Mikä on sun salainen ase?

Kuten tavallista – uusi vuosi alkoi itseä etsiskellen. Syksyllä minuun hiipi tunne, etten voi hyvin. Vaikka elämä oli paremmin pulkassa kuin ikinä aiemmin, en ollut tyytyväinen. Olin unohtanut, mikä tuotti minulle iloa – kaikesta siitä oli tullut minulle must-do-tehtävää. Kävin salilla hosumassa treenin läpi, odottaen jo hetkeä, jolloin pääsen kotiin syömään. Kotona ahdoin ruuan suuhuni vauhdilla ehtiäkseni vielä treffeille. Miehestä en ollut edes kiinnostunut, mutta kävinpähän edes deiteillä, koska niin kuuluu tehdä. Palasin kotisohvalle lohduttamaan itseäni ruoalla; kerätäkseni voimia seuraavaan arkipäivään. Viikonloput oli painettava menemään täysillä; nähtävä niin paljon kavereita, ettei oikeastaan jaksa keskittyä yhteenkään heistä; käytävä baarissa etsimässä sitä tosirakkautta; ja kaiken tämän jälkeen kohdattava merkityksetön arki taas maanantaina.

Olin tyytymätön, koska en kuunnellut itesäni, tehnyt asioita niinkuin itse halusin: jos ei huvita mennä treffeille, ei sinne ole pakko mennä. Jos haluaa lauantai-iltana katsoa kaverin kanssa Netflixiä, se on ihan sallittua. Osasin arvostaa arkeani ja valinnanvapautta vasta, kun arjen katkaiseva seinä tuli vastaan: sain ikävähköjä uutisia terveyeeni liittyen. Ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin vaikuttanee elämääni ja liikuntaa jatkossa.

Heti lääkärikäynnin jälkeen oli vaikea kokea pieniä onnenhetkiä; aamulla herätessäni olin huolestunut, ja se sama huoli jatkui aina siihen asti kun nukahdin. Valitettavasti päivän aikana unohdin asian lyhyiksi toveiksi, jolloin sen muistaminen uudestaan tuntui vielä kamalammalta. Olen ajatellut, että ihminen voi tehdä itsensä tyytyväiseksi, päättää olla onnellinen. Nyt olen huomannut myös sen, että on vaikeaa (mahdotonta?) olla onnellinen, kun pelottaa. Vaikka ongelmani on pieni, kelasin kaikki worstcase-skenaariot ja voin vain kuvitella, millaisia fiiliksiä oikeasti sairaat ihmiset käyvät läpi. Rintasyöpä ei iske vain kehoosi, vaan tuntuu tahrivan myös minuuttasi, joudut kamppailemaan katkeruutta vastaan säilyttääksesi persoonasi ja naisellisuutesi.

Meillä kaikilla on se jokin, jolle uskomme viehätysvoimamme perustuvan. Minulle se on aina ollut eläväinen olemukseni. En ole häkellyttävän kaunis – jos naulitsen katseita, se johtuu läsnäolostani ja iloisuudestani. Nautin ihmisten seurasta, pirskahtelevista keskusteluista, nauramisesta ja naurattamisesta. Liikkuva elämäntyyli näkyy vartalossani ja hymyilen leveimmin silloin kun minulla on monta rautaa tulessa. Lienee sanomattakin selvää, että hymyni on ollut hieman hyydyksissä. Todellakin tuntuu, että soihtuni on hetkellisesti sammunut ja olen joutunut miettimään, kuinka saada salainen aseeni takaisin: kuinka olla taas onnellinen ja kokea itseni viehettäväksi?

Mikä on sinun salainen aseesi?

T. Pauliina

How to be a heartbreaker?

Kuuntelinpa taas Marina and The Diamondsia… Sydäntenmurskaajille on neljä sääntöä:

Rule number one, is that you gotta have fun,
But baby when you’re done, you gotta be the first to run
Rule number two, just don’t get attached to,
Somebody you could lose

***
Rule number three, wear your heart on your cheek
But never on your sleeve, unless you wanna taste defeat
Rule number four, gotta be looking pure
Kiss him goodbye at the door and leave him wanting more-more

This is how to be a heartbreaker
Boys they like a little danger
We’ll get him falling for a stranger, a player
Singing I lo-lo-love you

How to be a heartbreaker
Boys they like the look of danger
We’ll get him falling for a stranger, a player
Singing I lo-lo-love you
At least I think I do!

