Onko ihan ookoo tuntea näin?

Miten se onkin aina niin, että muiden ihmisten pulmatilanteet on niin paljon selkeämpiä ja helpommin ratkaistavissa? Kun ystäväni hokevat olevansa hölmöjä ajatellessaan tai tuntiessaan tietyllä tavalla, vastaan aina sen, miten he tuntevat olevan todellakin oikein – aitoa ja sallittua. Uskon, että meillä jokaisella on oikeus ajatella ja tuntea juuri niin pitkään ja vahvasti kuin meille on luontaista. Sydän voi tuntua särkyneeltä vielä vuosia eron jälkeen – jos tunne vain on todellinen sinulle, tulisi sen olla todellinen myös muille. Se, että tunteen sallii ja tunnustaa ei toki tarkoita, että ystäviesi tulisi kuunnella ruikutustasi vuositolkulla – tunteen tunnistamisen jälkeen seuraava askel on sen aiheuttajan kimppuun käyminen; huolellinen paloittelu ja analyysi (jos aiheuttaja on joku ihminen, en toki tarkoita paloittelua kirjaimellisessa mielessä).

Kuten sanoin, on helppoa olla tällä tavalla armollinen muille. Omalla kohdallani en voi olla pohtimatta, voinko oikeasti ajatella näin? Saanko tuntea tällä tavalla, näin vahvasti tai näin pitkän ajan jälkeenkin? Puhisin veljelleni viikonloppuna työpaikkaihastuksestani (tässä vanha postaus siitä, miten tarina päättyi) – ja veljeni kysyi, vieläkö minä mietin työpaikkaromanssiani. Anteeksi nyt vaan, mutta seuraan päivittäin työpaikkaihastukseni onnea tämän toisen naisen kanssa. Veitsi kääntyy haavassa hieman turhan useasti päästäkseni unohtamaan. Sitä paitsi – kuka veljeni on sanomaan, kun hän haikailee yhä kesätyöntekijän perään, joka ei heidän firmassaan ole työskennellyt enään 4 vuoteen?

Kävin kuitenkin veljeni puheiden jälkeen miettimään, olisiko minun pitänyt jo unohtaa jafeelings meme pitäisikö oloni olla jo aivan neutraali? Onko tunteiden käsittelylle jokin proceduuri, miten voisin tehokkaammin unohtaa ja päästä yli? Kuvittelin, että näitä asioita ei voi niinkään vauhdittaa – aika on paras lääke, mutta toki aktiivisella elämäntyylillä voi myötävaikuttaa – saada uusia tunteita, joilla mässäillä. En tosin tiedä, onko se ajatusten harhauttaminen uusilla tunteilla asioiden läpikäymistä. Mitä se läpikäyminen oikeastaan on ja milloin se on hyödyllistä – milloin välttämätöntä?

Toinen tilanne, jossa vastikään pohdin tunteiden todellisuusperää oli kun eräs Happn-mätsini ei vastannut vilkkaan keskustelun päätteeksi laittamaani kysymykseen kahteen vuorokauteen. Tiedän kuulostani hullulta, mutta somessa vuorokaudet ovat pitkiä aikoja – varsinkin kun näet toisen olevan online 10 minuutin välein. Yllätyinkin siitä, kuinka pahalta minusta tuntui. Olin niin pettynyt. Mätsi oli vielä hyvin tuore, joten keskustelun hiipumisen ei olisi pitänyt tuntua niin pahalta. En kuitenkaan jaksanut sitä hylätyksitulemisen tunnetta. En ole niinkään huolissani, ettenkö olisi kelvannut, vaan koen pikemminkin pettymystä siitä, että ajoitus ja muut keskustelut vaikuttavat niin paljon siihen, eteneekö orastava juttu vai ei.

Ei minulta nyt välttämättä mennyt mikään sielunkumppani ohi suun, mutta ne melko kivat ja hyvännäköiset miehetkin tuntuvat tällä hetkellä olevan aika tiukassa. Ainainen alusta aloittaminen Tinder-selailun muodossa tuntuu niin raskaalta. Lisäksi olen nyt hieman huolissani; olenko tällä hetkellä niin heikkona, etten kestä lainkaan pettymyksiä – sitä, että minulle sanotaan Ei? Oonko ottanut turpaani hieman liian monta kertaa kohtalaisen lyhyen ajan sisällä vai enkö ylipäätään kestä sitä, jos minä en saa päättää, milloin sutina loppuu? En aikanaan edes ajatellut, että ihastukseni olisivat olleet mitenkään suuria, ja että ne tuntuisivat pahalta vielä näinkin pitkän ajan jälkeen – mutta mikäli minä itse vatvon yhä pahaa oloani, niin kai niissä vuoden takaisissa jutuissakin sitten on jotain käsittelemätöntä?

Olen yleensä niin rationaalinen, että kun minulla joskus harvoin on (voimakkaita) tunteita, ajattelen niiden olevan täysin oikeutettuja – mutta onko näin? Esimerkiksi nyt elämäni on ulkoisesti paremmin pulkassa kuin koskaan, mutta musta ei silti tunnu niin hyvältä – onko se ihan ookoo?

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s