Kun kaikki pyörii Sen ympärillä…

Toisinaan tuntuu, että kaikki pyörii Sen ympärillä, että oot Sinkku.

Yritän sanoa, että toisinaan sinkkuus hallitsee ajatuksia. Parisuhdestatuttomuutes ikäänkuin määrittelee paitsi persoonasi myös elämäsi kokonaisuudessaan – on läsnä arjessa ja juhlassa – halusit tai et.

  • Se, kenen ystävä olet – tai kenen kanssa eritoten hengaat – on seurausta siitä, että olet sinkku. On pariskuntia, joiden kanssa voit tehdä asioita; he tykkäävät käydä baarissa, ravintoloissa ja leffassa kutsuen isomman porukan mukaansa – ja sitten on niitä pariskuntia, jotka tykkäävät olla kahdestaan kotona. Eronneet ystävät hakeutuvat mielellään seuraasi (ja katoavat silmänräpäyksessä löytäessään uuden rakkaan). Toisinaan tuntuu, että olet näille ihmisille vain Plan b, kun heidän elämäntilanteensa on murroksessa tai heidän oma kultansa ei ehdi leikkimään, he kääntyvät sinun puoleesi – sillä sinkkuna sinullahan on aina aikaa. Sinkkunaiselle luonteva vaihtoehto onkin ystävystellä muiden sinkkujen kanssa; todennäköisesti molemmat ovat yhtä yksinäisiä iltaisin töiden jälkeen, molemmat jaksavat keskustella miesten puutteesta (ollen samalla aaltopituudella) ja kumpaiseenkin iskee tasaisin väliajoin tarve lähteä rimpsalle etsimään tosirakkautta.
  • Sinkkuutesi tuntuu olevan ykköspuheenaihe perhettä ja sukulaisia tavatessasi. Joka kerta tiedustellaan: ’Jokos sulla on joku…’ . Oletetaan, että tottakai sinulla on intensiivinen haku päällä, sillä sinkkuna (ja perheettömänä) elämäsi on jokseenkin vajaa. Tottahan se tietysti on – haku on päällä – mutta en silti lähtökohtaisesti pidä elämääni erityisen onnettomana; minulla on monia ilon lähteitä ja onnettomaksi elämäni muuttuu vasta, jos olen yksin vielä kiikkustuolissa. Se, että sukuni tuntuu stressaavan puolestani, saa minutkin näkemään sinkkuuteni entistä useammin ongelmana – vaikka sehän on valtava mahdollisuus; rakkaus on yhä edessäpäin.
  • 635896230142831676-1827434325_newgirl4Myöskin kaveritreffeillä, sinkkuaihetta ruoditaan aina – ja miksikäs ei, sillä sinun oletetaan etsivän muutosta sinkkuutesi; lannistumatta. Ystävät vaan ovat sukua valveentuneempia nykymaailman menosta ja kysyvät tarkempia kysymyksiä Tinderistä ja Kalle-illoistasi. Olet seurusteleville ystävillesi fabulous single lifea elävä nuori nainen, jolla on aina muhkeita tarinoita takataskussa – tarinoita, joita on hauska kuulla, mutta joiden jälkeen he palaavat mielellään omaan parisuhdearkeensa.
  • Havainnoinkin ympäristöä erilailla / tarkemmin kuin moni (seurusteleva) ihminen; tutka on automaattisesti päällä 24/7. Menit minne tahansa, se on uusi mahdollisuus (tulla isketyksi). Ainakin minä skannaan joka tilanteessa potentiaaliset söpöt kundit ja koitan sopivasti olla – ja olla olematta – tarjolla… En tiedä, miksi teen näin, sillä harvemmin kohtaamiset johtavat mihinkään. Ehkä saadakseni vahvistuksen, että tuolla todella on mielenkiintoisia miehiä tai sitten testatakseni omaa viehätysvoimaani; saanko tuon miehen huomioimaan minut.
  • Kun sinkkunainen lähtee ulos juhlimaan, meillä tuntuu olevan kaksi vaihetta. Joko ulos lähdetään ajatellen: 1. Tänään tärppää; tukka on mintissä ja kello kiiltää – lähdetään metsälle ison pyssyn kanssa, suurin odotuksin. Toinen mielialavaihtoehto on: 2. Onko pakko? Sen sijaan, että haluaisit lähteä ulos, toivot vain että sulla olisi joku, jonka luo livistää kotiin alkuyöstä. Molemmissa vaihtoehdoissa ajatukses pyörii – minkäs muunkaan kuin – miesten ympärillä hauskanpidon sijaan.
  • Etenkin edellä mainittujen viikonloppujen päätteeksi, työpaikan lounaskeskustelut saavat sut tuntemaan itses ihan kelvottomaksi ihmiseks. On vaikea bondata kolledoiden kanssa; siinä missä sinä oot viettänyt sunnuntaiaamusi pää vessanpöntössä, he ovat olleet pulkkamäessä lasten kanssa.
  • Jos taas päätät viettää rauhallisen viikonlopun kotona, olet aidosti yksin; tuntuu lähes siltä kuin lakkaisi olemasta; et ehkä sano sanaakaan koko päivänä.
  • On juhlapyhiä, jolloin sinkkuuden mukanaantuoma itsenäisyys yksinäisyys tuntuu tavallista voimakkaammin; jouluna olisi ihana käpertyä rumassa villapaidassa oman kullan kainaloon ja suunnitella yhdessä uutta vuotta – aika moni sunnuntai ja krapulapäivä muistuttaa tällaista juhlapyhää.
  • Tietysti vatvot sinkkuutta aivan liikaa omassa arjessas, jolloin ajatukset taatusti alkaa muodostaa kehää. 1. Mennessäs ruokakauppaan suhun iskee laiskuus – ei itseä varten viitsi kokata mitään aikaavievää; sama kuin eilen on ihan hyvä. 2. Elämä pyörii sinun kuvioissasi; rynnätessäsi taas minuuttiaikataululla kodin kautta harrastuksiin, et voi olla pohtimatta; onko arkeeni ylipäätään mahdotonta soluttautua? Jotain muutoksia se ainakin vaatisi (pitäisi opetella sulkemaan vessan ovi ja ties mitä muuta). 3. Ollessas yksin kotona mietit välillä, mitä seurustelevat parit tekee; miltä tuntuis, jos ois aina seuraa; miltä tuntuis, jos joku tulis halaamaan tässä tiskatessani. Ystäviltäni olen kuullut, että seurusteltuas pitkään kotona olo yhdessä kullan kanssa tuntuu jo ihan samalta kuin kotona olo yksin. Jokseenkin epäilen tätä.
  • Vatvomalla jatkuvasti sinkkuuttas blogissasi teet todennäköisesti eniten hallaa itselles ja takaat, että sinkkuus todella syö valtaosan aivokapasiteetistasi.

