Yksin baariin? The stage is yours

Kiitos sinulle, joka löysit blogiini hakusanoilla ’yksin baariin’ – se poiki ajatuksia aiheesta, josta en ole juurikaan kirjoittanut.

Nettikeskusteluissa pohditaan usein, onko yksin baariin lähteminen helpompaa miehelle vai naiselle; lähestytäänkö yksinäisiä naisia herkemmin; kokevatko miehet yksin lähtemisen kepeämmin kuin naiset; ovatko miehet vähemmän takakireitä, rennompia – ja onko siksi yleisempää nähdä miehiä yksinään baarissa?

Yksin baarissa käyviin miehiin liitetään monissa keskusteluissa adjektiivi: epätoivoinen. Yksin baariin lähtevät naiset taas pelkäävät saavansa leiman: säälittävä. Ikään kuin kaveriporukka ympärilläsi takaisi sen, ettet onnistu näyttämään säälittävältä tai epätoivoiselta – eiköhän naisille ole jopa yleisempää itkeä meikit poskilla turvallisten ystävien ympäröimänä tai miehille tavanomaisempaa yltyä vetämään kaveriporukalla överilärvit ja tulla sen turvin epätoivoisesti ehdottelemaan naisille.

Mitä tulee säälittävään – en koe, että parisuhteessa olevilla / perheellisillä ystävillä on juurikaan varaa pitää yksin baarissa käymistä säälittävänä – yksin baariin lähteminen on kuitenkin seurausta siitä, että he eivät lähde kanssasi, eivät uhraa sen verran omasta ajastaan lievittääkseen sinun ’yksinäisyyttäsi’. Jos sinkkunaisen vaihtoehdot lauantai-illalle on joko syödä purkillinen jäätelöä Bridget Jonesia katsellen tai lähteä yksin baariin – niin kumpi oikeastaan onkaan ’säälittävämpää’? Jokainen valitkoon sen vaihtoehdon, mikä eniten miellyttää.

Yksinolo baarissa ei oikeastaan eroa yksinolosta ylipäätään – mikä on asenteesi ollessasi yksin kaupungilla – käveletkö ympäriinsä näkemättä muita ihmisiä, turvallisesti kuulokkeet korvilla? Oletko käynyt yksin kahvilassa – ei sillä lailla hätäseen hörppäsemässä takeawayn – vaan rauhassa nautiskelemassa? Tai yksin ravintolassa syömässä? Kokeilun voisi aloittaa tällaisesta kevyestö päivätilanteesta. Allekirjoittanut kokeili juoda kahvit lähibaarin terassilla. Vaikka seurana oli kirja, niin uudessa – oudossa – tilanteessa sai hetken hengitellä rentoutuakseen. Yksinolo tällaisessa miljöössä, jossa ’ei kuuluisi olla yksin’, tilanteessa, jossa muut eivät ole yksin, voi tuntua hieman erilaiselta.

Kun kyseessä on yökerho, varmaan jo jonotus itsekseen tuntuu hieman epämiellyttävältä; edessä ja takana on kaveriporukoita ja viimeistään poken kysyessä: ’Monta teitä on?’ ympärillä olevat huomaavat sinun olevan yksin. Mielestäni yksin baarissa käymiseen tuleekin suhtautua kuin näytelmään – sen lisäksi, että olet näytelmän päätähti, olet myös sen käsikirjoittaja. Muut ihmiset baarissa saavat tyytyä istumaan yleisössäsi Sinun tehdessä baarikohtauksesta heille joko miellyttävän tai kiusallisen katsoa; sinä päätät, kuinka karismaattiseksi hahmoksi näytelmän päätähden kirjoitat ja annat tästä persoonasta vihjeitä yleisölle käyttäytymällä baarikohtauksessa karaktäärin mukaan. Yleisö tulkitsee tilanteesi kuten sen heille esität – voivat he toki tehdä lisäjohtopäätöksiä, mutta se kaikki perustuu antaamasi (ensimmäiseen) mielikuvaan. Sinä määrittelet, oletko aikuinen, tyylikäs nainen viinilasillisella vai hermostuneesti ympärilleen pälyilevä siiderilissu – sen jälkeen yleisö voi jäädä pohtimaan tarkemmin, onko joku tehnyt kaltaisellesi tyylilyylille oharit, vai…

