Tiptaptiptap – firman pikkujoulut on täällä taas

Firman pikkujouluihin liittyy aina hurjia pelkotiloja. Oikeastihan yksi ohjenuora riittää siihen, että selviät illasta kunnialla + saa siitä parhaimman riemun irti: juo alkoholia – sopivasti. Työpaikan pikkujoulut ei todellakaan ole se ilta vuodesta, jolloin kannattaa lähteä mukaan shottikisaan ja miksailla juomia muiden yllyttämänä – varsinkaan kun oot todennäkösesti paastonnut koko päivän mahtukases siihen mekkoon, jota varten hankit sen detox-kuurin – kuurin, jonka päätitkin säästää sitten ensi kesään. Kun humalatila pysyy aisoissa, saat pikkujouluista sitä enemmän irti mitä myöhempään viihdyt – pidothan tunnetusti paranee väen vähetessä. Sen sijaan  kännin lipsahtaessa övereiden puolelle ehdit aiheuttaa sitä enemmän pahennusta mitä pidempään valvot.

Minä olen kohtalaisen innoissani firman pikkujouluista, koska:

  • memeJonkun muun laittama ruoka = hyvä ruoka.
  • Open bar. En oo vielä huolissani; join viime vuonna pikkujouluissa sopivan edustavasti – mutta silloin meillä ei ollutkaan open baaria…….
  • Mulla on ihana uusi mekko – oikeastaanhan en edes tartteis mitään mekkoa; oon töissä keski-ikäistyvien miesten kanssa – toisin sanoen näytän heidän mielestään upealta vaikka mulla olis vaan ripsiväriä ja jumpperi. Sen mekon kanssa oon siis vähintäänkin glamorous – sellaista tunnetta saa harvoin baarissa kokea, siellä kun käy toinen toistaan kauniimpia naisia muutenkin.
  • Pikkujoulut on se ainoa ajankohta, kun voit jutella uusille kollegoille; juurikaan muulloin se ei onnistu, vaikka käytte samalla toimistolla lähes vuoden jokaisena arkipäivänä.
  • Voit heittää läpänderiä jopa johtoportaan kanssa; edistää uraasi – tai ampua sen alas.
  • Kun pidät huolen omasta humalastas heittäytyen kuitenkin sopivan rennoks, pääset osaksi työtovereiden kännihuippuja. En erityisesti nauttinut nyrkkitappeluiden selvittelystä viime pikkujouluissa, mutta sitäkin hauskempaa on, kun porukka tulee avoimesti juttelemaan ja paljastelemaan asioita. Kuka ties – ehkäpä sulle selviää, jos joku duunipaikallas on salaa katsellut sua jo pitkään.
  • Sinkkuna uskon bailukuntoni olevan parempi kuin monella kollegalla; näin ollen myös todennäköisyyteni mokailla on huomattavasti pienempi. Ainakin niiltä klassisilta pettämiskeisseiltä vältyn – omalta osaltani.

Jos joku kuitenkin kaipaa lisää käyttäytymisvinkkejä, niin tässä päällimmäisenä mielessä olevat:

  1. Juo – koska täys kieltäytyminen (pikkujouluissa etenkin) on vaan pelottavaa ja nihkeetä.
  2. Älä avaudu. Sen sijaan ns. bondaaminen sopivissa määrin on ihan okei – eli kunhan avautuminen on molemminpuolista, ajatusten vaihtoa, eikä sun yksinäistä tilitystäs elämästäs ja vaikeuksista.
  3. Älä koskaan ikinä hauku ketään kollegoistas – päin naamaa tai selän takana. Se on vaan unprofessional. Aina.
  4. Oo hienotunteinen. Se, että oot sinkku, ei tarkoita, että on sun tehtävä oikeutta muille. Jos alakerran Esa, naimisissa oleva kolmen lapsen isä, tuliskin ympäripäissään törkeesti pokaamaan sinua, nii älä nolaa miesparkaa. Ole imarreltu huomiosta, mutta älä alleviivaa itseäs tilannetta kiljumalla kuin hyeena tai päivittelemällä tapahtumaa muille. Esa (nimi muutettu) arvostaa kyllä jälkikäteen, mikäli et tee asiasta numeroa; torju hänet huumorilla, mutta päättäväisesti.
  5. Sovita rytmis – ylipäätään on hyvä muistaa, että kollegoita on niin mies- kuin naispuoleisia, etkä oo pikkujouluissa tavoittelemassa minkään tietyn ryhmän suosiota. Omaa kerrontaani värittää se seikka, että työskentelen toimistolla tätien ja setämiesten kanssa; valitsemalla päälleni jonkin muun kauniin mekon kuin sen pikkuruisimman pikkumustan saan todennäköisemmin myös toimistomme naisten hyväksynnän. Pikkujoulut ovat firman yhteinen juhla – mieti, miltä se näyttää sinun omaan silmääsi, kun joku tällaisessa tapahtumassa pyrkii jatkuvasti kiinnittämään huomion itseensä. Jos haluat jotenkin tuoda itseäsi esiin pikkujouluissa, en todellakaan usko, onko minimekko se paras vaihtoehto. Tai jos olet hyvä tanssimaan, voit näyttää taitosi hillitysti – saaden silti kehuja – sen sijaan, että pyörit villisti tangon ympärillä.
  6. Flirttailu on hauskaa, mutten veisityöpaikkakuviota sen pidemmälle – vaikka molemmat olisikin sinkkuja. Lähtiessäsi pikkujouluista mieti, kenen kanssa poistut; muut voivat tehdä johopäätöksiä, vaikka oikeasti vaan jakaisitte taksimatkan – omiin koteihinne.

Tästä postauksesta huolimatta – ei nyt liikaa pelotella toisiamme. Hauskaa pikkujoulukautta, toverit!

t. Pauliina

Mainokset

Lääkettä syysmasikseen

Oon valittanut syysmasiksesta ihan riittämiin – jaetaankin vaihteeks Pauiinan resepti syysmasiksen selätettämiseksi:

1. Pientä kivaa.

Palaa perusnautintojen äärelle; hidasta kävelyvauhtias, vedä raikasta ilmaa keuhkoihis ja ihastele kuuta kävellessäs salilta kotiin. Muistat, ettei sinne määränpäähän kannata kiirehtiä vaan matka on – jopa merkittävämpi – osa elämääsi; just nyt, tässä näin on hyvä olla. Samalla tavalla suihku, ruoanlaitto ja pyykkivuoro odottaa sua kotona – kiirehdit sinne sitten kulmat kurtussa ja leuka rinnassa tai pakkassäästä nauttien. Tää on ihan basics of life, mutta unohtuu helposti arjessa, kun kaikesta toiminnasta tulee suoritus; täytyy käydä kaupassa ja täytyy tiskata, vaikka kumpaisenkin puuhan saa myös tehtyä itselleen aika miellyttäväksi; vähän poppia soimaan tarttuessas tiskiharjaan ja kaupastakin voi vaihteeksi ostaa jotain yllättävää!

200Järjestä ittelles myös pientä kivaa – flirttaile. Flirttailun ei tarvitse olla mitään ’harvinaista herkkua’ vaan osa ihan jokapäiväistä elämää; ihmisten kanssa voi flirttailla kohteen sukupuolesta riippumatta. Flirttailun ei tarvitse johtaa mihinkään – se voi olla myös kepeää vitsinheittoa kollegoiden ja ystävien kesken. Kun kerrot kuulumisesi pirteästi ja hauskasti, toiset reagoivat sinuun ja juttuihisi samalla energialla – huomaamattasi innostut itsekin lisää. Vastaavasti voit lietsoa syysmasistasi, jos asioit aina (kirjastossa/töissä/raitiovaunussa…) monotonisesti, ottamatta turhaa kontaktia kehenkään ja lähettämättä minkäänlaisia viboja ympäristöösi.

