Elämäsi tärkein kysymys

Törmäsin tässä taannoin tekstiin aiheesta, mitä haluamme elämältä – mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Teksti oli siinä mielessä erilaisesta perspektiivistä kirjoitettu, että tärkein kysymys elämässä ei niinkään ole What makes you happy vaan What pain you want in your life? Haluamme elämässä kaikenlaista: kaikki haluaisivat olla huippu-urheilijoita, menestyä uraputkessa, ja löytää tosirakkauden. Unelmat nähdään usein pelkkien lopputulemien muodossa, eikä huomioida sitä, että päämäärän saavuttaminen vaatii uhrauksia ja kärsimystä.

Lähtökohta kuulostaa jokseenkin negatiiviselta, mutta tekstissä on sanomaa; vain niiden unelmien puolesta, joiden todella haluat toteutuvan, olet valmis kamppailemaan. Kun asia on riittävän tärkeä, opettelet nauttimaan myös sen vaatimista ponnisteluista – kysykin itseltäsi for what are you ready to suffer for. Olisi siistiä osata tehdä musiikkia, mutta se vaatisi lahjakkuuden lisäksi vuosien harjoittelun – enkä usko jaksavani edes sitä turhautumista, joka syntyisi opetellessani keskinkertaiseksi pianistiksi. Soittotaitoa enemmän unelmoinkin terveestä kehosta. Minäkin haluaisin täydellisen, sporttisen vartalon, mutta minulla ei ole mielenkiintoa harjoitella kuten huippu-urheilijat. En halua olla urheilija riittävästi ja tyydyn lopputulokseen, jossa koen tekemäni työn ja lopputuloksen olevan jokseenkin sopusoinnussa.

Lisäksi on asioita, joita haluan kaikkein eniten – niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja joiden eteen olen valmis uhraamaan aikaa ja voimavaroja. Tällaisia ovat ihmissuhteet, matkustaminen – ja jokseenkin työ. En koe ystävien vaativan minulta ponnisteluja, sillä pidän siitä, että minulle uskoudutaan vaikeistakin asioista, ja jätän mielelläni omat askareeni tukeakseni toisia. Yhtenä uhrauksena voinee pitää sitä, että ystävieni seurustellessa olen valmis reissaamaan yksin, vaikka yksinolo vieraassa paikassa on ahdistavaa ja laittaa minut todenteolla kohtaamaan itseni..

Työuralla en ole vielä siinä pisteessä, missä haluaisin, minkä vuoksi uhraan tunteja vapaa-ajastani työläppärin äärellä – toistaiseksi. Olen kuitenkin myös huomannut, etten halua kohota niin korkeaan asemaan, mitä ehkä alunperin kuvittelin haluavani. Nähtyäni läheltä sen vastuun, jota johtajat kantavat, en halua samaa itselleni – aiemmin olin heidän hienojen jakkujen ja titteleidensä sokaisema, enkä nähnyt kaikkia niitä vapaa-ajan uhrauksia, joita he tekevät vuosien ajan saavuttaakseen kiiltokuva-asemansa.

Aidon rakkaustarinan kokeminen on minulla tietysti prioriteeteissa korkealla, minkä vuoksi on jaksettava myös sitä edeltävät ylä- ja alamäet. Loppujenlopuksi: deittailu on hauskaa, eikä hyvä olo tuntuisi läheskään niin humalluttavalta, jos ei toisinaan tulisi ryvettyä pohjamudissa särkyneen sydämen kanssa. Jopa hajoaminen on toisinaan nautinnollista; kun on jokin syy, jonka vuoksi vaan vollottaa ja sääliä itseä.

Sen lisäksi että muistin artikkelin myötä nauttivani jollain sairaalla tavalla ihmissuhdedraamasta, minulle tuli olo, että voisin haluta enemmän elämältä. Ei sillä, että haluaisin kärsiä enemmän, mutta minulla voisi olla enemmän asioita, joiden puolesta olen halukas tekemään työtä. En ole kovin pitkäjänteinen tyyppi, minkä vuoksi en ole koskaan hankkinut itselleni ylenpalttista harjoittelua vaativaa talenttia. Tykkään kokeiluista, mutta pelkään kaikkeni antamista ja pitkäaikaista heittäytymistä – niin uusien asioiden kokeilussa kuin ihmissuhteissa. Minulle tekisi varmasti hyvää hankkia elämääni asioita, joihin syventyisin enemmän – asioita, jotka eivät välttämättä onnistu samantien ja altistavat minut mahdollisuudelle epäonnistua. Joskus haaveilin kirjoittamisesta, joten blogi on jokseenkin itseni kehittämistä sillä saralla – mutta unelmissa löytyy muutakin päivitettävää.