Kyse on tilan ja tilanteen haltuunottamisesta. Eiväthän jonottajatkaan tiedä, onko muu seurueesi vaikka jo baarin sisällä, mutta jonottajat lukevat sinua tietääkseen, onko tilanne sinulle kiusallinen vai ei. Olemuksesi perusteella he vetävät johtopäätöksiä: ’Onpas siinä tyylikäs nainen, miksihän hän on yksin täällä…onkohan joku tehnyt oharit…vai odottaakohan hän jotakuta… Voi kun itsekin olisin joskus noin rohkea’ TAI ’Voi ei, tuossa on joku reppana yksin. En kestä katsoa… Ei, pakko katsoa kuitenkin… On se niin surkea näky. Miksihän hän on väkisin tänne tullut, toivottavasti ei päädy kenenkään hyväksikäytettäväksi…’

Tilanteen haltuunottaminen ei ehkä ole helppoa, mutta se on mahdollista. En sano, että hanasiiderissä on mitään vikaa, mutta varmaan tilanteen rouvana oleminen onnistuu helpommin rekvisiitan ollessa kohdallaan; joisinkin ennemmin viiniä, drinkin ja tai erikoisoluen. Haltuunottoon liittyy myös se, että on läsnä. Useissa ’Demi’-keskusteluissa kirjoitettiin siitä, kuinka muut tuijottavat yksinäisiä ihmisiä baarissa ja kuinka yksinäiset vastaasti pälyilevät takaisin. Jos muut tuijottavat, niin katso takaisin. Et voi baarissa – tai muuallakaan julkisesti – leikkiä  piilosta kuvitellen että olet paikalla, mutta niin ettei kukaan näe sinua. Vastaanota katseet katsomalla takaisin silmiin ja hymyile – pelkkä katsominen ei nimittäin tarkoita, että ne muut ois hyökkännyt kimppuusi; hieman negatiivinen ilme voi johtua siitä, että heillä on taakkana se sellainen ’resting bitch face’. Tai sitten he kadehtivat yksinäisyyttäsi oman seurueensa ollessa niin tylsä.

Lähtiessäsi yksin baariin ehkä hyvä miettiä eukäteen: a) oletko menossa baariin ensisijaisesti sosiaalisoitumaan vai b) hengailemaan? Varmaan helpointa aloittaa tuosta ’hengailusta’, kuten minäkin tein: mene baariin lueskelemaan, katsomaan matsia tai nauttimaan lasillisen. Ja vaikka menisit baariin ensisijaisesti tapaamaan ihmisiä, niin sinun tulee ainakin opetella näyttämään siltä, että viihdyt siinä itseksesikin. Eikä kannata odottaa liikoja; on aikalailla baarin tyylistä ja kellonajasta riippuvaista, hyökätäänkö kimppuusi heti. Ja voihan olla, ettei kukaan lähesty sinua koko illan aikana – onko iltasi ollut silloin turha? Jos ihmiskontakti on se, mitä haet, lienee turvallisinta tehdä itse ne aloitteet: muuten saatat joutua tilanteeseen, jossa joku ei-niin-mielenkiintoinen tyyppi istahtaa viereesi, eikä lähde siitä – varsinkaan mikäli tajuaa sinun olevan liikkeellä yksin.

