Nössöt älköön vaivautuko

Siis voi jumantsuikka mulla menee nää lapaset / nössöt / ujostelijat juuri nyt syvälle tunteisiin! Tiedän kyllä, että meistä on moneksi – ja niin pitääkin olla; ihmisten erilaisuus on juurikin se elämänsuola. Vaan kun niitä erilaisia osuu omalle kohdalle sarjatulen lailla, alkaa tympäistä.

Oon mahdollisesti aika vauhdikas ja äänekäs tapaus. Haluaisinkin miehen, joka on yhtälailla ekstroverttitapaus itsekin – sellainen, joka pysyy vauhdissani ja toisaalta myös laittaa kampoihin. Jos mies on liian ujo ja hiljainen, painan todennäköisesti hänen ylitseen kuin katujyrsijä.

Viimeaikaiset Tinder-keskusteluni ovat kaikki olleet syvältä. Minä olen niissä sekä mies, että nainen; minä hauskuutan, viettelen, machoilen, söpöstelen ja lupaan huolehtia toisesta. Vaikka nämä miehet oikeastaan aloittavat ja ylläpitävät keskustelua, minä olen se, joka vie keskustelua eteenpäin ja päättää sen suunnan – muuten polkisimme vain paikoillaan. Nämä miehet eivät ota paikkaansa / roolia keskustelussa; parhaimmassa tapauksessa he sylkäisevät samantien olevansa ujoja – sillä saa anteeksi yhtä jos toista – ja alkavat sitten kysellä minusta ja imarrella minua; kuinka hauska tyttö olenkaan! Jos minun kanssani tosiaan on niin mieletöntä jutella, niin eikö heidän päähänsä ole tullut, että haluaisin heiltä samanlaista panostusta ja heittäytymistä keskusteluun? Miksi minä kuluttaisin aikaani tähän ihan kivaan ja kohteliaaseen poikaan? Kuinka kauan hakata päätä seinään sellaisen kanssa, jota saa koko ajan tsempata, kun tuolla on maailma täynnä miehiä? Olen itsekäs, mutten minä aio olla keskusteluissa pelkkänä antavana osapuolena – minäkin kaipaan hauskuutusta, yllätyksiä, viettelyä ja machomaista huolenpitoa.

 

Tässä vaiheessa moni asettuu puolustuskannalle; ’Anna niille miehille mahdollisuus, eivät kaikki oo viestittelijätyyppiä tai osaa sillälailla kirjottaa.’  Mutta olkaahan nyt ihan rehellisiä itsellenne, kuinka monesti mies, joka on ollut viesteissä tylsä / epävarma / pidättyvä / hiljainen, on osoittautunut livenä ihan toisenlaiseksi – suupaltiksi höpöttäjäksi? Jos mies on kasvotusten hauska ja puhelias, kyllä hän osaa olla sitä myös kirjallisessa muodossa – se on sitten eri asia, jos hän ei viitsi nähdä vaivaa naputellakseen viestejä.

Ei minulla siis ole mitään hiljaisia, varautuneita tai ujoja vastaan – voisin hyvin mielelläni mennä treffeille tällaisenkin miehen kanssa – KUNHAN kyseinen tyyppi antaisi minulle osviittaa siitä, että jossain sen ujouden ja varautuneisuuden alla piilee persoona.

Ystäväni tykkäävät liittä nimeni yhteyteen sanan: nirso – minun pitäisi antaa kuulemma niille miehille mahdollisuus. Niinpä minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luetuttaa eräs Tinder-keskustelu ystävilläni. Kyseessä oli söpö poika, puhelias kuin mikä ja hyvässä ammatissa, mutta keskustelumme oli niiiin tylsää – jopa virallista. Hän lähti mukaan läpänheittooni vastaamalla tylsästi ja lisäämällä kommentin perään itkunauruhymiön. Ei se niin toimi; itkunauruhymiö ei tee kuivasta jutustas mojovaa vitsiä.  Tai okei, joskus tekee joo, mutta ei näin: ’Ihan hyvää tännekin. Kävin äsken ruokakaupassa. :’D’

