Kaveriporukan ainoa sinkku

Heti alkuun ruokavinkki Helsinkiin. Onhan tää jo old news, mutta ihan totta; kokeilkaa Naughty Brgria! Aiemmin kerroin parhaan burgerkokemukseni sattuneen jollakin huoltoasemalla Mikkelin ja Tampereen väliltä – nyt olen vakuuttunut, että Naughty burgerit on Suomen parhaita – moni on kanssani samaa mieltä, vaikka useat ovat ilmeisesti myös pettyneet näihin purilaisiin?! Ainakin Cuban frita valui samantien sydämeeni ja rinnuksilleni. Mitään deittiruokaa tää ei siis tosiaankaan ole – onneksi kaverini poikaystävä asetteli ystävällisesti kolme servettiä syliini minun nautiskellessa barbaarisesti annoksestani.

only single friend group meme.pngTästä päästäänkin sopivan aasinsillan kautta varsinaiseen asiaani; missä vaiheessa kaikki kaverini pariutuivat? Ne vähäiset sinkkukaverit, jotka vielä alkukesästä asuivat samalla paikkakunnalla, ovat muuttaneet pois tai aloittaneet kesäsutinan. Lähtiessämme ulos syömään tai rimpsalle olen nykyään poikkeuksetta porukan ainoa pariton – poislukien tietysti tyttöjenillaksi sovitut illanvietot (siis ne illat, joissa poikaystävät liittyvät seuraan vasta etkojen jälkeen baarissa).

Monesti tämä on vain hyvä juttu; kuinka paljon hauskempaa onkaan tupatella ja jorata suurella porukalla. Sitten on ne kaksi huonoa puolta:

  • Toisinaan en voi olla miettimättä olevani jäljessä aikataulusta – jotenkin surkea perässäroikkuja. Rationaalisesti ajateltuna ymmärrän kyllä, että this is not the case, ja kaverien keskustellessa ’toisesta puoliskostaan’ voin naureskella heidän mukanaan olevani yhä vain puolikas. Mutta sen hetken jälleen koittaessa, kun istun yksin kotona eikä Tinderiin tai Whatsappiin tule ainoatakaan viestiä, on vaikeampi ajatella sinkkuutta ja yksinoloa pelkästään tällälailla kepeästi naureskellen.
  • Kun teemme asioita tällä isolla porukalla, menemme yleensä paikkoihin, joissa flirttaileminen ja ihmisten tapaaminen vaatisi yliluonnollisia voimia. Voin laskea useitakin lauantai-iltoja, jolloin muu kansa on kumonnut skumppapulloja aurinkoisilla terasseilla meidän hakeutuessa siihen Helsingin ainoaan kellaribaariin juomaan punaviiniä – ihan vaan, koska siellä on halpaa ja hiljaista. Yhä useammin teemme valinnat sen perusteella, mikä on mukavaa, vaikka sinkkuna minun tulisi änkeä juuri sinne samalle terassille, minne muutkin helsinkiläiset menevät, jakaa tuoli – ei yhden, vaan kahden kaverini kanssa – ja maksaa itseni kipeäksi vain siitä, että voin kuvitella miesten luovan aurinkolasiensa takaa merkitseviä katseita suuntaani. En voi itsekään väittää erityisemmin kaipaavani aamuun asti joraamista, mutta huomioiden sen, että ystävänikin kannustavat minua tapaamaan ihmisiä kasvotusten Tinderin sijaan, niin kyllä pitkän kaavan mukaan ihmisten ilmoilla käyminen (=dokaaminen) silloin tällöin helpottaisi näitä IRL-kohtaamisia. Koska en ole valmis lähtemään baareihin yksin, minun täytyisi keksiä, miten aktivoin uudestaan party crewni.

Baarin lisäksi on tietysti muita, arkisempia ympäristöjä, joissa tavata ihmisiä. Täällä mm. kerrotaan siitä, miten miehiä voi tavata lenkkipolulla – en sano olevani ruma, mutta en kyllä mikään fitnesspimukaan, enkä (vielä) ole valjastanut rakasta juoksuharrastustani iskukäyttöön. Töölönlahden sijaan juoksen pitkin ruuhkattomia metsiä, räkä poskella ja naama punoittaen. Sen voin kuitenkin sanoa huomanneeni, että kyllähän miehet salilla katselevat naisia, ja ruokakaupassa kerää paremmin katseita, kun sinne menee treenitrikoissa (no wonder, mullekin kävi nyt se klassinen #reikähousuissa #kauankohantääontäälläollut).

Täytyisi varmaan lähteä yksikseen terasseille lukemaan, kävelemään ympäri kaupunkia, tekemään kevyttä treeniä puistoon – sellaista naista lienee helpompi lähestyä kuin baarissa naisporukan keskellä pönöttävää paljettimekkoista barbia. Eräs ilta kuuntelin musiikkia läheisessä puistossa, kun yllättäen kyynelkanavani aukesivat. En ole mikään itkuiikka, joten aurinkolasien suojassa ajattelin: menköön, tekee hyvää vähän puhdistautua. Itkut itkettyäni päätin vielä kiertää korttelin ympäri – ja kuinkas kävikään; minut pysäytettiin kadulla ja pyydettiin ulos. Kompromissina annoin Facebookini – olihan mulla varmaan aika punaiset silmät, eikä tyyppikään nyt ihan oikeasti ollut sillä tavalla kiinnostava.

t. Pauliina

only single friend group meme.png

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s