Sun hymystäs mä voimaannun

Minulla ei ehkä ole lapsia, aviomiestä, lemmikkejä tai sairaita isovanhempia, joista huolehtiminen olisi elämäntyöni. Lastenkasvattaminen on varmasti kokonaisvaltainen kasvutarina myös äidille; siinä antaudutaan syvällisesti omaan perheeseen. Minun kutsumukseni on ainakin toistaiseksi muualla; minä olen iloinen ihminen, ja sen energian välittäminen ympäristöön on minun elämäntyöni. Se työ onnistuu parhaiten, kun menee ja kohtaa ihmisiä; ilon levittäminen ei ole rajattu lähipiiriini vaan liikkuva ihminen ehtii kohtaamisissaan levittää positiivista mieltä tuikituntemattomillekin.

Koska iloisuus ja kepeys on minun tapani olla, olen välillä itsekin epätietoinen, olenko onnellinen. Olen ainakin iloinen, nauraaräkätän arjessani kovaäänisesti, mutta tarkoittaako se, että olen onnellinen? Mitä onnellisuus edes on? Koostuuko onnellisuus näistä pienistä ilon hetkistä – siitä kun näitä ilonhetkiä on jatkuvasti peräkkäin? Olenko nyt siis onnellinen vai olenko vain tyytyväinen? Mitä tyytyäisyys on – onko se sitä, ettei ole onnellinen muttei onnetonkaan?

giphy3Miksi näitä mietin… Olin hiljain lomalla ja meinasin siellä ollessani haljeta onnesta. Tietysti lomalla puitteet on spesiaalit – aurinko lämmittää, allaspoika kiikuttaa drinkkejä eteesi ja jokaisen minuutin saat käyttää juuri kuten itse haluat. Mutta onko se lomaonni oikeasti sellaista onnellisuutta, johon pitäisi päästä arjessakin? Ehkä ei, mutta välillä on arjessakin ajanjaksoja, jolloin päästään lähelle lomaonnea. Nyt ei ehkä ole niin hekumallinen tilanne, vaikka kivaa onkin.

Nyt on ollut pitkään tasaista ja mietin – miksi näin? Miksi elämäni on juuri nyt silmissäni ’vain’ tyytyväistä? Mitä minulta puuttuu? Vastaus on, ettei mitään. Mikään ei ole toisin kuin lomalla ollessani – elämäntilanne on aivan se sama, jos katsoo isoa kuvaa; en ehkä ole rannalla drinkki kädessä, mutta elämäni (ystävät, perhe, työ ja koti) on aivan yhtä hyvässä vaiheessa kuin lomalla ollessani. Oma mieleni on ainut muuttuja, joka estää minut saavuttamasta ’lomaonnea’ arjessa. Mieleni ei toimi arjessa yhtä optimaalisesti mitä lomalla; se ei aina huomioi arjen pieniä iloja tai sitä, kuinka hyvin olen ison kuvan järjestänyt. Ehkäpä lomalta palatessani kontrasti arkionnen ja lomaonnen välillä oli niin suuri, että sujahdin vahingossa siihen tyytyväisyyteen, vaikka voisin yhtä hyvin olla onnellinen.

Osittain se on varmaan siis ’oma päätös’; ollako tyytyväinen vai onnellinen. Arkeni normaalit varjot liittyvät normaalisti esimerkiksi työstressiin, yleiseen kiireeseen tai tylsyyteen – varsinaiset negatiiviset tunteet esimerkiksi ihmissuhdedraaman johdosta ovat todella harvinaisia. Jos kuitenkin lähden palastelemaan näitä negatiivisia asioita, kiirettä ja stressiä, niin nekin ovat oikeastaan vain pääni sisässä. Stressi on oma reaktioni ympäristöön;  ei pomoni sitä minuun iskosta vaan minä itse aiheutan stressin huolehtimalla sitä, mitä minusta ja työstäni ajatellaan. Tai jos poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole nähnyt jotakuta ystävistäni – tosiasiassa ystäväni ajatuksenjuoksu tuskin kulkee samoja reittejä. Omat ajatukseni siis aiheuttavat huolen ja stressin, eikä niinkään konkreettinen ympäristö.

Jos kuvittelen arkionnen olevan samaa kuin lomaonni, olen ehkä asettanut riman liian korkealle. Silloin päädyn vain tähän tyytyväiseen minään. Sen sijaan voisin muistaa vaalia arjen iloja – hyvää lounasta, auringonpaistetta lenkillä, työpaikkavitsejä – niiden jatkumosta syntyy se arkionni. Niiden vaaliminen, niillä mässäily ja hekumointi muuttaa arjen tyytyväisyyden arjen onnellisuudeksi.

Ehkä kuulostan naiivilta, mutta Ilon kautta eläminen tekee elämisestä helpompaa; iloitse kun ei ole aihetta olla surullinen ja päästä irti nopeasti, kun niitä negatiivisia ajatuksia nousee siitä huolimatta mieleen. Ilon ja hymyn vaikutus ympäristöön on niin helppo nähdä, että ihmettelen jos ei kaikki hyödynnä tätä voimaantumisen lähdettä; suurin iloni lähde on se, kun näen asenteeni välittyvän ympäristöön – etenkin kun vielä haaveilen, että se aiheuttaa jonkinasteisen perhosvaikutuksen aiheuttaen ties mitä kaikkea hyvää! Positiivisella ajattelulla ruokkii itse itseään.

Sori, lähti taas vähän lapasesta. Lässynlää ja niin poispäin… Alunperin ajattelin googlata hieman tarkemmat määritelmät sanoille ’onni’ ja ’tyytyväisyys’, mutta sitten annoin olla – mitä väliä: tämä blogihan on minun tajunnanvirtaa eikä mikään wikipedia.

Siis tyypit muistakaa, ihan oikeasti, hymy palaa aina moninkertaisena takaisin! Nyt on kevät ja helppo hymyillä – helppo levittää hyvää ja tehdä ponnistelematta muiden päivästä parempi. 🙂

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s