Rule #1 is that you gotta have fun

Hymy työpaikan ruokalassa, vastapäisen bussipenkin nappaaminen, pöytäseurueelta lainattu jakkara baarissa, lyhyt keskustelu kuntosalilla, syvältä kupliva naurusi, kulmakarvan kohottaminen, hento hipaisu, itsevarma olemus, itseironinen läppä, miehestä väännetty vitsi ja samanaikaiset ihailevat katseet…

Alkaa kuulostaa jo harlekiiniromaanilta, mutta tämä sääntö on paalupaikalla syystäkin; ensisijaisesti miesten viettelyn tulee olla hauskaa. Flirtti piristää päivää, ja sitä voi harrastaa missä vaan, milloin vaan. Jos saan miehen kuikuilemaan minua kassajonossa, on katseidenvaihdon palkintona ainakin se voitonriemu: sain hänet huomaamaan minut – ilman sanoja tai ostoskärryillä törmäilyä. Vaikkakin harvinaista (Suomessa), on näissä tilanteissa aina mahdollista, että hymykaverisi ryhtyy juttusille.

Kun ollaan kohteen kanssa keskusteluasteella, hauskanpito on tietysti aivan toisella tasolla; flirttiin kuuluva kevyt sanailu saa sinutkin nauramaan, tekee olon kuplivaksi, taikoo hymyn kasvoille loppupäiväksi ja tutustut syvällisemmin toiseen ihmiseen. Olen sellaista ihmistyyppiä, joka flirttailee aina keskustellessaan; tyttökavereille, varatuille työkavereille sekä tinderdeiteille. Kun tekee selväksi säännön nro 3, ei flirttailevasta keskustelunsävystä ole ainakaan itselleni koskaan tullut ongelmia.

Sen lisäksi, että flirttailutilanteessa on hauskaa, tulee säännön nro 1 olla kokonaisvaltaisemmin hanskassa: elämästä tulee nauttia ja katsomaan läpi sormien pieniä elämän epäkohtia. Tyytyväisyys ja onnellisuus on pitkälti oma valinta. Miesten ei tulisi olla ainoa harrastus. Kun tekee kavereiden kanssa kivoja asioita, arvostaa työtään, on sopivasti menevä, muttei pelkää viettää lauantai-iltoja kotona on miestenkin silmissä kiinnostava – itsevarma nainen, joka viihtyy elämässään sellaisenaan kuin se on.

Ihmiset, jotka kulkevat kaupungilla tällälailla ’takki auki’ kääntävät katseita automaattisesti. Valitettavan usein tulee katsottua puhelinta; emme elä hetkessä – vaan olemme menossa tapaamaan kavereita, salille, töihin… Olenkin yrittänyt harjoitella tätä ’takki auki’-olemista ja huomannut, kuinka läsnäolo, valppaus ja hyvä oloni saavat positiivisia reaktioita aikaan myös muissa. Ihmisiin on helppo saada kontaktia ihan vain silmiin katsomalla, hymyilemällä pienesti; kun sinä näet heidät, hekin todennäköisemmin näkevät sinut.

Rule #2 just don’t get attached to

Hauskuudella on tapana kadota silloin kun tajuat olevasi aivan kusessa siihen jätkään. Ne kerrat, jolloin minä olen kiintynyt – ja mies ei – ovat saaneet tilanteen kiusalliseksi. Vaikka kuinka yritän pitää yllä sitä leikkisää ilmapiiriä, jossa molemmat viihdyimme, alkaa pelko jäytää mieltäni ja tilanteesta tulee väkisinkin piinallinen. En voi olla haaveilematta yhteisestä tulevaisuudesta ja pohtimatta eksklusiivisuuskysymystä. Työnnän miestä hieman kauemmas, koska en ole enää tilanteen ohjaksissa.

Sorrun usein siihen, että sovitan miestä poikaystävämuottiini liian aikaisin. Kepeydestä nauttiminen on vaikeaa, ja parhaiten se onnistuu mitä vähemmän mies vastaa ihannettani. Tällöin voin olla rento, itsevarma ja tutustuminen etenee omalla painollaan: en roiku miehessä, mutten ole myöskään niin kiinnostunut, että paniikissa työntäisin hänet kauemmas. Sen sijaan nautin ollessani ohjaksissa: kun mies näkee, etten ole täysintumblr_i love you at least i think i do.gif varma hänestä, hän tuntuu tulevan varmemmaksi minusta: laittaa viestiä, ehdottelee tapaamisia ja tekee töitä voittaakseen minut puolelleen. Tämä on sitä, kun on sopivasti vaarallinen: tyttö lähtötelineissä valmiina sprinttaamaan karkuun, kun hauskuus on ohi.