tumblr_mjy3d7lx2p1s2hhg6o1_500Kun puhutaan baarin sijaan ihan oikeasti yökerhosta, niin siellä nyt ei voi ainakaan tehdä mitään muuta kuin sosialisoitua ja vetää lärvit. Jos lähtisin yökerhoon yksin, ajoittaisin saapumiseni ajankohtaan, jolloin baarissa on jo varmasti kova meno päällä. Ottaisin myös kotona pohjia – se ei riitä, että muut ovat humalassa ja rentoja, jos et itse osaa olla rento. Ja rentohan sinun tulee olla; ainakin mikäli aiot tanssilattialle uskaltautua. Voin melko varmasti sanoa, että tanssimaan minusta ei yksin olisi – mihin siinä tulisi edes katsoa? Oon tottunut joratessa katsomaan kavereitani silmiin, lipsynkkaamme ja yllytämme toisiamme reivaamaan entistä hullummin. Ilman kaveriporukan tarjoamaa suojaa voin kuvitella miten paljon tahdittomammin kaikki ne limanuljaskat sitten tarraavat pyllyysi kiinni. Ja ne tyypit, joista voisin oikeasti olla kiinnostunut, tuskin tekevät suoria ehdotuksia hinkuttamalla itseään minua vasten (tanssilattialla) – ainakaan ennen niitä limaniljakkeita.

Oon kertaalleen päätynyt yksin yökerhoon – en siis lähtenyt yksin yökerhoon. Oltiin kaverin kanssa vedetty ihan hyvät pohjat. Tehdessämme siinä siirtymää klubille kaverini huomasi laukkunsa jääneen edelliseen baariin. Oli helmikuinen yö ja pirun kylmä, joten minä sanoin meneväni siksi aikaa johonkin odottamaan ja lämmittelemään. Odotin. Ja odotin. Yritin soittaa. Pikkuhiljaa minulle valkeni, ettei ystäväni ilmeisesti koskaan tavoittanut sitä laukkuaan – ja näin ollen puhelintaan. Lähdin kokeilemaan, löytäisinkö hänet läheltä yökerhoa, jonne meidän oli tarkoitus mennä. En löytänyt. En todellakaan halunnut lähteä siinä tuiterissa vaan yksin kotiin – olihan sentään Valentine’s day. Niinpä liityin yökerhon jonoon.

Sisällä oli jokunen puolituttu, jolle olisin varmaan normaalisti vain moikannut ohimennen ja pysytellyt omassa seurueessani. Mutta ollessani nyt yksin juttelin heidän kanssaan pidempäänkin – yksin lähtiessä tulee oltua avoimempi muita kohtaan ja uppouduttua keskusteluihin; kun ei ole mikään kiire takaisin sen oman seurueen luokse.  Päädyin itseasiassa yökerhosta vielä silloisen työkaverini (aina näitä työtoverisekoiluja) kanssa jatkoille ja heräsin aamulla työkaverini kaverin kainalosta (näin siinä käy kun ei ole tyttöporukka vahtimassa…)

En siis ollut alunperin lähtenyt yksin, enkä siksi ollut baarissakaan avoimesti yksin; selitin ihmisille joko iltani kulun tai sitten väitin ’etsiväni ystäviäni’ kävellessäni ympäri baaria. Jos oikeasti lähtisin klubille yksin, tällaisen peitetarinan kehittäminen tuntuisi turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin olla rehellisesti yksin; ihan vaan sanoisin, että ’kaverit on tuolla jossain’ tai ’kaverit lähtivät jo’. Tällöin ei tarvitsisi huolehtia toisen ihmisen reaktiosta, millaisena ihmisenä hän minut näkee, jos paljastan tulleeni yksin. Ensivaikutelman voi kuitenkin tehdä vain kerran – ei se vaikutelma tosin koostu pelkästään siitä, kenen kanssa olet baariin tullut – varmaan luonteellasikin on jotain sijaa positiivisen vaikutelman luomiseksi.