Lähdenkin siis uusintakierrokselle funtsimaan, mitä haluan elämältä, mikä tekee minut onnelliseksi, ja mitä kipua haluan elämääni. Jos sinäkin haluat perspektiiviä onnelliseen elämään ja unelmiisi lue The Most Important Question of Your Life.

t. Pauliina

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Elämäsi tärkein kysymys

  1. Tuohon musiikin tekemiseen on pakko kommentoida, että jos sinua kiinnostaa säveltäminen enemmän kuin soittaminen, niin musiikinteorian perusteilla ja nykyaikaisilla musiikinteko-ohjelmilla pääsee pitkälle. Silloin soittamistaito ei ratkaise, vaan ennemminkin eräänlainen kirjoittamistaito ja kyky arvioida pitääkö kuulemastaan.

    Teoriaan nojaten tehtyihin, perusviihdyttäviin sävellyksiin ei tarvita erityistä lahjakkuutta eikä täydellistä sävelkorvaa. Jos esimerkiksi suosikkisävellyksiään kuunnellessa tykkää aina juuri tietyistä kohdista ja tunnistaa tunnelmaltaan samankaltaisia kohtia muista kappaleista, niin on valmiudet arvioida myös omia sävellysyrityksiä.

    Reaaliaikaisessa soittamisessa pitää kyllä paikkansa se, että teorian lisäksi vaaditaan melko varmasti myös vuosien harjoittelua, ennen kuin sormet alkavat juosta pitkin instrumenttia kuin itsestään. Tosin sekin riippuu henkilöstä ja siitä miten kognitiiviset ja motoriset kyvyt toimivat yhdessä. Toiset ovat enemmän kirjoittajia ja toiset soittajia.

    Tykkää

    1. Tämäpä olikin vanha postaus! Piti ihan itseään hieman muistuttaa, mitä on tullut höpötettyä… 🙂 En edes miettinyt sitä mahdollisuutta säveltää musiikkia. Yhtäkaikki tarvitsisin kyllä mentorin päästäkseni lainkaan alkuun – en ole riittävän kurinalainen muuttaakseni arkirutiinejani, sillä aikaahan uuden opettelu vie. Etenkin alkuunsa. 🙂 Enkä usko, että minulla on siihen varsinaista talenttia – todennäköisesti olen parempi tällä kuuntelu- ja fiilistelypuolella…

      Tykkää

      1. Kun sen ottaa harrastuksena, niin talentilla ei tosiaan ole väliä, kunhan nauttii tekemästään 🙂 Jos kavereiden joukossa on muusikoita (tai tulee sellaisia vastaan deittailussa) niin useimmat osannevat opettaa perusteita. Tätä saa testattua vaikkapa pyytämällä luettelemaan C-duuriskaalan kolmisoinnut – jos tulee nopeasti lyhyt ja ytimekäs luettelo, niin todennäköisesti alkeet on hallussa ja osaa kertoa niistä.

        Itselläni kävi mielessä tarjoutua mentoriksi, säveltaiteen harrastajana on tullut oltua jokunen vuosi ja taidot riittäneet vasta-alkajien neuvomiseen aiemminkin. Mutta jos moiseen ryhdyttäisiin niin kasvottomuuden psykologinen suoja lähtisi kummaltakin, ja niinä hetkinä jolloin vaistot ovat pinnalla ei ehkä malttaisi olla ihastumatta yksi- tai molemminpuolisesti, kliseiden mukaan. Sinänsä mielenkiintoinen skenaario sekin, mutta sujuu yleensä paremmin elokuvissa kuin arjessa 🙂

        Tykkää

      2. Haha, ilmanmuuta et vois olla ihastumatta kun saisit tän kaiken muun hyvän lisäksi mulle viekä kasvotkin. ;,D Näin päättelinkin tosta sun ekasta kommentista, että taitaa olla lähellä sydäntäs (?) nämä musiikkikuviot..

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s