Pitäiskö jutella jonkun kanssa

Kevät ei olisi ollut ollenkaan uuvuttava, jos en olisi niin vaativa itseäni kohtaan. Siinä missä olen lempeä ystävä – neuvon heitä lepäämään flunssan pois ja allekirjoitan sydänsurujen tarkoittavan lisäkiloja – en ole itselleni yhtä(än) armollinen. Pyrin aina pitämään ohjat käsissäni; saada kiitosta työsuorituksista, harrastaa liikuntaa 4-5 kertaa viikossa (vuoden ympäri), syödä terveellisesti (en viikonlopun koittaessa), järjestää aktiivisesti vapaa-ajan kaverimenoja, kokeilla maailmaa ja olla läsnä kaukana asuville sukulaisille.

Yksin ollessanikin teen aina vähintään kahta asiaa; suoritan kirjaa tai Netflixistä tulevaa sarjaa, kuuntelen musiikkia, teen rästissä olevia töitä, kirjoitan blogia, Tinderöin, Whatsappaan, teen kotiaskareita, surffailen netissä vaatteita tai muuta ’elintärkeää’ infoa. Nämä ovat pääasiassa mukavia asioita, ja niitä tehdessä rentoudun – vaikka tekisinkin useampaa asiaa yhtäaikaa. Olen kuitenkin huomannut, etten osaa olla tekemättä mitään. Edes yhden asian tekeminen ei usein riitä; jos pelkästään venyttelen, minua hieman ahdistaa olla niin ’joute’ – ahdistaa olla itseni kanssa, kun en turruta ajatuksiani täysin ympäristöstä saatavilla ärsykkeillä.

http3a2f2fmashable-com2fwp-content2fuploads2f20132f062fjohnny-depp-panicsOlen kuin hieman kahtia jakautunut; yleensä niin iloinen, mutta toisinaan ollessani yksin, tekemättä mitään, koen hengenahdistusta, sydämeni alkaa hakata ja mietin olenko hieman hullu. Tällaiset oireet ovat harvinaisia ja kuuluvat paniikkikohtaukseen, ja pari kertaa kevään aikana olen läpikäynyt jotain senkaltaista. Tämä on epärationaalista – minullahan on kaikki niin hienosti!

Samaa sanoi myös ystäväni, jonka tiedän olevan vielä minua parempi (vai pahempi?) ylisuorittaja: ’Miten voin tuntea näin, kun mulla ei oo koskaan mennyt elämässä näin hyvin: koulutus, työ, parisuhde, ystävät ja asunto – kaikki on reilassa’. Ystävistäni hän ei kuitenkaan ole ainoa, joka käy tai on jossain vaiheessa elämäänsä käynyt terapeutilla. Terapeutti neuvoi ystävääni istumaan jokaisen työpäivän päätteeksi kotonaan kahdeksi minuutiksi alas tekemättä yhtään mitään. Kaksi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta siinä voi olla vaikea rauhoittua, jos on äidinmaidosta lähtien oppinut pitämään itsensä liikkeessä. Hyvä tai huono olo ei ilmiselvästi ole sidoksissa (pelkästään) nykyiseen elämäntilanteeseen – tietämättäsi jokin vanha trauma tai stressi on voinut saada sinusta otteen, vaikka elämäsi olisikin juuri loksahtanut kohdilleen.

En ole käynyt koskaan juttelemassa ammattilaiselle – en ole aiemmin kokenut sille tarvetta ja nytkin sen myöntäminen, että keskustelut ammattilaisen kanssa voisivat olla tarpeen, on aika vaikeaa. Varsinkin mukaanlähteminen ihan kunnon psykologisiin sessioihin, joissa menet aivan palasiksi ennenkuin ehjäät itsesi, tuntuu todella pelottavalta. Ilmeisesti minäkin – supernainen – voin silti joskus hieman horjahtaa tasapainosta, jolloin ajatusten rauhan voisi löytää helpommin kun joku ohjaisi elämäni takaisin oikeaan perspektiiviin; toimintani – ja toimeliattomuuteni! – on merkityksellistä.

