Pitkästä aikaa treffeillä

Selätin viikonloppuna yhden mörön käymällä pitkästä aikaa treffeillä – oli muuten ensimmäiset Happn-deittini ikinä ja kaikenkaikkiaan vasta toinen (uusi) mies vuonna 2016.

Deittailutahtini on tänä vuonna ollut suorastaan häpeäksi. Toyboyn jälkeen minulla ei hadnt had a date for a while meme.jpg ollut fiilistä tavata uutta miestä ja olisin ollut tyytyväinen vain löytäessäni vähintään yhtä hyvän’ tyypin mitä Toyboy oli. Olisin kelpuuttanut vain miehen, jossa olisi potentiaalia joksikin pysyväksi. Tällaisella asenteella deittailu ei varmasti olisikaan ollut järkevä vaihtoehto – suurin osa Tinder-treffeistä päätyy nimittäin sinne friendzone-alueelle, ja se, että joku pyyhkäisee jalat altasi on kohtalaisen harvinaista.

Toyboyn jälkeen jäin siis odottamaan, että seisoisin jälleen jaloillani ja olisin tarpeeksi vahva jaksamaan ihan kivoja Tinder-treffejä – toisin sanoen pettymään kerta toisensa jälkeen kunnes kohdalle osuu taas jotain mahtavaa. Odottaessani deittailutauko venähti; pikkuhiljaa aloin jälleen haluta treffeille, mutta samaan aikaan ajatus ahdisti enkä kokenut olevani valmis. Lähinnä olisin halunnut hipsuttaa tutun charmantin miehen kanssa – sellaista ei vaan kuvioissa juuri nyt ole.

Viime viikonloppuna olin kuitenkin päättänyt; nyt on aika uusille treffeille – meni sitten syteen tai saveen. Ehdokkaina oli muutamakin mukava herra, paljon vapaata aikaa sekä loisto keli istua ulkona – ei siis mitään syytä jänistää. Ja täytyy huokaista, että onneksi menin treffeille; istuttiin puistossa ja keskustelu polveili rennosti parin oluen siivittämänä. Mitään suuia tunteita ei puoleltani herännyt, mutta kyseessä oli rennonoloinen tyyppi ja mikäli hän ottaa vielä yhteyttä, voin mieluusti tavata toistekin.

Deittitauolla kynnys lähteä treffeille kasvaa epärealistisiin mittapuihin. Sitä unohtaa, että ihmisiähän ne treffikumppanitkin (yleensä) ovat. Kyllä heidän kanssaan viihtyy, vaikkei mitään elämänmittaista romanssia syntyisikään. Kun malttaa tehdä pienen taustakartoituksen ja viestitellä ennen deiteille lähtemistä, voi yleensä olla melko varma, ettei deittikumppani ole mikään ajansyöjähirviö, jonka kanssa vietetty aika olisi täysin hukkaanheitettyä.

Vertaan nyt tätä deittiuupumustani raskauteen. Voimme jäädä odottamaan sitä päivää, jolloin olemme varmoja itsestämme ja tunteistamme: ’kyllä – minä haluan äidiksi. kyllä –  minusta tulee mahtava äiti.’ Kaikki äidit eivät kuitenkaan saavuta tällaista harmoniaa ennen kuin tehtailevat muksuja. Se ei silti tarkoita, etteivätkö he voisi haluta äitiyttä aivan yhtä paljon kun käärö lopulta lasketaan heidän syliinsä. Hyväksi äidiksi kasvetaan ’projektin’ edetessä, äitiyttä haluaa aina enemmän ja varmuus kasvaa projektin edetessä. Ehkä deittailussa on  jotain samaa – olisi ollut turha odotella varmuutta asiaan: nyt haluan treffeille, juuri tämän ihmisen kanssa. Jossain vaiheessa laastari on vain repäistävä irti ja tehtävä pieni leap of faith pois omalta mukavuusalueelta. Vain niin muistuttaa itselleen; tämähän on hauskaa, minähän osaan ja voisin deittailla useammin.

Tsemppiä siis kaikille muille deittailuun tympääntyneille! Aion nyt skarpata tällä saralla – treffit viiden kuukauden välein on liian vähän, jopa minulle. Näin kesällä on loistava tilaisuus treffata puistossa/terassilla/kävelyllä. Ulkona auringossa vietetty aika ei ole koskaan hukkaanheitettyä – vaikka sen tekisi minkälaisessa seurassa!

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s