giphyToisinaan hänen viestinsä olivat itseasiassa hauskojakin: ’Sopisiko sinulle nyt aikatauluttaa meidän mahdollinen tuleva tapaaminen?’ Mutta näitä viestejä hän taas ei tarkoittanut vitsikkäiksi – poika kirjoitti samaan, kuivaan tyyliin aika usein. Perehdyttyään pariin Tinder-keskusteluuni, ystävienikin silmät tuntuivat aukeavan sille, miten mätsit eivät tunnu aina huomaavan epäsopivuuttamme ja voivat olla äärettömän halukkaita tapaamaan sinut. Sainkin ystviltäni armahduksen, ettei minun tosiaan kannata tavata ihan jokaista tyyppiä; tarvitsen kuulemma jonkun paljon hauskemman ja eloisamman persoonan, joten oma intuitioni on siis jokseenkin kunnossa.

Vaan älkää miehet huolehtiko, jos ei hauskuus ole teidän juttu! Ei se naurattaminen nimittäin kaikkiin naisiin pure (toiset naiset tykkää ennemmin mököttää ja arvostavat muita ominaisuuksia paljona korkeammalle). Mutta minulle tämä on ihan ehdoton juttu – miehen on saatava minut nauramaan – ja lupaan tehdä saman vastavuoroisesti.

Kevättä ja parempia mätsejä (sekä keskusteluja) odotellen…

Pauliina

Ps. Tuli tätä postausta kirjoittaessa ihan mieleen The Offspringin biisi; ’Someone almost just like you – but with attitude – I’m waiting… So, come on!’

Pps. Tiedän, että toi otsikko on vähän julma, mutta… siihen tiivistyi kaikki tää ärsyyntymiseni.

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Nössöt älköön vaivautuko

  1. Eräässä näkemässäni profiilissa oli hyvä keino ohittaa hiljaisimmat tyypit, kun kuvauksen aloituksena oli ”Vapaa, aktiivinen ja sosiaalinen mies!”. Muutama kuukausi aiemmin siinä luki vain ”Vapaa mies!”, eli ilmeisesti ko. henkilöllä oli samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla tässä 🙂

    Itsellänikin profiilissa ehtolausekkeita, osittain tämän blogin lukemisen seurauksena. Välttyy paremmin pettymyksiltä kun määrittelee kohderyhmän tarkemmin, joskin samalla todennäköisesti varmistaa että deittien välissä on kuukausia.

    Tykkää

    1. Tuntuuhan se huonolta strategialta rajata jo heti alkuunsa ihmisiä pois, mutta kai se ’aidosti potentiaalisiin ihmisiin’ keskittyminen – niihin, jotka painaa ehtolauseista huolimatta sydäntä – palvelee paremmin pitkässä juoksussa 🙂

      Tykkää

  2. Sulle sentäs miehet juttelee Tinderissä. Meikä saa matchejä tyyliin taukoamatta, mut kenenkään kanssa ei saa aloitettua keskustelua. Kukaan ei laita mulle viestiä ja jos ite laittaa jollekin, niin monesti match poistettu seuraavan kerran kun käyn kattomassa 😀 Mäkin haluan olla ”nirso” miesten suhteen, mut ei tää oikein toimi omalla kohdalla haha

    Tykkää

    1. Heeeh, niinhän se usein menee! Sitten tuntuu käyvän niin, että kertarysäyksellä alkaa useakin tyyppi juttelemaan – ja mielellään vielä sellaisena ajankohtana, kun et vaan ole maisemissa etkä millään ehdi treffeille. On minullekin moni jättänyt vastaamatta (niinä harvoina kertoina kun itse oon jutun alottanut…) ja poistolistallekin oon päätynyt, joten I feel u sis’! Minäkin alan nirsoksi usein vasta siinä vaiheessa, kun pitää päättää, mennäkö treffeille vai ei – jutustellahan kannattaa vaikka millaisen ’villin kortin’ kanssa siltä varalta, että keskustelu vie itseltä jalat täysin alta.

      Tässä on varmaan vähän sitä, että unohtaa aina iloita siitä, mikä on hyvin! Täytyy olla tyytyväinen tosiaan, että minulla edes on keskusteluja, joista haluan päästä eroon…

      Tykkää

  3. ”….Kuinka kauan hakata päätä seinään sellaisen kanssa, jota saa koko ajan tsempata, kun tuolla on maailma täynnä miehiä?….”

