’Mä en halua kuulla susta enää ikinä!’

Oon reilu. Jos haluan tapaamastani Tinder-miehestä eroon, teen sen hänelle selväksi – yleensä viesteillä – mutta toisinaan rohkenen dumppaamaan myös kasvotusten. En ole niitä, jotka vain jättäävät vastaamatta ja katoavat – revin romanssilta siivet iha huolella. Vaikka sanon asian suoraan, osaan tehdä hylkäämisen todella lempeästi. Miehet reagoivat yllättävään vapauteensa eri tavoin – kokosin kokemuksiani huvin vuoksi:

  1. Ei ymmärrä. Mm. Laastari tuntuu edustavan tätä miestyyppiä; hän pyytää pääsiäisenä munajahtiin, kehuu baarin kaunimmaksi naiseksi (arvatkaa vaan olinko) ja toivottelee Whatsapissa hyvää ystävänpäivää aivan kuin en olisi koskaan dumpannutkaan häntä. Tylsistymisen partaalla harkitsen itsekin laittavani hänelle viestiä, mutta tiedän ettei kannata härnätä näitä miehiä. Laastari jaksaa aloittaa keskustelun yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka kuinka kuolletan sen joka kerta lyhyillä vastauksilla ja kieltäytymällä tapaamisesta. Voin vain kuvitella, kuinka sinnikkääksi hän muuttuisi, mikäli antaisin siimaa aloittamalla keskusteluja.
  2. Epätoivoiset. ’Tarkoitatko, ettei voida ees sekstailla?’ ’Laita viestiä, jos mieli muuttuu, mulla tuskin on mitään muutakaan…’ ’Ai, oonko liian ruma?’  Todella mieltäylentäviä kommentteja – wonder why I dumped these guys. Tähän kategoriaan tipahtavat myös ne, jotka jatkavat yksinpuhelua Tinderissä ilmoitettuasi jo kertalleen, että sua ei enää huvita tavata: ’Moi! Mitäs sulle kuuluu?’ Siitä pari päivää ja taas tulee viestiä: ’Mitä teet viikonloppuna?’ ’Hei HALOO!’ Sekä ne, jotka laittavat yöllisiä (vonkaus)viestejä.
  3. Stalkkaajat ymmärtävät antaa olla, mutta huomaat heidän aika-ajoin stalkkaavan LinkedIn-profiiliasi – ja luultavasti myös sitä milloin olet ollut online Whatsapissa, Happnissa, muuttanut Tinder-profiiliasi…
  4. Suuttujat. Joillain miehilläkin menee tunteisiin. Olen jäänyt kertaalleen dumping-message-break-upsanattomaksi ilmoitettuani miehelle (pojalle) nätisti, ettei meidän mielestäni ole tarpeellista tavata enää toiste. Poika vastasi: ’Voi vittu! en halua kuullla susta enää ikinä! Mitään!’ Samantien hän oli myös blokannut minut Whatsapissa, joten siitä kuulemisesta ei tosiaan tarvinnut huolehtia. En myöskään päässyt pehmentämään hänen kokemaansa iskua jatkamalla keskustelua aiheesta, mutta minkäs teet.
  5. Ratkaisijat. Nää miehet pyrkii ratkaisemaan – epäoleellisia – pulmia itse ongelman ympäriltä. Jos dumppauksen syynä on se, etten tunne kipinää, niin välimatkan eliminointi ja Helsinkiin muuttaminen tuskin ratkaisee mitään. Nämä miehet ovat myös vakuuttuneita siitä, että dumppaat heidät jonkun toisen takia… Koska dumpatahan ei voi vain siksi, ettei kiinnosta tuhlata omaa aikaa?!
  6. Avautujat. Omalle kohdalleni avautujia harvemmin osuu, sillä en harrasta katoamistemppuja. Taisin kuitenkin olla avautuja Toyboyn tapauksessa. Keskustelumme oli ollut kuopattuna jo pari viikkoa sen jälkeen kun olin tuloksetta kysynyt hänen puhelinnumeroaan. Eräänä unettomana yönä kokeilin kuitenkin kepillä jäätä ja tiedustelin, miten hänen laskettelureissunsa sujui. Yllätyin nopeasta vastauksesta ja päätin olla rehellinen. Ilmoitin hänelle, että minulle voi kyllä sanoa suoraan, jos ei kiinnosta – arvostan sitä huomattavasti enemmän kuin hiljaisuutta tai katoamistemppuja. Toyboy vastasi ilmoittavansa, mikäli näin pääsee käymään (???!?!?). Vastasin vain: ’Selkee’. Sen jälkeen olemme jatkaneet radiohiljaisuutta. Avautumiseni ei ehkä johtanut jutun cloussaukseen toivomallani tavalla, mutta nyt ymmärrän, että ehkä hän ei ole kaltaiseni – vaan jättää juttuja avoimeksi. Minulle se on jokotai – ja jos Toyboylla on varaa roikottaa meikäläistä tyttöjonossa, niin ei tästä koskaan tule mitään.
  7. Rationaaliset ja ylpeät. Yleensä edustan itse tätä kategoriaa; vastaan dumppausviestiin pirteästi viestittämällä, ettei tunnu missään ja tää on ihan ookoo mulle. Sen jälkeen en enää todellakaan laita vonkaus- tai avautumisviestejä miehen perään. Ja mikäli sattumalta törmäänkin häneen kaupungilla, otan kasvoilleni leveimmän hymyni ja moikkaan reippaasti. Vaikka miehistä jää parhaiten mieleen nuo ylemmät tapaukset, niin silti suurin osa on ollut ihan rationaalisia; viestitellään ehkä hetki ja sitten he antavat olla – ei liekkiä saa väkisin syttymään.

Kerroin tosiaan aiemmin siitä (linkki), että haluaisin kategorisoida ja tuomita ihmisiä vähemmän – silti taas tarjoilen teille listausta… Bulletpointit vaan jäsentävät maailmaa niin kivasti… 🙂

t. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s