Oppia ikä kaikki

Vuodenvaihteeseen liittyvä ajatustyö on vieläkin kesken; sen pohtiminen, miten paljon vuosi on jälleen vienyt eteenpäin (vaikka aina ei siltä tuntuisikaan) ja mitä odotuksia tälle vuodelle uskaltaisi asettaa. Rustasin kuitenkin alle jokusen seikan, mitä vuodesta 2016 jäi käteen (ei mitään konkreettista, vaikka silläkin saralla tapahtui: upeita matkoja, vakinainen työ…) ja millaisia tavoitteita  (lupauksia?) minulla on kuluvalle vuodelle 2017:

Viime vuoden tärkeimmät opetukset:

  1. Ihmiset on erilaisia, niin todella erilaisia. Me kiinnitetään huomiota ihan eri asioihin, arvostetaan ihan eri asioita ja… Toiset on aidosti syrjäänvetäytyviä tai minun mielestäni tylsiä, ikäviä tai katkeria persoonia – toiset taas on ällistyttävän hyväntuulisia ja aina kokeilemassa jotain uutta. Kaikkien seuraan ei tarvitse hakeutua – minunkin kailotukseni ärsyttänee monia – mutta eri näkökulmia voi oppia ymmärtämään paremmin. (Toisille itsestäänselää, mutta kyllä ainakin itse sain lisäoppia DISC-koulutuksesta.)
  2. On sutinoita, joista ei vaan tunnu pääsevän eteenpäin – vuosienkaan päästä. Oli kyseessä sitten vanha juttu tai tunti sitten roihahtanut lempi, toisinaan on tarpeen nolata itsensä vielä kerran; ottaa yhteyttä ja tehdä aloite / se viimeinen kädenojennus vaikka sitten vain saadakseen closuren ja mielenrauhan: Ei, ei tästä mitään tule.
  3. Älä murehdi sitä, että murehdit.
  4. Mutta mikäli murehtiminen vain jatkuu ja jatkuu, olet mahdollisesti onnistunut luomaan tunteistasi kehän; surumielisyys ruokkii itseään ja voi vaatia aktiiista asennemuutosta. Huomasin, että valveillaolo auttaa; negatiivisten tunteiden tunnistaminen; sen ruotiminen, mikä tunteen synnyttää ja onko sille mitään varsinaista syytä. Jos murehtiminen on ikäänkuin oma päätös olla onneton, voi siitä myös päästää irti. Pienet jutut auttaa alkuun; Apulannan sijaan nappikuulokkeisiin soimaan Antti Tuiskua ja olet jo askelen lähempänä onnellisuutta.
  5. Olen kiltti ihminen; ystävällisyys, tilanteissa tasapainoilu ja kaikkien kanssa toimeentuleminen on vahvuuteni. Mutta kiltit ihmiset suostuvat mukaan yhteen jos toiseen – töissä eritoten. Opinkin, että myös nuoret ihmiset voivat uupua. Vaikka työ (vapaa-ajasta puhumattakaan) olisi kuinka miellyttävää, elämästä nauttiminen on vaikeaa, jos stressi ja väsy ovat tehneet pysyvän kodin kehoosi.

giphy

(Oppimis)tavoitteita vuodelle 2017:

  1. Sopivana jatkumona edelliseen listaan; henkilökohtainen My body is my temple -hankkeeni alkaa nyt. Tämä voisi kulkea myös nimellä Ryhtiliike. Kun kroppa ei voi hyvin tai oma peilikuva muuttuu epämieluisaan suuntaan, on vaikea olla tyytyväinen. Liikun paljon, mutta arkiliikuntaa, lajikokeiluja ja eritoten huomiota kehonhultoon, ryhtiin ja työasentoihin tarvitaan lisää.
  2. Vaikka liikuntaa harrastankin aktiivisesti, on taiteellinen harrastaminen jäänyt pois – ja minulla on ikävä sitä. Tämä blogi on ollut väyläni itseilmaisuun elämässä, jossa työ tarkoittaa ’bisnestä’ ja liikuntaharrastus on – no – liikuntaa. Tämä uusi harrastus -rasti on puoliksi suoritettu, sillä sopivalle kurssille on jo ilmoittauduttu.
  3. Rutiinit on tehokkain tapa tehdä päivistä toistensa kopioita ja tappaa kaikki orastava spontaanius, elämänilo ja into. Tykkään tehokkuudesta ja mieleeni on painunut ikuisiksi ajoiksi englannin opettajani yläasteella heittämä lause: ’The worst thing you can do in life is to waste your own time.’ Ehkä siksi olen hyvä muodostamaan rutiineja; inhoan ajanhukkaamista. Tavoite on kaksijakoinen: 1. Kokeilen irti rutiineista -viikkoja; teen päivien aikana mahdollisimman paljon toiste kuin normaalisti (menen eri reittiä töihin, ostan kaikkea sitä ruokakaupasta, mitä en normaalisti ostaisi…jne.) Samaan aikaan 2. Hyväksyn, että päivässä on 24 tuntia ja viikossa 7 päivää. Opettelen ymmärtämään, että aika on rajallinen; sietämään sitä, että kaikki ei mene aina niinkuin olen optimoinut; aina en ehdi tehdä niin paljon kuin suunnittelee. Opettelen sietämään sitä, etten tee mitään; rentoutumistakin tarvitsee ja se on kaukana ajanhukasta, jos siitä ottaa kaiken irti – suunnittelee, miten haluaa ’olla tekemättä mitään’. Opettelen olemaan itselleni armollisempi ja rentoutumaan täysiä.
  4. No excuses -prokkis; elämä on tässä ja nyt – ja niin myös onni, jos niin päätät. Onnellisuus tulee arjesta – siitä, kun unelmat muutetaan konkretiaksi ja suunnitelmiksi; isoiksi plääneiksi tai arjen luksukseksi. Sen vuoksi aion tarkemmin pohtia, mitä haluan elämältä. Bookkasinkin jo uuden matkan – ei tässä tarvitse mitään matkaseuraa odotella. Eat, Pray, Love -reissu on ollut unelmissani jo pitkään; mutta tämä voisi tarkoittaa myös opintojen aloittamista, työpaikan vaihtoa, lemmikin hankkimista tai sen Runebergin tortun sujauttamista ostoskoriin – koska voi!
  5. Vaikka halailisinkin ensi vuodenvaihteessa taas vessanpönttöä, toivon että olisin jälleen sinkku, enkä yhä sinkku – että saisin tämän vuoden aikana halailla jotakuta muutakin; rakastaa – edes hetken – enkä vain rakastua. Tähän päästäkseen on minun kaikista ’tavoitteistani’ huolimatta muistettava, että elämä syntyy heittäytymällä, olemalla avoin vaihtoehdoille; lyhyetkin hetket tai erikoiset kohtaamiset aivan ’väärään aikaan’ voivat muotoutua merkittäväksi käännekohdaksi, jos itse niin sallii käyvän.

Niin – ja tietysti lupaan käydä aikaisemmin nukkumaan. Ja vierailla useammin vanhemmillani.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s