Koin oman oivallukseni päivämäärällä 2.11. Tein kyseisenä päivänä töitä Skypen välityksellä erään suhteellisen tuntemattoman kollegan kanssa, miehen, jota en koskaan ollut tavannut. Työasioden valmistuessa chattaily  kääntyi henkilökohtaisemmaksi, flirttailevaksi. En olisi halunnut lainkaan lopettaa, vaikka työt olivat valmistuneet jo aikaa sitten ja iltapäiväkin oli pitkällä. En käyttäytynyt siltikään typerästi; heitin läppää ja flirttailin, mutta annoin miehen olla aina askeleen edellä – en voisi koskaan kollegoideni kanssa asioidessa olla se päällekäyvämpi osapuoli. Aloin jo hieman haaveilla miehen kohtaamisesta ja kotiin tultuani etsin hänet Facebookista. Miekkonen paljastuikin hieman vanhemmaksi kuin olin kuvitellut, naimisissa olevaksi kahden lapsen isäksi – että se siitä yhteisestä pulkkamäestä sitten.

Tästä päästään kuitenkin näppärästi reseptini kakkososaan:

2. Älä ota sitä vakavasti.

giphyPätee paitsi firttailuun, myös kaikkeen muuhun. Mitä sitten, jos bussit matelevat tuplaten työmatkaasi kuluvan ajan; mitä sitten, jos töitä on niin saatanasti; tai arki-iltoina et jaksa tehdä mitään ja samaan aikaan kotona möllöttäminen tuntuu syntisenltä ja tylsältä. Nämä seikat ovat ulkoisia tapahtumasarjoja – osa elämää. Se, miten sinä nämä tapahtumat koet oikeastaan vasta tekee tapahtumista totta sinun todellisuudessasi. Bussi vain on, se vain on myöhässä. Sinä määrittelet, onko skenaario: a) voi helvetti, taas joutuu venyttämään duuneja iltapäivästä vai b) tässähän on hyvä hetki kuunnella vielä pari uutta biisiä ja suunnitella pikkujouluasua.

Palataanpa takaisin Skype-kollegaani: Facebookin läväyttäessä totuuden naamalleni olin tietysti pettynyt – ja onkin aiheellista kysyä, miksi olin pettynyt. No, koska leivoin mielessäni miehestä jo poikaystäväehdokasta, vaikka mehän vaan pidettiin hauskaa; heitettiin vitsiä ja hoidettiin työt ilon kautta eikä kuivan asiallisesti.

Voin suhtautua jokaiseen mieheen ja keskusteluun kuin se määrittäisi (yhteisen) tulevaisuuden suuntaa, tai sitten voin vaan ottaa sen yhtenä keskusteluna muiden joukossa – make the most out of it olemalla oma itseni – antamalla kaikkeni peliin hauskuuttamalla toista ja viihtymällä samalla itsekin – heittäytymällä tilanteeseen odottamatta kuitenkaan mitään sen enempää.

t. Pauliina

11.11.

screen-shot-2015-02-10-at-7-28-34-pm-e1423627667376Unohdin eilen toivottaa Happy Singles’ Day sinkkulukijoilleni! Toisin kuin Kiinassa, jossa päivää juhitaan 11.11., meille länkkäreille joka päivä on Happy Singles’ Day – hyvä syy juhlistaa ja olla ylpeä sinkkuudestaan.

Hassunhauskaa viikonloppua siis kaikille!

t. Pauliina

Mä olen avoin(na)

…tai niin ainakin luulin. Oon aina pitänyt itseäni avoimena persoonana; viihdyn itsenäni ja jaan mieluusti elämääni ja ajatuksiani. Oon viimeisen vuoden sisään tavannut kuitenkin yhden jos toisenkin miehen, jotka ovat vetäneet pidemmän korren tässä avoimuudessa – toisinaan liian pitkän korren – saaden minut vaikuttamaan siinä rinnalla todella pidättyvältä.

