Ei sittenkään vainoharhainen

Kuulostaa poikkeukselliselta yhdistelmältä, mutta sain firman pikkujouluista mielenrauhan. Vedettiin nimittäin parin miespuolisen työkaverin kanssa lärvit, ja he nostivat tapetille työpaikkaihastukseni. Nämä miehet eivät ole tietoisia tunteistani, mutta he alkoivat udella, mikä minun ja Kielletyn Hedelmän tilanne on – meillä on kuulemma selkeästi sitä tiettyä kemiaa. Miehet toitottivat, että ihastukseni on ilmiselvästi kiinnostunut minusta. Kiva huomata, praise-the-lord-memeetten ole ainoa, joka on mennyt halpaan kuvitellen että minulla ja hänellä on sutinaa.

Vaikka keskustelunaihe tuli aika puskista, osasin hillitä kieleni, esitin
yllättynyttä ja nauroin vaan: ’ei tietenkään mitään! Ollaan vaan hyviä frendejä – enkä ikinä muutenkaan söisi kuormasta!’

Miekkoset tietysti laittelivat ihastukselleni viestiä pitkin iltaa yrittäen houkutella häntä baariin, ihmettelivät kun jätkä ei lähde – tai edes vastaa… Minä siinä sitten myhäilin vieressä coolisti ajatellen: ’Tietäisittepä vaan…’ Tiesin nimittäin ihastukseni olleen samaan aikaan treffeillä pomoni kanssa. Hetken ajattelin, että sometimes it sucks to be me, mutta  pikkujouluille ominaisesti sain (ja muutkin saivat) rutkasti huomiota muilta (ukko)miehiltä.

Pauliina 1 – Pikkujoulut 0: en puhunut ohisuuni, enkä edes mennyt pokailemaan duunimme komeaa ’Ken-nukkea’. 😍 Victory!

T. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s