Välillä ajatukset velloo paikoillaan siinä faktassa, että oot yksin – oot SINKKU. Paidankaulus kiristää ja olo on surullinen. Tuntuu, että sinkkuus näkyy kaikessa siinä mitä teet tai et tee – se tuntuu toisinaan olevan ainut asia, josta keskustelet.

Silloin allekirjoittanut ostaa kaupasta reilusti karkkia ja pyytää ystävät leffailtaan – sillä tavalla minun perheeni on kotona. 🙂

t. Pauliina

Mainokset

Tunteiden Yö 20.1.

Törmäsin tällaiseen tapahtumaan (Facebook-linkki). Osallistujamäärä tai Facebook-sivut eivät vielä vakuuta, mutta jos ei itselläni olisi jo menoa tulevalle perjantaille, osallistuisin ehdottomasti tähän Helsingin aikuisopiston Töölössä järjestettävään tapahtumaan. Luennot / työpajat liittyen tunteisiin, rakastumiseen ja mindfulnessiin antavat taatusti enemmän kuin ’ottavat’.

Tammikuisen perjantai-illan ja yön aikana opistolla tulkitaan lauluja tunteella, maalataan värien virran viemänä ja piirretään herkällä kädellä sekä suurella sydämellä. Tunteiden tanssissa nostetaan esiin kehoon varastoituja kokemuksia, ja twerkkauksessa tunteiden tulkkina toimii takapuoli. Tunteiden yössä voit joogata oman parin kanssa, hioa iskutaitojasi impron avulla tai antaa arvan ratkaista partnerisi rusettitansseihin. Anna tunteiden karkottaa stressi ja mindfulnessin johdattaa parempaan uneen, uppoudu Tarot-korttien mielenkiintoiseen maailmaan ja pysähdy pohtimaan tunteita, moraalia ja rakkautta. Ilmoittaudu workshopeihin tai tule muuten vaan tunnelmoimaan ja nauttimaan ilmaisohjelmasta, joka huipentuu Tunteiden yön bileisiin!

t. Pauliina

Duunipaikan uudet kuviot

Työpaikkani pikkujouluista on pian kaksi kuukautta – en edes nostaisi asiaa enää esille, jollei kyseiset juhlat olisi nousseet puheenaiheeksi uudelleen tämän vuoden puolella.

Firman pikkujouluissa viini virtasi, ja riehakkaimmin juhlivat ne, joilta sellaista käytöstä ei olisi odottanut – peruspikkujoulukuvio siis. Minä käyttydyin; join oikein sopivasti – olin rento ja iloinen säilyttäen kuitenkin tietyn asiallisuuden.