Kepeyden säilömiseksi yritänkin jatkuvasti muistuttaa itselleni, etten etsi miestä. Flirttaillessa/treffeillä tutustuu uusiin tyyppeihin – johti se sitten johonkin tai ei. Jos tyyppi ei osu täysin omaan makuun, voi ainakin harjoitella viettelyä. Jos taas mies on hyvinkin potentiaalinen, mitä normaalimmin kykenen jatkamaan omaa elämääni, sitä todennäköisemmin hän kiinnostuu minusta. Jos tuntuu siltä, että kohteesi on myös heartbreaker, vetää maton jalkojesi alta, vie tilannetta sinun vikistessäsi, on syytä tietoisesti taistella ihastumista vastaan; käydä treffeillä jonkun muun kanssa, lähteä baariin tyttöjen kanssa… Vasta kun tyyppi on kokonaan sinun, voit päättää oletko pelkkä heartbreaker vai kannattaako tämä kortti katsoa loppuun asti.

Rule #3 wear your heart on your cheek

Ymmärrän kolmannen säännön parhaiten näin: ollakseen todellinen sydäntenmurskaaja tulee pelata avoimin kortein. Vaikka Marina & the Diamondsin mukaan säästyäkseen sydänsuruilta ’it’s better to be fake’, uskon että murskatakseen sydämiä tulee olla avoin ja antaa ihmisten nähdä kuka olet. ’Sydäntenmurskaaminen’ ei ole sitä, että elät jatkuvassa tähtisadeloisteessa tehden itsestäsi ison numeron. Jos aidosti haluaa ihastuttaa ihmisiä, tulee olla läsnä ja sinulla tulee olla tilannetajua – päästää ihmiset toisinaan näkemään myös kepeyden taakse.

Palaan nyt mainitsemaani ’työpaikkaflirttiin’ esimerkkinä. Tiedän, että työkaverini seurustelevat, he tietävät minun olevan sinkku – kaikki pelaavat avoimin kortein, tietävät keskustelumme olevan pelkkää läpänheittoa. Voin kertoa heille hauskoista deiteistäni, kertoa tapailevani kolmea miestä samanaikaisesti… Ja heidän mielestään se on ihan ok, koska minä olen ok – olen voittanut heidät tiimiini. He tietävät, että kaiken tämän häsellyksen alla olen vain tyttö, joka haluaa löytää sen oman prinssinsä. Sama pätee treffikumppaneihin; itsevarmuus ja leikkisyys on välttämätöntä – mutta se ei saa olla ainut, mitä sinulla on tarjota. Miehet eivät halua tulla jyrätyksi, jos painat aivottomasti menemään kaasu pohjassa, biletät ja pelaat itsesikin pyörryksiin. Todellinen sydäntenmurskaaja on sopivasti lempeä, kuuntelee ja päästää lähelle – niin pääsee itsekin lähemmäs.

Rule #4 gotta be looking pure

Sehän nyt on selvä; miehet haluavat nymfomaanisen neitsyen, joka on oppinut kamasutran perusteet äidinmaidosta. No – tiedä siitä, mutta olen kyllä huomannut että se numero merkitsee. Flirttaileva luonne antaanee herkemmin mielikuvn lortosta – ainakin kohdallani ihmiset tuntuvat yllättyvän pienestä numerostani. Se, että nauttii viettelystä, ei tarkoita että jokaiselle viettelykselle täytyy antautua. Tai mikäli antautuukin – niin sitten sillä ei ainakaan kannata rehvastella. Tämä menee osittain päällekkäin edellisen tekstini kanssa; vaikka viettely on kepeää, on toisinaan hyvä vilauttaa sitä syvällistä puolta: ei – en ole sellainen tollo, joka makaa jokaisen vastaantulijan kanssa.

Itse tykkään puhua seksistä leikkisästi, tehdä selväksi että se on minulle tärkeää. Sen lisäksi korostan, että olen aika kiltti tyttö; nyt ei ole pitkään aikaan ollut mitään, en harrasta yhdenyön juttuja ja vaikka kuinka haluaisin saada kunnon kyytiä, odotan mieluummin jotain merkityksellistä. Kai miestenkin itsetuntoa hivelee, että he ovat poikkeuksellisia, mikäli pääsevät sille asteelle kanssani. Voin olla se kiltti tyttö, jonka he tahrivat, josta he kuorivat esiin tuhman puolen.

