The hehku

Opiskellessani tutustuin säännöllisesti uusiin ihmisiin. Olin jatkuvasti ihastunut – useimmiten toivottomasti (tarkoitan siis yksipuoleisesti, tai ainakaan en ottanut selvää ihastuksenkohteeni tunteista). Yhtäkaikki – minulla oli aina joku, josta haaveilla – joku, joka energisoi minut.

tumblr_maaws8k2gq1rs8t06Kaipaan sitä fiilistä kun ihastuessa – ja toisen vastatessa tunteisiin – olo on niin sietämättömän kepeä; mikään ei saa mieltä matalaksi. Oma hyvä fiilis ei jää pelkästään itselle, vaan hehkuu ympäristöön. Se ihastumisessa onkin niin nurinkurista; löydettyäsi mielitietyn käyt hehkumaan ympäristöön sellaista energiaa, mikä vetää puoleensa kilpakosijoita – missä kaikki nämä tyypit piilotteli silloin kun olit sinkku?!

Sen sijaan sinkkuna, kun sinun tulisi houkutella ihmisiä puoleesi tulikärpäsen lailla, vuosien sinkkuus on tehnyt sinusta pikemminkin väsyneen laaman; istut baarissa kulmat kurtussa, tuima ilme kasvoillasi tai vaihtoehtoisesti pälyilet epätoivoisena joka ilmansuuntaan ihmetellen, miksei kukaan tule juttelemaan kanssasi. Sen sijaan vieressäsi istuva ystävä, joka ei ole juuri edes meikannut tultuaan suoraan biitsitreffeiltä baariin, kerää katseet ympäröiviltä miehiltä.

giphy1Hieman liioittelin – en minäkään tällä hetkellä kulje ympäriinsä otsa huolesta rypyillä. Mutten toisaalta ole myöskään se ihastunut tyyppi, joka leijailee viisi senttiä maanpinnan yläpuolella. Ystäväni nimittäin leijailee ehkä 10 senttiä minua korkeammalla muistuttaen minua siitä, kuinka hauskaa olisikaan, jos sama osuisi pian omalle kohdalle.

Tuntuu, että siitä on aika kauan kun minä olen viimeeksi ollut ihastunut – en oikein muista, miltä se tuntuu olla niin kiinnostunut (tai ylipäätään kiinnostunut) toisesta ihmisestä. Miten se tunteiden kehittyminen tapahtuikaan? Tiedän, että tästä on turha huolehtia, enkä esitä näitä kysymyksiä (täysin) tosissani, mutta… Voiko sen unohtaa – siis voiko sen unohtaa, että miten ihastutaan? Ihastuminenhan on mystistä – ei siinä valita aikaa, paikkaa tai kohdetta. Siksi en otakaan ihastumisesta painetta; se tulee, jos on tullakseen. Mutta voiko sen unohtaa – että miten niiden tunteiden annetaan / sallitaan kehittyä? Voiko sitä jotenkin torpata tietyn taidon / osan itsestään niin, ettei ole enää kovin avoin ja altis ihastuksille?

Minäkin haluaisin ihastua, mutta kaikki tuntuu niin tasapaksulta.

t. Pauliina

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”The hehku

  1. Tää on oikeesti jännä ilmiö, mistä varmaan osa selittyy juurikin tuona hehkuna ja tietynlaisena itsevarmuutena. Mutta ainakin mulla käy yleensä myös niin, että kun joku erikiva tyyppi on kiikarissa ja sitä on onnensa kukkuloilla, niin whatsappissa alkaa satelemaan viestejä monesta suunnasta. Ja siinä ei kuitenkaan hehkulla ole juuri merkitystä, vaan se lienee jotain kohtalon ivaa.. 😀
    Onneksi tietysti viestejä tulee suurimmaksi osin toivottomilta tapauksilta, joten ei iske valinnanvaikeutta.. 😀

    Tykkää

    1. Hahaa, se on juurikin näin! Samantien ihastuessa johonkuhun toisistaan tietämättömät Tinder-tyypit alkavaa lähestyä viesteillä ja baarissakin törmää vanhoihin hoitoihin, jotka alkaa haikailla perääs… 😀 Karma is a bitch.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s