Salaisena tavoitteenani oli kuitenkin päästä juttelemaan parille namuselle (ja rengastetulle) kollegalle. Siihen tavoitteeseen ei päästy (en tiedä, mitä edes kuvittelin siitä seuraavan, kun miehet ovat varattuja?), mutta suudelmia pääsin silti vaihtamaan – tai sanotaanko pikemminkin: vastaanotin suudelmia.

Eräs työtoveri, jonka kanssa keskustelin lyhyesti edellisen vuoden pikkujouluissa, lähestyi kertoakseen, että oli kiinnostunut minusta vuosi sitten, katsellut minua käytävillä ja ruokalassa tullen siihen lopputulokseen, että olemme meant to be. Paljastus yllätti minut housut nilkoissa – en ollut uhrannut miehelle kovinkaan monta ajatusta vuoden aikana – mutta siinä hän nyt seisoi, tarttui kasvoihini ja suuteli minua.

10888487Miehestä kuului vielä pari päivää joulujen jälkeen; hän ehdotteli tapaamista, mutta minä olin kiireinen – aidosti kiireinen. Sen jälkeen tilanne hiipui, ja ajattelin hänen luovuttaneen – kunnes törmäsin hänen ystäväänsä, joka humalatilassaan kertoi hyvin avoimesti, kuinka paljon he yhä keskustelevat minusta. Imartelevaa ja samanaikaisesti omituista – joku on stalkkaillut minua ja uskoo meidän olevan hyvä mätsi, vaikka itse olen keskustelujen jälkeen ollut aina ihan toista mieltä ja ymmälläni; miten hän ei naura jutuilleni; miksi hänellä on tuollainen ilme; miksei tämä keskustelu etene niinkuin pitäisi. Jos hänen mielestään tuntuu kuin ’keskustelisi peilikuvansa kanssa’, niin minusta ei todellakaan tunnu siltä.

Loppujen lopuksi olen tietysti sitä mieltä, että tämä on enemmän piristävää kuin outoa; että työpaikalla on joku, joka on  kiinnostunut minusta. Ja itseasiassa työpaikalla on tätänykyä myös joku, josta minä olen kiinnostunutei siis sama tyyppi, vaan joku aivan uusi. Sain avattua keskusteluyhteyden tämän ’kollegan’ kanssa afterworkeilla, mutta miten tästä eteenpäin kun työmme eivät liippaa läheltäkään toisiaan?

t. Pauliina

Oppia ikä kaikki

Vuodenvaihteeseen liittyvä ajatustyö on vieläkin kesken; sen pohtiminen, miten paljon vuosi on jälleen vienyt eteenpäin (vaikka aina ei siltä tuntuisikaan) ja mitä odotuksia tälle vuodelle uskaltaisi asettaa. Rustasin kuitenkin alle jokusen seikan, mitä vuodesta 2016 jäi käteen (ei mitään konkreettista, vaikka silläkin saralla tapahtui: upeita matkoja, vakinainen työ…) ja millaisia tavoitteita  (lupauksia?) minulla on kuluvalle vuodelle 2017:

Viime vuoden tärkeimmät opetukset:

  1. Ihmiset on erilaisia, niin todella erilaisia. Me kiinnitetään huomiota ihan eri asioihin, arvostetaan ihan eri asioita ja… Toiset on aidosti syrjäänvetäytyviä tai minun mielestäni tylsiä, ikäviä tai katkeria persoonia – toiset taas on ällistyttävän hyväntuulisia ja aina kokeilemassa jotain uutta. Kaikkien seuraan ei tarvitse hakeutua – minunkin kailotukseni ärsyttänee monia – mutta eri näkökulmia voi oppia ymmärtämään paremmin. (Toisille itsestäänselää, mutta kyllä ainakin itse sain lisäoppia DISC-koulutuksesta.)
  2. On sutinoita, joista ei vaan tunnu pääsevän eteenpäin – vuosienkaan päästä. Oli kyseessä sitten vanha juttu tai tunti sitten roihahtanut lempi, toisinaan on tarpeen nolata itsensä vielä kerran; ottaa yhteyttä ja tehdä aloite / se viimeinen kädenojennus vaikka sitten vain saadakseen closuren ja mielenrauhan: Ei, ei tästä mitään tule.
  3. Älä murehdi sitä, että murehdit.
  4. Mutta mikäli murehtiminen vain jatkuu ja jatkuu, olet mahdollisesti onnistunut luomaan tunteistasi kehän; surumielisyys ruokkii itseään ja voi vaatia aktiiista asennemuutosta. Huomasin, että valveillaolo auttaa; negatiivisten tunteiden tunnistaminen; sen ruotiminen, mikä tunteen synnyttää ja onko sille mitään varsinaista syytä. Jos murehtiminen on ikäänkuin oma päätös olla onneton, voi siitä myös päästää irti. Pienet jutut auttaa alkuun; Apulannan sijaan nappikuulokkeisiin soimaan Antti Tuiskua ja olet jo askelen lähempänä onnellisuutta.
  5. Olen kiltti ihminen; ystävällisyys, tilanteissa tasapainoilu ja kaikkien kanssa toimeentuleminen on vahvuuteni. Mutta kiltit ihmiset suostuvat mukaan yhteen jos toiseen – töissä eritoten. Opinkin, että myös nuoret ihmiset voivat uupua. Vaikka työ (vapaa-ajasta puhumattakaan) olisi kuinka miellyttävää, elämästä nauttiminen on vaikeaa, jos stressi ja väsy ovat tehneet pysyvän kodin kehoosi.

