Kuulokkeet korvilla ja laput silmillä

a4a4ff49db5d18baa9d87b7a476fd073

Välillä mietin, mitä tapahtuisi jos luopuisin kuulokkeista. En kuuntele musiikkia juostessa tai salilla, mutta lähes aina työmatkoilla, istuessani bussissa, kierrellessäni yksin vaatekaupoilla tai käydessäni kaupassa minulla on nappikuulokkeet korvissa.

Voisi kuvitella, että tutustun intensiivisesti uuteen musiikkiin, mutta oikeasti kuuntelen viidettäkymmenettä kertaa Aleksanteri Hakaniemen Etsi mut -kipaletta, Haloo Helsingin Rakasta tai muita listahittejä. Mitä minä oikeastaan saan kuunnellessani näitä (superhyviä!) renkutuksia uudestaan ja uudestaan? Mitä kävisi, jos jättäisin napit kotiin liikkeelle lähtiessäni? Varmaankin keskittyisin enemmän ympäristöön, olisin läsnä – osana muiden todellisuutta – mutta seuraisiko siitä jopa enemmän ihmiskontakteja?

Vastaus on aivan varmasti myönteinen; ehkä se tarkoittaisi pääasiassa sitä, että ikäihmiset alkaisivat juttusille entistä hanakammin, mutta varmasti todennäköisyys myös muunlaisiin aloitteisiin kasvaisi.

e07f395f0749cf6c7ac74698e647b55dMitä olisikaan voinut käydä bussissa sen vastapäätä istuvan miehen kanssa, jonka kanssa katseemme kohtas – ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Lopulta tilanne oli jo niin koominen, että minua alkoi naurattaa – ja siitäkös vasta  tuijotuskilpailu saatiin käyntiin. Hänellä ei ollut kuulokkeita ja oma musiikkini oli hiljaisella – olisin taatusti kuullut, jos hän olisi avannut keskustelun. Mutta ymmärrän, ettei hän avannut – olihan minulla kuulokkeet. Jos olisin ottanut kuulokkeet pois, olisi se taas ollut merkki siitä, että Minä aion aloittaa keskustelun. Kaunis ajatus, mutta siinä tilanteessa aivot löivät ihan tyhjää ja rohkeus oli työntänyt päänsä bussin alle. Ainoa mieleeni tullut lause: ’oot törkeen vetävä’ ois varmaan ollut ihan kelpo tapa avata keskustelu, mutta jätin ennemmin napit korviini ja säilytin henkisen etäisyyden välillämme (fyysisen puuttuessa) pidättäytyen omassa kuplassani.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi käyttää kuulokkeita salilla – siellä kun soi jokatapauksessa musiikki. Johdot ovat vain vääjäämättä tielläsi, ja mihin ihmeeseen voisin sen luurin tunkea (toiset käyttävät poveaan taskuna, mutta omani on liian pieni jopa pankkikortin säilyttämiseen). Kuitenkin kysyn itseltäni, tarvitsenko musiikkia shoppaillessani? Tai enkö todella voi lukea bussissa kirjaa tai selata instagramia ilman että kuuntelen samalla musiikkia?

Minusta on tullut parin vuoden aikana aiempaa levottomampi. Multitaskaan paljon useammin – ja teen useampaa asiaa kerralla – kuin aiemmin. Hermostun, ärsyynnyn ja pitkästyn herkemmin, jos ei minulla ole riittävästi ärsykkeitä tai jos tekniset ongelmat hidastavat multitaskingiani.

Minulle tekisikin hyvää yksinkertaistaistaa elämääni; tekisin yhtä asiaa kerrallaan siihen keskittyen. Nyt mieleenne nousee sana ’mindfulness’ – ja miksei sekin olisi oikein hyvä vaihtoehto. Voisin kuitenkin aloittaa paljon yksinkertaisemmilla asioilla; joko luen, kuuntelen musiikkia tai tinderöin; joko katson TVtä, kirjoitan blogiin tai selaan instagramia, mutten kaikkea samaan aikaan. Tietysti toisinaan multitasking on tarpeen – töissäkin – mutta jos tilanne on se, etten pysty olemaan multitaskaamatta, minulla lienee ongelma.

Ajauduin kirjoittamaan hieman suuremmasta kokonaisuudesta kuin alunperin ajattelin… Tarkoitukseni oli haastaa itseni nyt alkuun 2 viikon nappikuulokekieltoon ja katsoa, aiheuttaako se ylipäätään minkäänlaista ’vipinää’ ihmiskontakteissa. Pyrin siinä samalla vähentämään muuta multitaskingia, mutten kovin konkreettisin tavoittein. Katsotaan, miten minussa asuvan levottoman tytön käy.

Ps. Kuinka moni muu nukkui tänään vahingossa tunnin pidempään kuin oli tarkoitus? #kesäaika

t. Pauliina

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kuulokkeet korvilla ja laput silmillä

  1. Minulla on parikymppisestä saakka ollut kuulokkeet korvilla, ennen kuin siitä tuli nykyinen oletusarvo älypuhelimien yleistyttyä. Alunperin pitkälti siksi, että musiikilla sai väritettyä maailmaa positiivisemmaksi – osaa paikoista joissa joudu(i)n asumaan ja kulkemaan ei olisi muuten jaksanut sietää.

    Sittemmin tuon tarkoituksen rinnalle tuli kuulokkeiden rooli ”sosiaalisena suojakenttänä”. Jos ne ovat korvilla, feissarikaan ei välttämättä uskalla lähestyä, ja junassa tms. istuessa sitä on ikäänkuin näkymätön. Toisinaan onkin kivaa olla kuuntelematta musiikkia ja aistia ihmisiä ja maailmaa ympärillään, silloin kun muut luulevat että olen muissa maailmoissa.

    Sen sijaan kännykkään tuijottamista yritän aktiivisesti välttää, ellei jostain syystä tarvita ”vahvempaa suojakenttää”. Joskus tuntuu nurinkuriselta että tyyppi joka aikoinaan piiloutui GameBoyn ja Pokemonin taakse voi nykyisin olla se poikkeus jolla on katse suorassa 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s