 

T. Pauliina

Rakastumisen tiedettä

Pääsisinköhän minäkin paremmin perille rakastumiseta, jos tutustuisin siihen tieteellisesti?

13.2. Heurekassa vastaanotetaan ystävänpäivä K-18 tapahtumalla: Rakastumisen tiedettä Heurekassa. (Linkki tapahtumaan.)

Varatuille ja kumppania etsiville on tarjolla eriväriset rannekkeet.love-science-meme

Miksi tuntuu ahdistavalta, että sinkut ja varatut korvamerkitään näissä tapahtumissa
erottumaan toisistaan?  Hyväähän sillä tarkoitetaan, mutta tuntisin itseni jotenkin… epätoivoiseksi? Täytyisi varmaan lähteä joskus paikanpäälle toteamaan, ettei tilanne oikeasti ole ollenkaan sellainen, kun ympärillä kävelee satoja muitakin sinkkuja vihreään rannekkeeseen kahlittuna.

Entäpä sitten tuo: ’kumppania etsiville’ – en taida edes sanoa sen enempää: sinkut eivät tieteellisesti ole sinkkuja vaan ’kumppania etsiviä’. Onhan yksinolo aika luonnotonta.

T. Pauliina

Miksi aina haluan sen, jota ei voi saada?

Lomailun jälkeen olisi loogisinta kirjoittaa sinkkuloman ihanuudesta  – siispä en tee niin, vaan jauhan siitä, mikä on päällimmäisenä mielessäni.

Kuten tiedämme, miehiltä puuttuu tilannetaju; he ottavat yhteyttä silloin kun olet lakannut toivomasta ja ajattelet, että juttu on nyt ohi / käsitelty / finito. Yleensä näillä yhteydenotoilla ei myöskään ole minkäänlaista agendaa; kunhan kysellään kuulumisia, yritetään pitää kaikki ovet ja ikkunat auki.

Sain lomalle Facebook-viestipyynnön; viesti ei siis tullut facebook-kavereiltani vaan tältä varatulta herrasmieheltä. Viimeeksi olen ollut hänen kanssaan tekemisissä, kun vietimme taianomaisen sunnunaiaamun (baarin jälkeen) leikkipuistossa. Mitään tuhmaa ei tapahtunut, pelkästään syvällistä keskustelua ja pari erää mölkkyä.

Viestittelimme siis vuodenvaihteessa tovin kuulumisia vaihdellen kunnes eräänä päivänä useiden drinkkiämpäreiden jälkeen minun oli kysyttävä: miksi hän oikeastaan laittoi minulle viestiä puolen vuoden jälkeen. Vastaus kuului juurikin niin, että hän halusi ’kysellä kuulumisiani’. Kun kuulumiset ja uudenvuodentoivotukset sitten oli vaihdettu, hän sai lopulta heitettyä ilmoille: ’Ehkäpä ehditään nähdä tänä vuonna!”

Que? Oliko tuo nyt treffipyyntö? Mikäli oli, niin oli kyllä sen verran hämyinen, että huomaa miehen olleen poissa sinkkumarkkinoilta – pidemmän aikaan. En sitä paitsi usko, että tapaamisemme kesälläkään kaatui ajan puutteeseen – pikemminkin siihen, että hänellä on (oli?) jo tyttöystävä.

Kaikesta huolimatta odotan tietysti mielenkiinnolla, kehittyykö tilanne johonkin suuntaan. Päällimmäisin huolenaiheeni on, olenko tosiaan niitä naisia, jotka aina haluavat sen, jota ei voi saada? Myönnän olleeni kesällä hieman ihastunut, mutta siitä on yli puoli vuotta. Tiesin hänen seurustelevan, eikä hänestä kuulunut ensimmäisen ja viimeisen tapaamisemme jälkeen mitään – tottakai minun oli päästävä yli tällaisesta ihastuksesta! Jos hänen parisuhteensa onkin viimeisen puoli vuotta junnannut paikallaan, niin minä olen sitä vastoin ehtinyt elämässäni ihastua ja pettyä yhteen jos toiseenkin mieheen tässä välissä.

En rehellisesti osaa sanoa, kiinnostaako minua, vaikka hän olisikin nyt sinkku. Tekeekö se minusta kauhean ihmisen – sellaisen naisen, joka haluaa aina miehen, jota ei voi saavuttaa?

T. Pauliina