    Niin eikö sitten pitäisi lopettaa tinderöinti ja mennä sinne maailmaan hurmaamaan niitä ”mahtavia” miehiä?!

    Vai onko se niin että ne mielenkiintoiset miehet ovat jo varattuja tai eroprosesseissa tai mikä vaan joka on esteenä heidän hakupäällä moodille. Vai onko se niin että nykyään haetaan tositarkoituksella vain netistä. Baareissa ja vastaavanlaisissa paikoissa ollaan vain viihteellä?

    Sun tekstien perusteella näytät olevan fiksu ja menevä joten ymmärrän ettet halua tyytyä vähempään mikä varmaan sun tapauksessa on ihan ookoo.

    Onko muuten tutkimuksia kuinka monta kertaa mennään treffeille Tinderin kautta ennenkuin se ”oikea” löytyy, siis joku keskiarvo ikäluokkaa huomioon ottaen?

    Lycka till sen hauskan ja eloisan miehen etsinnässä! 🙂

    Tykkää

    1. Todellakin validi kommentti!! Vaikka mun juttuja lukisi, ei tosiaankaan kannata kaikkea allekirjottaa sellasenaan. Tiedän itsekin, että tulee toisinaan vaan jauhettua täyttä p*skaa jos on paha mieli – silloin tiedostaa itsekin, ettei tämä nyt ihan ’järkiperäinen´’ teksti ole, mutta on joku polttava tarve avautua aiheesta.

      Sain kommentistas ajatuksen, että mun pitäis itseasiassa tehdä hieman kattavampi postaus aiheesta; oma ’miehenmetsästykseni’ online ja offline. Olen tämän vuoden puolella ollut harvoin viikonloppuja Helsingissä – se toki vaikeuttaa uusien miesten tapaamista in real life (baarissa), muttei täysin (on siellä nimittäin siltikin tullut pyörittyä, arkena myös).

      Sitäkin merkittävämpi ’syy’ lienee se, että en oikeastaan ’metsästä miestä’. Haluaisin kyllä ihastua, mutten oikeastaan usko, että sen eteen kannattaa nähdä hirveästi vaivaa… Baariin on jotenkin turha lähteä sillä asenteella, että ’tänään mina tapaan hänet, elämäni rakkauden’ – ja sama pätee tietysti ruokakauppaan ja kuntosaliinkin. Minä pidän hauskasta, ja hauskoihin iltoihin ei sovi korkeat odotukset pettymyksineen – usein siis baarissa keskityn täysin hauskanpitoon, etten edes malta jutella lähestyvien miesten kanssa. Oma mokani siis.

      Mitä tulee Tinderiin, niin se on sellainen vaivaton keino tutustua ihmisiin – voin tehdä sitä kotisohvalla ja bussissa oman arkeni keskellä. Siellä lähtökohtaisesti kaikki ’etsii jotakin’ ja puhuvat siitä avoimemmkin – baarissa en aina ole ihan varma; olen mm. kävellyt koko illan käsikädessä miehen kanssa, joka lopulta sanoo, että hänellä on tyttöystävä – kuulemma hän ei vaan halunnut katsoa, jos joku muu iskee minut. Kiva homma hei ja kiitos hänelle; elättelin jo toiveita jostain ihan muusta. 🙂

      Mutta kuten sanoin; mun on varmaan tehtävä ihan oma postauksensa tästä ’laiskuudesta’ ja siitä kuinka metsästää, muttei kuitenkaan metsästä; haluaa tavata, mutta liikaa panostamatta ja omaa arkea muuttamatta; sillälailla Disneymäisesti ’it was meant to be’.

      Ja mitä tulee minuun ja siihen, etten tingi tai tyydy, niin mielestäni se pätee ihan jokaiseen. Ei kenenkään tule tyytyä – kyllä rakkauselämässä on aina oltava tunteita ja sukkien pyörittävä jalassa. Eikö?! Siihenhän se perustunee, että eloisat miehet saa toisen naisen sukat pyörimään – ja toiset naiset syttyy ’elottomista miehistä’; kaikille löytyy ottajansa. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s