsmentää, että ei – en tarkoita seksiä. Sekin minua pelottaa – ei olisi ensimmäinen mies, joka kaikkoaa elämästäni nähdessään minut alasti…

Oli mitä oli – nyt mulla on varmaan ollut sitä hehkua; hymyilin tänäänkin fillaroidessani kun vaan ihastunut nainen voi hymyillä. Miten en vielä Tinder-kuvista ja ensimmäisillä treffeillä tajunnut, kuinka hyvältä hän näyttääkään?!

t. Pauliina

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Tältäkö se tuntuu…

  1. Aloin nyt lukee vasta blogias ja ihan matavaa pohdintaa, joka auttaa tinder ensikertalaista pääsemään kärryille koko touhusta=D

    Tykkää

    1. Heippa, tervetuloa ja kiitos! Tälläinen kommentti tietysti piristää. 🙂 En tiedä, pitäiskö onnitella vai pahoitella sitä, että elämä on heittänyt sinut Tinderiin – ehkä takanas on vastikään kariutunut parisuhde, kun oot näinkin pitkään pysytellyt poissa kyseisestä sovelluksesta… Oli syy mikä tahansa, menestystä ja hauskoja hetkiä Tinder-uralle! 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s