giphy

(Oppimis)tavoitteita vuodelle 2017:

  1. Sopivana jatkumona edelliseen listaan; henkilökohtainen My body is my temple -hankkeeni alkaa nyt. Tämä voisi kulkea myös nimellä Ryhtiliike. Kun kroppa ei voi hyvin tai oma peilikuva muuttuu epämieluisaan suuntaan, on vaikea olla tyytyväinen. Liikun paljon, mutta arkiliikuntaa, lajikokeiluja ja eritoten huomiota kehonhultoon, ryhtiin ja työasentoihin tarvitaan lisää.
  2. Vaikka liikuntaa harrastankin aktiivisesti, on taiteellinen harrastaminen jäänyt pois – ja minulla on ikävä sitä. Tämä blogi on ollut väyläni itseilmaisuun elämässä, jossa työ tarkoittaa ’bisnestä’ ja liikuntaharrastus on – no – liikuntaa. Tämä uusi harrastus -rasti on puoliksi suoritettu, sillä sopivalle kurssille on jo ilmoittauduttu.
  3. Rutiinit on tehokkain tapa tehdä päivistä toistensa kopioita ja tappaa kaikki orastava spontaanius, elämänilo ja into. Tykkään tehokkuudesta ja mieleeni on painunut ikuisiksi ajoiksi englannin opettajani yläasteella heittämä lause: ’The worst thing you can do in life is to waste your own time.’ Ehkä siksi olen hyvä muodostamaan rutiineja; inhoan ajanhukkaamista. Tavoite on kaksijakoinen: 1. Kokeilen irti rutiineista -viikkoja; teen päivien aikana mahdollisimman paljon toiste kuin normaalisti (menen eri reittiä töihin, ostan kaikkea sitä ruokakaupasta, mitä en normaalisti ostaisi…jne.) Samaan aikaan 2. Hyväksyn, että päivässä on 24 tuntia ja viikossa 7 päivää. Opettelen ymmärtämään, että aika on rajallinen; sietämään sitä, että kaikki ei mene aina niinkuin olen optimoinut; aina en ehdi tehdä niin paljon kuin suunnittelee. Opettelen sietämään sitä, etten tee mitään; rentoutumistakin tarvitsee ja se on kaukana ajanhukasta, jos siitä ottaa kaiken irti – suunnittelee, miten haluaa ’olla tekemättä mitään’. Opettelen olemaan itselleni armollisempi ja rentoutumaan täysiä.
  4. No excuses -prokkis; elämä on tässä ja nyt – ja niin myös onni, jos niin päätät. Onnellisuus tulee arjesta – siitä, kun unelmat muutetaan konkretiaksi ja suunnitelmiksi; isoiksi plääneiksi tai arjen luksukseksi. Sen vuoksi aion tarkemmin pohtia, mitä haluan elämältä. Bookkasinkin jo uuden matkan – ei tässä tarvitse mitään matkaseuraa odotella. Eat, Pray, Love -reissu on ollut unelmissani jo pitkään; mutta tämä voisi tarkoittaa myös opintojen aloittamista, työpaikan vaihtoa, lemmikin hankkimista tai sen Runebergin tortun sujauttamista ostoskoriin – koska voi!
  5. Vaikka halailisinkin ensi vuodenvaihteessa taas vessanpönttöä, toivon että olisin jälleen sinkku, enkä yhä sinkku – että saisin tämän vuoden aikana halailla jotakuta muutakin; rakastaa – edes hetken – enkä vain rakastua. Tähän päästäkseen on minun kaikista ’tavoitteistani’ huolimatta muistettava, että elämä syntyy heittäytymällä, olemalla avoin vaihtoehdoille; lyhyetkin hetket tai erikoiset kohtaamiset aivan ’väärään aikaan’ voivat muotoutua merkittäväksi käännekohdaksi, jos itse niin sallii käyvän.

Niin – ja tietysti lupaan käydä aikaisemmin nukkumaan. Ja vierailla useammin vanhemmillani.

t. Pauliina