Story of my life

Kirjoitin viimeeksi siitä, että menneisyyden tapahtumat eivät määrittele tulevaa ja siksi vanhoista haavoista tulisi päästää irti. Tiedättekö silti sen, kun elämässä tuntuu toisinaan toistuvan sama, tuttu kaava? Selkeimpiä ja ymmärrettävimpiä nämä toistuvat kaavat ovat ehkäpä tilanteissa, joissa lapsuus ja kokemukset ajavat meitä hakeutumaan tietynlaisten ihmisten seuraan – alitajuntamme haluaa deittailla alkoholistia, vaimonhakkaajaa tai narsistia kerta toisensa perään.

Ystäväni esimerkiksi ihastuu jatkuvasti miehiin, jotka eivät ole päässeet yli eksästään ja iskevät tämän vuoksi jarrut pohjaan juuri kun ystävättäreni on rakastumaisillaan. Minussa taas tuntui aiemmin olleen jotakin, joka sai eritoten (tai pikemminkin ainoastaan) varatut miehet lääpälleen ja lähestymään minua vihjailevin viestein.

Sittemmin minulle on muodostunut uusi kaava – uusi story of my life. Nykyään olen työpaikkojen cupido. Olen puumien suojeluspyhimys.

Joku saattaa muistaakin, että olin aikoinaan ihastunut työtoveriini – työtoveriin, joka meni vastikään kihloihin esimieheni kanssa.

Pari viikkoa sitten kirjoitin myös treffeistäni Tinder-miehen kanssa, joka kuului siihen The one(s) that got away -miesryhmään. Treffit menivät (liian) hyvin ja keskustelut syvenivät vauhdilla; niin vauhdilla, että tiesin jo ennen ensitapaamista hänen hiljattain päättyneestä suhteestaan työpaikan puumaan ja sen myötä särkyneestä sydämestä. Needless to say, mitä minä – työpaikkapuumien cupido – sain aikaiseksi; ensitreffien jälkeen puuma nimittäin halusi omansa takaisin, kiristi siimansa poikaparan ympärillä ja veti tämän ulottumattomiini. Särkynyt sydän ja ikävä, voimakkaat tunteet, yhteinen historia ja kielletyn hedelmän luoma lisäjännite antaa etumatkaa, jota en edes yritä kuroa umpeen; vaikka olen (huikea) tyyppi, en pysty yhden tapaamisen perusteella lyömään laudalta sitä kaikkea, mitä heillä on ehtinyt olla.

En enää edes ole kovin nuori – mutta tässä tilanteessa silti se nuorempi nainen. barney stinson new is always better rule memeMietinkin; miksei nuorempi ole enää parempi? Mihin katosi piukeiden pakaroiden, yhteisten puheenaiheiden ja harrastusten (Pokémon) sekä samanhenkisen (=samanikäisen) kaveripiirin arvostus? Puhumattakaan siitä, että nuorempien naisten biologinen kello ei vielä tikitä räjähdyksenomaisella volyymilla (minä kun olen ymmärtänyt  tämän tikityksen pelottavan useimpia miehiä).

Jos siis tarvitset säpinää työpaikkaihastukseesi, I’m your guy! En tiedä tarkkaan, kuinka taikani toimii, mutta se vaatinee tapaamisen; mahdollisesti myös ihastumista (minun puoleltani). Voisitte vaikka tarjota mulle lounaan, niin eiköhän työpaikkaromanssinne siitä lähde kipinöimään!

Ja viikon lounailla takaan romanssinne roihahtavan liekkeihin nopeammin kuin juhannuskokko konsanaan.

t. Pauliina

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Story of my life

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s