Miksi roikun Tinderissä?

Vauhkoan aina siitä, että kohtaan oikeassa elämässä – bussissa, salilla, töissä ja  baarissa – yllättävän usein mielenkiintoisen oloisia miehiä. Nämä todelliset miehet ovat (yllättäen) paljon mielenkiintoisempia kuin yksikään Tinder-profiili tai kuva. Miksi en siis siltikään ole luopumassa deittisovelluksista – Tinderistä ja Happnista? Miksi en vain ’go out there’ etsimään prinssiäni?

Kadulla kulkiessa miehillä on se sama valttikortti kuin tinderläisillä; ensivaikutelman perusteella mielenkiintoiseksi kuvittelemasi miehet eivät välttämättä ole sitä. Toisin kuin Tinderissä livenä voit tehdä vielä tarkemman ulkoisen rankkauksen; tosielämässä ei tapahdu niitä Tinderiin olennaisena osana kuuluvia lipsahduksia, jolloin käyt treffeillä ties minkälaisten Ramejen kanssa, jotka näyttäytyvät todellisuudessa aivan toisennäköisenä, -pituisena ja -oloisena mitä rakeisista kuvista päättelit.fuck-this-gif

Oikeassa elämässä haukankatseesi kiinnittyy lähtökohtaisesti vain niihin, jotka sinun silmääsi ovat hauskannäköisiä – samanlaisia ulkonäöllisiä ’vahinkoja’, kuin Tinderissä, ei tapahdu. Kuitenkin nämäkin valioyksilöt voivat avatessaan suunsa olla jotain aivan muuta, kuin mitä ulkoisen olemuksen perusteella oletit. Samanlaista itsensäharhaanjohtamista, mitä Tinderissä teemme, tapahtuu siis myös tosielämän kohtaamisissa – sillä eroavaisuudella, että kadulla vastaantulevat miehet ovat Tinder-miehiin verrattuna (vielä) suuremmalla todennäköisyydellä varattuja. On myöskin helpompi elää siinä uskossa, että se tyyppi kuntosalilla tai duunipaikan ruokalassa on juuri minun tyyppiseni mies, sillä tosielämässä (ainakin omalla kohdallani) varsinaiset keskustelut jäävät Tinderiä  useammin käymättä – jättäen minut siihen uskoon, että kylläpä oli komea ja jännittävän oloinen mies – boyfriend materiaalia!

Paasauksestani huolimatta on minullakin tosielämän keskusteluja ja flirttiä miesten kanssa. Fakta on kuitenkin se, että niitä on melko harvoin. Käyn baareissa hieman liiankin usein, mutta ulos lähtiessäni en osaa keskittyä miesten metsästämiseen – en asettaisi ikinä illalle missioksi, että minun tulee tavata mies. Ystäviin keskittyminen on taatusti taannut hauskoja iltoja ja säästänyt minut ’korkeiden odotusten’ mukanaan tuomilta pettymyksiltä. Toisaalta – olen varmasti sen myötä myös blokannut monia varteenotettavia mahdollisuuksia.

Pidän enemmän näistä perinteisistä kohtaamisista, mutta en haluaisi ’pakottaa’ näitä tilanteita; en halua itse lähestyä miestä, jos se ei minusta tunnu luontevalta idealta. Ja yleensä minulle on luontevampaa suunnata baaritiskin kautta tanssilattialle tai tyytyä sanomaan ’moi’ kuntosalilla.

Tinder onkin arkeeni sopiva tapa tavata miehiä. Voin tinderöidä kotisohvalla iltaisin – tutustua uusiin ihmisiin viestittelemällä ilman että minun tarvitsee tinkiä omasta elämästäni: kavereiden näkemisestä, pitkistä työpäivistä tai harrastuksista. Minulla on 24/7 mahdollisuus tavata se oikea tai saada jokin jännä viesti. Minulla on aina verkot vesillä ilman sen suurempaa eforttia.

Olen siis laiska miehenmetsästäjä; olisihan se kiva ihastua, mutta ei väkisin. En aio mennä puistoihin lukemaan kirjaa tai juosta Töölönlahtea ympäri tavatakseni miehiä. Kannustan muita tekemään niin, koska monelle miehen löytäminen tuntuu olevan korkeammalla prioriteeteissa kuin minulla tällä hetkellä. Jos menen puistoon lukemaan, niin sitten menen lukemaan – that’s that.

Tinder siis pitää minut aktiivisena; ihastuminen on aina mahdollista. Olenkin koukuttanut itseni näihin sovelluksiin; pidän siitä pienestä toivon tunteesta, jonka ne mahdollistavat; jopa sunnuntai-iltana, ollessani kotona meikittä ja trikoot jalassa, voin saada hauskan viestin joltakulta uudelta. Koskatahansa joku voi sähköistää minut keskellä ’harmaata’ arkeani. Olen koukussa flirttailuun ja keskusteluihin, vaikka ne eivät johtaisikaan mihinkään sen kummempaan. Eikä sillä, että minulla olisi aina jokin viestiketju aktiivisena – ehei – mutta aloitteentekeminen on aina mahdollista, puolin ja toisin.1tinder_tinderella2

Kehut ja kohteliaisuudet ovat jo itsessään imartelevia, mutta enemmän koukuttumiseni liittyy siíhen, että joku ylipäätään osoittaa mielenkiintoa. Olen varmaan hieman sairas, mutta onhan se aika hienoa, enkä osaa kuvitella, millaista olisi elää taas sillälailla kuin 4 vuotta sitten, ilman Tinderiä. Silloin ei ollut mitään ’säännöllistä’ kontaktia miehiin – ei ollut arjen puuduttavuutta piristävää flirttiä. Silloin kaikki, mitä tapahtui (ja jos tapahtui), tapahtui baareissa. Silloin olin toki myös iloinen pienemmistä asioista – lähes olemattomista huomionosoituksista – olin tyytyväinen, jos joku vaikka katsoi pidempään baarissa, sanoi moi tai hipaisi olkapäätäni. Minusta on  tullut vaativampi ja  huomionkipeä, jos vertaa siihen entiseen Pauliinaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin… Hauskaa viikonloppua!

t. Pauliina

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi roikun Tinderissä?

  1. Vai tinteri adjikti olet😂 Onneks viellä moiseen ei ole tullut höörähettyä, se se puuttuskin😨 Itse olen yrittänyt vähennellä tuota lirttiä, jossain vaiheessa ehkä tuli liiaksikin tehtyä😎 Mukavahan se on joskus jotain ilahuttaa, että suapi hymyn😆

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s