En minä, mut mun uteliaat ja stalkkaavat kaverit

Pyrin antamaan miehille tilaa – välttelen Googletteluja ja Fonecta-hakuja miesten you don't have to tell about yourself I already stalked you on Facebook memeseläntakana ja annan heidän kertoa elämästään ja itsestään omaan tahtiinsa. Olenkin voinut käydä useilla treffeillä tyypin kanssa, jonka sukunimeä en edes tiedä, ja mikäli puhelinnumero on tiedossa, tallentelen heidät puhelimeeni erinäisillä lisänimillä tyyliin Oulu-Joona ja SporttiSami.

Myöskin Kesäheikin sukunimi on selvittämättä. Minusta onkin kummallista, miksi ystäväni ensimmäinen kysymys Kesähessusta kertoessani oli: mikä miehen sukunimi on. Siis ihan totta – eikö olisi informatiivisempaa kysyä esimerkiksi hänen ammattiaan tai ylipäätään luonteenpiirteitä.

Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu kuin tämä tietty ystävä, kysymys olisi mennyt toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Kyseinen tyttö on kuitenkin ulkonäkökeskeisyyden lisäksi stalkkauksen äiti Teresa – ja olisi mennyt samantien Facebookiin. Olinkin varsin tyytyväinen kun pystyin näyttämään aidosti yllättynyttä ja tietämätöntä naamaa. Osasyy ystävieni uteliaisuuteen lienee se, etten ole esitellyt yhtäkään ’oikeaa’ miesystäväehdokasta heille, ja heidän on varmastikin vaikea nähdä, minkänäköisistä tyypeistä minä ensisijaisesti kiinnostun.

Huolimatta alun hurskastelusta, etten muka ola samanlainen stalkkeri kuin ystäväni, joudun samantien myöntämään syyllisyyteni. Sen muutaman päivän ajan, kun tämä postaus oli kesken, jouduin itsekin taas vähän tutkimaan asioita ja tekemään johtopäätöksiä.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Kesäheikki muuttui edellisten deittiemme jälkeen niin etäiseksi. Ajattelin hänen kyllästyneen, kun minä en ollut enää se jahdattava houkutus. Sitten käänsin täysin järjenjuoksuani ajatellen, että eikös olisi loogista miestenkin kaivata joskus jahtaajaa; kai miehetkin haluavat tuntea itsensä halutuksi. Sen sijaan, että hän kutsuisi taas itse itsensä kylään, tulisiko minun vaihteeksi laittaa hänelle viestejä, joissa kerron malttamattomana odottavani seuraavia deittejä. Totesin, että voihan se käydä miehenkin itsetunnolle, mikäli nainen ei anna kuulua itsestään moneen päivään sen jälkeen, kun ollaan menty ensikertaa sänkyyn.

Niinpä ehdotin treffejä; annoin pari päivävaihtoehtoa ja kerroin, mitä haluan hänelle tuolloin kokata. Sen lisäksi, että viestittelymme oli ollut pari päivää aiemminkin nihkeää, Kesäheikin vastaus ei ollut kovin rohkaiseva: ”Ei mahdoton ajatus!”. Totesin, ettei kaikki ole nyt ihan kunnossa. Muutaman päivän yritin jatkaa keskustelua ja sain kyllä hänet vastaamaan, MUTTA se vastailu loppui aina ennen kahdeksaa illalla, jonka jälkeen hän ei enää avannut WhatsAppia. Epäilyttävää.

Avasinkin siis Tinderin tarkastaakseni etäisyytemme; jos GPS oli ajantasalla ei hän ainakaan kotona ollut – yöllä tai vielä aamullakaan. Sama toistui parina iltana; viestittelyä, jonka jälkeen ei viestittelyä ja Tinderin km:t näyttävät hänen olevan illan ja yön jossain muualla kuin kotonaan.

Tämä Tinderissä kusee; sulla voi olla todella hauskaa jonkun tyypin kanssa, ja samaan aikaan miehellä on vielä hauskempaa jonkun toisen kanssa. Sen sijaan, että sitä sanottaisiin suoraan, niitä muita (naisia) roikotetaan varalla – pidetään vielä ovet ja ikkunat auki joka suuntaan.

No, se loppui nyt – Pauliina ei oo Kesäheikin tai kenenkään muunkaan varasijoilla – joko tapaillaan tai sitten ei. Ja nyt ei oo kyllä takaisin enää tulemista.

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s