Siispä – jos lähtisin yksin baariin, niin minne menisin Helsingissä? Jos haluaisin yökerhoon, valitsisin jonkin sokkeloisen vaihtoehdon, jossa ei voi vain nakottaa paikoillaan ja näe kaikkia muita baarissa olevia yhdeltäistumalta. Tällaisia vaihtoehtoja olisi ehkäpä Kalle ja Mummotunneli – miksei Apollokin, jos se ei olisi niin valoisa!? Jos lähtisin yksin pubiin, menisin paikkaan, jossa pöydät ei ole loossimaisesti eroteltuina intiimiksi kokonaisuuksiksi – vaan mieluummin korkeita jakkaroita lähekkäin, niin ettei ole mahdollisuutta eristäytyä muista omaan sohvanurkkaukseen. Esimerkiksi Kampin Teerenpelissä on hyvää tilaa norkoilla tiskin edessä. Tai sitten voisi hakeutua katsomaan niitä pelejä esimerkiksi Henry’s pubiin tai O’Learysiin. Ölhus ja Wäinö voisi myöskin olla aika hyviä vaihtoehtoja. Eikai sillä ole mitään merkitystä, missä Helsingin baareissa muut ’yksinäiset’ käyvät – vaikka lähtisitkin yksin radalle, voithan silti varasta itsellesi seuraa jostain isommasta porukasta – tai napata vaikka koko seurueen.

t. Pauliina

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Yksin baariin? The stage is yours

  1. Se ensimmäinen ’yksin baariin’ kerta on vaikea. Luot pikaisen kaverisuhteen randomiin ja lähdet sen kanssa joraamaan ja oikeastaan kaikki on vaan siitä kiinni. Gl have fun

    Tykkää

    1. Niin, varmaan siinäkin ’harjoitus tekee mestarin’! 🙂 Taika on varmaan just siinä, että on itse sopivan aloitteellinen ja tyrkky – heittäytyy mukaan porukoihin, eikä sen kummemmin mieti ja analysoi – muuten menee jarrut päälle. Eikä ilta oo varmaan kovin menestyksekäs, jos odottaa, että muut tekee kaiken työn ja lähestyy sinua… 🙂

      Tykkää

  2. Hauska analyysi! Olen itse käynyt muutamia kertoja Helsingin yöelämässä yksin johtuen siitä että olen itse vielä säilynyt sinkkuna ja minulla on mahdollisuus toisinaan baarissa käydä, enkä halua ihan kaikkia viikonloppuiltoja kotisohvalla kuluttaa. Kaveripiiri ympäriltä on pääasiassa jo perheellistä väkeä ja pääsevät aniharvoin seuraksi yöelämään. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä pitkästä aikaa yksin käymään yökerhossa, kun on jo parilta viime viikonlopulta ’säälittävä leffailta’ yksin kotosalla takana. Kesäinen Mummotunneli lienee oma suosikkini näistä yksinäisen suden baareista. Tällä kertaa tarkoitus on suunnata Apolloon. Menestyskaava hyvälle yhden miehen baari-illalle on ensinnäkin se että on noussut aamulla oikealla jalalla sängystä; positiivinen asenne ja iloinen mieli ovat mielestäni tärkeimmät tekijät. Toisekseen kannattaa ne kunnon pohjat kotona ottaa kaiken varalta. Niiden nauttiminen on itseasiassa päivän kohokohtia mikäli loppuilta baarissa menee jostain syystä mönkään. Peitetarinan yksin baarissa olemiselle mietin aina valmiiksi. Sen keksiminen on helppoa (ainakin tällaiselle patologiselle valehtelijalle;) vaikeinta on käyttäytyä luontevasti baarissa ja olla näyttämättä siltä että hengailee siellä itsekseen. Mitä täydempi baari on, sitä helpommin tämä onnistuu. Apollokin on onneksi sen verran iso paikka että siellä saa kulutettua aikaa juoman jonottamiseen ja paikan kiertämiseen kävellen. Blackjack-pöydän ääressä kulutan myös hieman aikaani silloin kun olen yksin baarissa. Kun tätä kolmiyhteyttä on hetken kiertänyt niin on jo sen verran humalassa että uskaltaa mahdollisesti hieman sosialisoitua jonkun kanssa tai hypätä tanssilattialle väkimassan sekaan. Sinnekin voi mennä vaikka vaan kävelemään ihmisjoukon halki jos sitä on riittävästi ja hyvällä tuurilla joku tarraa persuksiin matkalla kiinni, jolloin voi heittää muutaman pohjia ottaessa harjoitellun killeritanssimuuvin ja lunastaa ehkäpä jackpotin 🙂 Mukavaa viikonloppua!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s