Elämä on paskaa – ja niin minäkin

tenorHerätessäni tänään humalaiseen aamuun hotellihuoneessa en olisi voinut olla onnellisempi; edellisillan kaltaiset känninhakuiset riennot olisivat ohi ainakin seuraavaksi kahdeksi viikoksi – wuhuu!  Kaksi viikkoa taukoa ei ole hirveän pitkä aika, mutta kevään kokonaiskuvaan verrattaessa se on ruhtinaalinen breikki. Varsinainen puhdistautuminen.

’Selvisin!’ oli oikeasti ensimmäinen ajatus tullessani (lähes) tajuihini aamulla. Eihän minun tarvitsisi aina osallistua näihin rientoihin, vaikka kutsu kävisikin, mutta olen huono kieltäytymään. Juhlia voisi tietysti selvinpäinkin, mutta ei se ainakaan itsellä toimi – ei näissä kyseisissä kaveripiireissä, eikä se aamuun asti valvominenkaan oikein luonnistu ilman lisäpotkua – vaikka baareissa onkin kova meteli, kirkkaat strobovalot ja sydämen sykettä ohjaileva basso.

Tuulettelin liian aikaisin; heti herätessäni en tosiaankaan muistanut, kuinka pahalta darra tuntuu – psyykkisesti. Voiko mieliala todella olla näin matala? Päässäni pyörii niin hulluja ajatuksia – sekoamisesta, katoamistempuista, mielikuvituspoikaystävistä ja luoja ties mistä. Aika erilainen fiilis kuin edellistä postausta kirjoittaessa; menen laidasta laitaan, jottei elämä olisi liian ykstoikkosta.

Muistutan kuitenkin koko ajan itselleni, ettei asiat ole niin huonosti; krapulamasennus on kemiaa ja jo huomenna humalahuippunsa myötä pohjalukemiin romahtanut dopamiinitasoni on taas normaalimpi. Ja mielihyväkeskukseni elpyy. Ja mina elvyn. Ja voin taas jatkaa missiotani.

t. Pauliina

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s