Kun aloitin kirjoittaa tätä tekstiä, minulla oli tietysti krapula ja olin siksi syvissä vesissä. Sen sijaan tänään olen taas levollinen ja onnellinen. Mietinkin, että osittain nämä fiilikset varmasti johtuvat ihan fysiikasta; en ole nukkunut riittävästi ja kevät on ollut kosteahko – monia kännionnellisuushuippuja, mutta niiden myötä myös yhtä monta darramasispäivää. Huomasin, että minua auttoi ihan suunnattomasti ajatusteni myöntäminen ystävilleni; se että he ovat tunteneet samoin auttoi minua aloittaamaan perspektiiviin etsimisen ja sain hyviä vinkkejä. Seurassa minun on helppo rentoutua – tuijottaa Temptation Islandia ja höpötellä jonnenjoutavia. Se on mukavaa. Nyt koitan yksin ollessanikin hengitellä syvään ahdistuksen ja stressin iskiessä – keskittyä siihen, mitä kulloinkin teen: Eikös tämä venyttely tunnukin kivalta – mikäs tässä on pehmeällä matolla maatessa…

Miten tämä liittyy sinkkuuteen ja ’sinkkublogiini’? No ei kai mitenkään. paitsi että sinkut ovat paljon yksin ja joku teistä on voinut tuntea joskus jotain samankaltaista. Siispä kaikille teille; ette ole yksin fiiliksenne kanssa. Ainakin oma elämäni on tänäpäivänä hektisempää – kaukana ovat ne sunnuntait maalla vanhempien kanssa kun olin koko päivän tyytyväisenä tekemättä juuri mitään, enkä edes kantanut huolta, onko ne vähäiset toimeni (sohvannurkassa lukeminen koko päivän) hyvä tapa viettää elämää vai ei.

Kaikki muutkin kantavat enemmän tai vähemmän huolta siitä, että suoriutuvat erinomaisesti töissä ja koulussa, näyttävät muodikkaalta ja sporttiselta sekä kokevat elämässään merkityksellisiä elämyksiä – elävät täydessä potentiaalissaan. Siitä voi seurata stressiä, ahdistusta, masennusta – luoja ties mitä, kun diagnooseja on niin paljon! Selvitäksesi siitä voit hakeutua ammattiauttajalle tai tehostaa niiden keinojen käyttöä, jotka yleensä rentouttavat ja rauhoittavat juuri sinua. Minä olen nyt vaan koettanut näitä omia selviytymisniksejäni; liikuntaa (myös sitä rauhallista: kävelyä ja joogaa), syvään hengittämistä tiukoissa paikoissa sekä tietoisempaa läsnäoloa, aitoa kiinnostusta kulloinkin käsilläolevaan tilanteeseen ja ihmiseen. Kun otan kaiken irti seurassa ollessani, varmasti kaipaan ja nautin yhä enemmän myös  omasta seurastani.

Koetan muistaa, että onnellisuus, rentous ja elämästä nauttiminen on valittavissa!

Ps. Lupaan että noiden aloitettujen (yli 20) postauksen joukosta löytyy kyllä seuraavaksi jotain pirteämpää! Halusin kuitenkin jakaa tämän ja tsempata teitä; kohti kevättä ja aurinkoisia ajatuksia mennään täälläkin. 😉

Pps. Ihan tuli mieleen The Killersin Somebody told me; ennen luulin, että siinä laulettiin: ’All I wanna do is die’, mutta sehän meneekin ’All I wanna do is try’! Kylläpäs muuttui taas perspektiivi tähänkin asiaan.

t. Pauliina

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Pitäiskö jutella jonkun kanssa

  1. Juttele, pistät jonkun kaverin lepotuolille istummaan ja ite menet pötköttämmään sängylle. Siin sitt avvaat kielenkannakkeet :D. Eikö vain? Ite kyllä melkein kaiken jutustelen kaikille, en tiedä onko sekkään hyvä, mutta harvoin ressi painaa :D)). Tahi ainakkaa tunnustan :).

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s