Kerran muut, niin minäkin

Mitä tulee yllättäviin yhteydenottoihin, entisen opiskelukaverini treffipyyntö ei ollut ainoa tällainen yllätys loppuvuodesta. Uuden vuoden aattoyönä sain nimittäin Facebook-kaveripyynnön vanhalta Tinder-deitiltäni – deitiltä, jonka kanssa kävin kahvilla; kertaalleen, kaksi vuotta sitten. Kovin hänellä olisi ilmeisesti ollut asiaa, sillä mies yritti soittaa Skpye-puheluakin silloin yöllä (?).

Samaisena yönä myös eräs entinen, kevyt sutinani vuodelta 2011, kutsui minut saunomaan. Tämä yhteydenotto selittynee sillä seikalla, että näimme kysesenä yönä kadulla – mutta silti… jokseenkin random.

modern-family-modern-family-28875879-500-415Kun näitä tapauksia sattui näinkin monta viikon sisään, alkoi päässäni takoa: Miksei. Kerran muutkin sekoilee tuolla tavoin niin miksen minäkin voisi olla hieman hullu? Uuden vuoden herkistymisellä oli varmaan myöskin lusikkansa sopassa, mutta yhtäkaikki siinä sunnuntaiaamuna sängyllä maatessani (kännissäkin vielä), näpyttelin WhatsApp-viestin eräälle deitilleni puolentoista vuoden takaa; miehelle, jonka äänen kuulin viimeeksi, kun hän lauloi minulle syntymäpäiväonnittelut (puhelimitse) – sen jälkeen kadoten kuin pieru saharaan.

Sitten siihen viestin sisältöön; mitä katoamistempun tehneelle miehelle edes voisi sanoa? Hoidin homman tietysti tyylillä ja lähetin hänelle pelkän hymiön. Kyllä. Kerrassaan loistavaa – inhoan nimittäin ihan älyttömästi, jos joku tekee minulle noin ’lapsellisesti’.

Syynä tälle lienee se, ettei minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa, aikaakin oli kulunut niin paljon. Silti halusin tehdä sen viimeisen ’kädenojennuksen’; katsoa, vastaisiko hän vielä viestiini; saada closuren. (Mainittakoon nyt sekin, että itseasiassa katumuksissani poistin viestin heti sen lähetettyäni, vaikka tiesin yrityksen olevan epätoivoinen; viestihän katoaa vain omasta WhatsApp-keskusteluhistoriastasi.) Mies kuitenkin vastasi samantien – hymiöillä hänkin. Tästä rohkaistuin tiedustelemaan hänen kuulumisiaan; keskusteluksi tätä ei ainakaan vielä voi kutsua, mutta tulipahan tehtyä…Koska #miksei… Uusi vuosi, uudet hullutukset… YOLO… tai ainakin voi olla nolo.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s