Mä olen avoin(na)

…tai niin ainakin luulin. Oon aina pitänyt itseäni avoimena persoonana; viihdyn itsenäni ja jaan mieluusti elämääni ja ajatuksiani. Oon viimeisen vuoden sisään tavannut kuitenkin yhden jos toisenkin miehen, jotka ovat vetäneet pidemmän korren tässä avoimuudessa – toisinaan liian pitkän korren – saaden minut vaikuttamaan siinä rinnalla todella pidättyvältä.

Etenkin nuoremmat miehet ovat yllättäneet minut monella saralla: petitaidoillaan, kunnianhimoisuudellaan, yleissivistyksellä, hoksottimillaan sekä ihmissuhdetaidoilla. Miten nuoret miehet voivat olla niin itsevarmoja – suorastaan röyhkeitä – myös sängyssä? Kuinka heillä on kypsempiä ajatuksia kuin minulla, ja miksi he jakavat niitä niin avoimesti – toisinaan liiankin avoimesti, naiivisti – luottavaisena kuin koiranpennut.

Tindertreffasin ihan potentiaalisen oloisen kaverin; itsevarman pojanklopin, joka ’ei halunnut pelata mitään pelejä’ – moinen turva kuulosti vähintäänkin houkuttelevalta tähän omassa mielenmyllerrystilassani. Pojkarnan avoimuus kasvoi vaan liiallisiin mittapuihin – jo ennen tapaamista; hän viestitteli koko ajan tekemisiään ja halusi kuulla minun ajatuksiani. Ymmärsin hyvin pian, ettei hänen arkielämänsä ollut yhtä ’monipuolinen’ kuin itselläni, ja hän halusi imasta minut omaan elämäänsä kokonaisuudessaan ja heti.

Jos ensin ajattelinkin tyypistä: ’Sä oot söpö’, niin tama vaihtui hyvin pian aatokseen: ’Sä oot seko’. Pelaaminen – sellainen ammattilaisjääkiekkoiluun verrattavissa oleva ihmissuhdepelaaminen – on tietysti syvältä, eikä edesauta suhteen kehittymistä. Kuitenkin – miten toisen ihmisen kiinnostus syttyy jos ei ilmassa ole lainkaan ns. pipokiekkoilua – jos luovumme kaikenlaisesta pelailusta? Voin ainakin omalta osaltani väittää, että ihastumiseni kypsyy erossa ollessa.

Tämä poika ei juurikaan antanut tilaa; sen sijaan sain  hellyyttelynimiä sekä viestejä heti herättyäni ja viimeisenä illalla sulkiessani silmät – ja useita kertoja siinä välissä – vain koska hän halusi tutustua minuun. Toiseen tutustuminen on tietysti tärkeää kiinnostumisen kannalta. Mutta jos homma etenee maaliin, sehän tarkoittaa että tähän tutustumiseeen on koko loppuelämä aikaa – joitan tarinoita lienee hyvä säästellä vielä ensimmäisen viikon ajan.

Intensiivistä tutustumista tehokkaampi tapa koukuttaa toinen ihminen saattaakin olla se sopiva mystisyys; tieto siitä, että toisella ON muutakin elämää, synnyttää halun päästä osaksi tätä elämää. Sanana ’avoimuus’ kuulostaa toki paljon positiviisemmalta kuin ’pidättyvyys’ – kuka nyt haluaisi ilmoittaa olevansa pidättyväinen ja pidättelevä persona – varsinainen takakireä jarru. Vaan ehkä tässäkin liika on tässäkin liikaa; ehkä suhde kaipaa (alkuun) annoksensa epävarmuustekijöistä päästäkseen siihen sopivaan balanssiin – sen sopivan määrän pipokiekkoilua ja steppailua asian ympärillä; ollaanko vai eikö olla – onko tuo toinen vai olenko minä ainoa.

6ac260222eeb4f78ba18b4c49c667fa996bc6f036c817c619d13f7fe149f7945En siis haluakaan edustaa sitä kaikkein avointa ihmistyyppiä – vaan olla tällainen hyvällä tavalla, sopivasti avoin. ’Sopivasti avoimelle’ ihmiselle on ilmeisesti tyypillistä käydä treffeillä – ei takki vaan – sepalus auki. Jotta unohdukseni ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta, olin valinnut jalkaani korkeavyötäröisimmät farkkuni. Bongattuani avoimen sepon noin tunti siitä kun treffit olivat pyörähtäneet käyntiin, koitin nauraa coolisti, että vetskari oli varmaan avautunut siinä istuessamme. Ei kuulemma ollut – vaan seppo oli ollut ihan alusta asti selällään.

Että kyllä mäkin olen ihan riittävän avoin.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s