Liian innokas mies vol 2

Olen aiemmin kirjoittanut innokkuudesta yleisellä tasolla (tässä linkki). Viikonloppuna putsattuani kotini lisäksi puhelinta miehistä (kodista ei siis tarvinnut siivota miehiä – ihan pölyä vaan) sain lisäinspiraatiota kirjottaa tätä jo pitkään tekeillä ollutta vol 2 -postausta. Inspiraationlähteenä on ollut eräs LIMe (Liian Innokas Mies), jonka kanssa mätsättiin n. vuosi sitten, ja jonka kanssa ympyrä suljettiin lopullisesti viime viikolla.

Whatsappailtiin viime kesästä varmaankin puoli vuotta, mutta ei koskaan tavattu. Ei sillä, etteikö hän olisi ehdottanut, mutta en itse malttanut deittailla. Vastahakoisuutta ei voi laittaa täysin työpaikkaihastuksen piikkiin – varmasti olisin treffeille suostunut, jos mies olisi saanut sukat pyörimään jaloissani, mutta ilmeisesti aavistelin jo silloin, että se jokin tästä puuttuu.

Alkuvuodesta latasin Tinderin uudestaan, ja samainen LIMe tuli vastaan uudelleen. Pohdin pitkään, mätsätäkö hänet uudestaan vai ei – miksi en jo silloin puoli vuotta aiemmin lähtenyt treffeille. Tyyppi oli kuitenkin kaikin puolin ookoo; ulkoisesti kivannäköinen, puhelias, sporttinen ja hänellä oli sosiaalinen elämä.

On varmasti useita tapoja olla liian innokas – ja siten varmaan myös useita uniikkeja tapauksia, joissa määritellään, million innokkuus on jonkinlaista häiriökäyttäytymistä. Oma innokkaani oli siitä normaalimmasta päästä, ja puheistani huolimatta minä myös ymmärrän innokkuutta – olenhan itsekin toisinaan ollut se osapuoli, joka haluaisi jakaa lähes jokaisen ajatuksen ja hetken tietyn ihmisen kanssa. En ole kuitenkaan ryhtynyt liian innokkaaksi, sillä tiedän, että  molemmat – myös minä – tarvitsee omaa tilaa, jotta kipinä selviää hattaravaiheen yli.

Kaikki eivät sitä kuitenkaan malta muistaa – omakin innokas mieheni jätti huomiotta niin rivienvälissä antamani vihjeet kuin ne kerrat, jolloin sanoin suoraan hänen innokkuutensa ahdistavan minua; ilmoitin hänen viestittelevän liian paljon, ja toivoin ettei hän jakaisi jokaista ajatustaan kanssani tai suunnittelisi tulevaisuutta(mme) niin pitkälle. Kerroin syttyväni hitaasti, enkä ole kokenut tapailija – saati seurustelija, eikä hän silti hillinnyt itseään.

LIMen ollessa reissussa minulta meni lopultakin hermo; sain kuvia ja viestejä jatkuvana tulvana. Tiesin kokoajan, mitä poikaporukka touhusi, eikä minua suoraansanottuna kiinnostanut; olin itse hukkumaisillani töiden alle, ja minulle olisi riittänyt kuulla nämä matkakertomukset hänen palattuaan Suomeen. Lopulta lakkasin vastaamasta ja pikkuhiljaa hänen yksinpuhelunsakin vaikeni.

Pari viikkoa myöhemmin hän tiedusteli, mihin katosin, ja sain asialle vihdoin closuren sanomalla, etten ole kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä. LIMe vastasi, ettei hänkään ajatellut minusta mitään sellaista – minun kanssani oli vaan mukava jutella, ja meidän täytyisi ensin tutustua paremmin nähdäksemme, voiko toisesta kiinnostua. Yeah right kuka painaa Tinderissä sydäntä yhtään kellekään, jos ei ole edes hieman kiinnostunut sillä tavalla? Kuka käy treffeillä, kehuu toista ihanaksi ja ties miksikä, lähettelee jatkuvasti selfieitä ja ihmettelee, kuinka kaltaisesi nainen on sinkku – jos ei ole lainkaan kiinnostunut?

Liian innokkaat miehet muistuttavat minua jokseenkin mustasukkaisista ja epävarmoista miehistä parisuhteessa; niistä tyypeistä, jotka haluavat tietää Facebook-salasanasi ja sekoavat totaalisesti lähtiessäsi tyttöjen kanssa ulkomaanmatkalle. Oma ystäväni joutui juuri eroamaan miehestä, kun tästä paljastui täysin sekopäinen – ja julma – puoli naisen oltua muutaman päivän reissussa.

Mutta takaisin liian innokkaisiin miehiin. Tiedän, että tämäkin LIMe-tapaus kaatui ensisijaisesti siihen, ettemme olleet riittävän hyvä mätsi; jos kemiaa on riittävästi molemminpuolin, kumpikaan ei ahdistu toisen innokkuudesta – se ikäänkuin vaan lämmittää sydäntä ja sisuskaluja.

Vaikka meistä ei sen kummempaa paria olisi tullutkaan, mietin vaan – miksei LIMe kuunnellut, kun koitin sanoa, miltä minusta tuntuu, ja miten hän voisi käytöstään hillitsemällä itseasiassa edesauttaa sutinan etenemistä. Liian innokkaat miehet (ja naiset) tuntuvat uskovan, että puskemalla tarpeeksi voimakkaasti eteenpäin, toinen kyllä lämpenee. Ei se mene niin – minäkin vaan jäähdyin entisestään. Itse yritän toimia juuri päinvastoin: jos aistin ja näen (saati kuulen) toisessa epävarmuutta, annan hänelle tilaa. Paras tapa saada toinen tulemaan luoksesi on ottaa itse askel taaksepäin, jolloin hänellä on taas tilaa astua lähemmäs.

Harmi sinänsä- kyseessä oli ihan hyvä tyyppi, jos hänestä olisi saanut  kaverin, mutta kuvittelen nähneeni hänestä (ja hänen katseestaan) sen verran, että ei kestäisi kauaakaan kun hän taas yrittäisi olla jotain enemmän kuin ystävä.

t. Pauliina

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Liian innokas mies vol 2

      1. Moikka! Olipas älyttömän kiva kuulla! 🙂 Vaikka kirjotanki vaan selkeyttääkseni omaa päätä, ni kyllä se on silti ihan suotavaa, että joku muukin voi samaistua mun juttuihin. Tästä kommentista toivottavasti saan sen puuttuvan lisämotivaation päästäkseni parempaan kirjotusrytmiin! 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s