Kun ilmekään ei värähdä

Kuvittele tilanne; juttelet ties monettako kertaa sen saman tyypin kanssa – oli kyseessä sitten työkaveri, puolituttu kaverin kaveri tai vanha opiskelutoveri – kuka tahansa, jonka kanssa keskustellessa ilmassa on aina flirttiä, pieni jännite, keskustelu soljuu kepeästi läpi aiheiden, nauretaan yhdessä, kiusoitellaan toista; ollaan niin mielinkielin, vaikka oikeastaan ei tunneta kovinkaan hyvin.

Sitten toinen käy kesken lauseen punnitsemaan ja hakemaan sanoja jysäyttäen lopulta sen painavan sanan: ’Joulu meni sukuloidessa niin monessa paikassa…kun on noi…tyttöystävän ja omat…sukulaiset.’

Tyttöystävä.

2108-cheshire-cat-alice-in-wonderlandVaikka mun pokerinaama on aivan onneton, oon sentään oppinu yhden todella hienon ilmeen: onnellisen, valtavan hymyn sillon kun oon… hitusen pettynyt. Ehkä aiemmin vastaavissa tilanteissa, jonkinasteisen ihastukseni mainitessa ensi kertaa kuulteni sanan: ’tyttöystävä’, naamani venähti. Tätä nykyä joutuessani torppaamaan yhteisen polkumme – mies ei voi millään arvata, että hymyni takana itken juuri vuolaasti menetettyjä yhteisiä keramiikkakursseja ja synnytysvalmennuksia.

Miksi tää on ajankohaista? Yksi kollegani paljastui juuri varatuksi – ei mikään suuri menetys, mutta yllättäen olin hieman harmistunut – ainakin tieto asiasta muuttanee meidän kahdenvälistä dynamiikkaa.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s