The One That Got Away

Kenelläpä meistä ei elämässään olisi sellaista The One That Got Away -tyyppistä miestä tai naista – mielessä kummittelevaa tyyppiä, joka jäi valloittamatta – tai jonka valloittaminen meni syystä tai toisesta metsään. Ikisinkkuna minulla ei luonnollisesti muunlaisia tyyppejä olekaan kuin näitä karkuunpäässeitä unelmia.

The One That Got Away:t (TOTGA:t) ovat siitä kinkkisiä tapauksia, että ne eivät vanhene – kuten murhamysteerit uusia johtolankoja löydettäessä, myös TOTGAn voi syystä tai toisesta kaivaa arkistoista ja jatkaa haaveilua kuin vuosien taukoa ei olisi ollutkaan. Kiinnostus näihin tyyppeihin ei täysin katoa, vaikka se laimenisikin tai unohtuisi hetkeksi – kun TOTGA sattuu samaan baariin kanssasi tai vaan kuulet hänestä muistuttavan biisin, tunteet palaavat hetkessä takaisin. Ja mikäli tosiaan törmäät häneen arjessasi, et voi olla uskottelematta itsellesi; kohtaamiselle on nyt jokin syy – kohtalo – huolimatta siitä, että olette molemmat tahoillanne naimisissa, uskot että nyt on se hetki, jolloin sinun on tarkoitus saada hänet – edes vain lainaan.

Eräs TOTGA-miehistäni tuli vastaan Tinderissä; mies, jonka kanssa kävin ensimmäiset pitkät Tinder-keskusteluni silloin pari vuotta sitten. Asuimme tuolloin eri paikkakunnilla, emmekä koskaan tavanneet – homma hiipui. En tietenkään voinut vastustaa TOTGA- ja kohtalohömpötystä, vaan painoin tälläkin kertaa sydäntä – ja hän laittoi heti viestiä.

Kahden vuoden aikana hän oli ehtinyt muuttaa pariinkin otteeseen, seurustella vakavasti ja vähemmän vakavasti, käydä koulut, aloittaa työt ja muuttaa lopulta Helsinkiin. Entäpä, mitä minä olin tehnyt nämä kaksi vuotta?  Kerroin tietysti olevani nyt n. 20 Tinder-miestä kokeneempi kuin silloin. Vaikka elämäni ei vaikuta muuttuneen paljoa, koen rauhoittuneeni huomattavasti; voisin jopa tapailla jotakuta vakavissani.

Viestittelyn luistaessa naisaivoni tekivät temppunsa – aloin uskoa että tällä uudelleen mätsäämisellä on tarkoituksensa: olemme kumpikin keränneet tahoillamme tarvitsemaamme kokemusta (minä juossut pitkin maita ja mantuja, ja hän rauhallisempana osapuolena saanut tuntumaa seurustelusta väärän ihmisen kanssa). Nyt meidät heitettiin taas yhteen, kun ollaan molemmat kypsytty ja asutaan vihdoin samalla paikkakunnalla.

Muutaman päivän viestittelyn jälkeen mentiin vihdoin ihkaoikeille treffeille; puhuttiin the one that got away yoda memeasioista ja unelmista varmaan liiankin avoimesti ja vaan tuijoteltiin toisiamme häkeltyneinä silmiin (lällyä, tiedetään). Suudeltuamme minuutteja bussipysäkillä kompuroin viimein kotiin – olin pyörällä päästäni vielä seuraavankin päivän.

Sittemmin miesaivoni ovat jälleen ottaneet vallan: The One That Got Away alkaa muuttua päässäni ihan tavalliseksi mieheksi. Nyt kun hän on tässä, saatavilla, ihan kuin hänen nappaamisensa ei enää kiinnostaisikaan minua. Kärjistän ja kirjoitan hieman pelkistetysti – karkeastikin – mutta niin pointtini on ehkä helpompi tavoittaa; nyt kun TOTGA on tässä, alan vasta arvioida yhteensopivuuttamme realistisesti: 1. Ulkoisesti hän on hyvin erilainen mies, mitä tavallisesti katselen. 2. Sisältä hän on paljon, paljon pehmeämpi kuin minä – hän on se kiltti ja kultainen koiranpentu, ja minä se kaiken altaanleen tuhoava rottweiler. 3. Tulevaisuuden haavemme ovat samansuuntaisia, mutta hän olisi (melkein) valmis niihin jo nyt – avioliittoon, lapsiin ja omakotitaloon.

Parin One That Got Awayn kohdalla oon aikanaan ihan tarkoituksella järkeilly päästäkseni heistä yli; yleensä saavuttamattomuus tekee näiden miesten vetovoimaan merkittävän lisän, ja tarpeeksi vääntämällä ja kääntämällä jokaisesta ihmisestä, myös näistä karkureista, löytyy mitä tahansa random-syitä, joilla perustella yhteensopimattomuus – ja toivottavasti päästää irti TOTGA-pakkomielteestä ja kohtalohömpötyksistä kohdatessanne.

Oon siis tämänkin TOTGA:n kohdalla jo järkeilyä tehnyt – kyseessä on niin kaunis ihminen, etten missään tapauksessa halua aiheuttaa hänelle sydänsuruja sen vuoksi, että minä olen hukassa, enkä tiedä mitä haluan. 🙂 Vaikka syitä yhteensopimattomuudellemme löydänkin, en voi olla varma, onko kyseessä vain päätään nostava pelkuruus; toistaiseksihan minua kiinnostaa ja olen varoittanut häntä, millainen tuuliviiri olen, joten ei muuta kuin uusille treffeille! Sitä kautta se varmuus – suuntaan tai toiseen – tulee.

t. Pauliina

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”The One That Got Away

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s