Etenkin nuoremmat miehet ovat yllättäneet minut monella saralla: petitaidoillaan, kunnianhimoisuudellaan, yleissivistyksellä, hoksottimillaan sekä ihmissuhdetaidoilla. Miten nuoret miehet voivat olla niin itsevarmoja – suorastaan röyhkeitä – myös sängyssä? Kuinka heillä on kypsempiä ajatuksia kuin minulla, ja miksi he jakavat niitä niin avoimesti – toisinaan liiankin avoimesti, naiivisti – luottavaisena kuin koiranpennut.

Tindertreffasin ihan potentiaalisen oloisen kaverin; itsevarman pojanklopin, joka ’ei halunnut pelata mitään pelejä’ – moinen turva kuulosti vähintäänkin houkuttelevalta tähän omassa mielenmyllerrystilassani. Pojkarnan avoimuus kasvoi vaan liiallisiin mittapuihin – jo ennen tapaamista; hän viestitteli koko ajan tekemisiään ja halusi kuulla minun ajatuksiani. Ymmärsin hyvin pian, ettei hänen arkielämänsä ollut yhtä ’monipuolinen’ kuin itselläni, ja hän halusi imasta minut omaan elämäänsä kokonaisuudessaan ja heti.

Jos ensin ajattelinkin tyypistä: ’Sä oot söpö’, niin tama vaihtui hyvin pian aatokseen: ’Sä oot seko’. Pelaaminen – sellainen ammattilaisjääkiekkoiluun verrattavissa oleva ihmissuhdepelaaminen – on tietysti syvältä, eikä edesauta suhteen kehittymistä. Kuitenkin – miten toisen ihmisen kiinnostus syttyy jos ei ilmassa ole lainkaan ns. pipokiekkoilua – jos luovumme kaikenlaisesta pelailusta? Voin ainakin omalta osaltani väittää, että ihastumiseni kypsyy erossa ollessa.

Tämä poika ei juurikaan antanut tilaa; sen sijaan sain  hellyyttelynimiä sekä viestejä heti herättyäni ja viimeisenä illalla sulkiessani silmät – ja useita kertoja siinä välissä – vain koska hän halusi tutustua minuun. Toiseen tutustuminen on tietysti tärkeää kiinnostumisen kannalta. Mutta jos homma etenee maaliin, sehän tarkoittaa että tähän tutustumiseeen on koko loppuelämä aikaa – joitan tarinoita lienee hyvä säästellä vielä ensimmäisen viikon ajan.

Intensiivistä tutustumista tehokkaampi tapa koukuttaa toinen ihminen saattaakin olla se sopiva mystisyys; tieto siitä, että toisella ON muutakin elämää, synnyttää halun päästä osaksi tätä elämää. Sanana ’avoimuus’ kuulostaa toki paljon positiviisemmalta kuin ’pidättyvyys’ – kuka nyt haluaisi ilmoittaa olevansa pidättyväinen ja pidättelevä persona – varsinainen takakireä jarru. Vaan ehkä tässäkin liika on tässäkin liikaa; ehkä suhde kaipaa (alkuun) annoksensa epävarmuustekijöistä päästäkseen siihen sopivaan balanssiin – sen sopivan määrän pipokiekkoilua ja steppailua asian ympärillä; ollaanko vai eikö olla – onko tuo toinen vai olenko minä ainoa.

6ac260222eeb4f78ba18b4c49c667fa996bc6f036c817c619d13f7fe149f7945En siis haluakaan edustaa sitä kaikkein avointa ihmistyyppiä – vaan olla tällainen hyvällä tavalla, sopivasti avoin. ’Sopivasti avoimelle’ ihmiselle on ilmeisesti tyypillistä käydä treffeillä – ei takki vaan – sepalus auki. Jotta unohdukseni ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta, olin valinnut jalkaani korkeavyötäröisimmät farkkuni. Bongattuani avoimen sepon noin tunti siitä kun treffit olivat pyörähtäneet käyntiin, koitin nauraa coolisti, että vetskari oli varmaan avautunut siinä istuessamme. Ei kuulemma ollut – vaan seppo oli ollut ihan alusta asti selällään.

Että kyllä mäkin olen ihan riittävän avoin.

t. Pauliina