Lentokenttämies

ehkä jopa useitaMuutamia viikkoja sitten baarissa tunsin koko illan silmät selässäni, naamallani – milloin missäkin. Koska mies ei tullut juttusille (minua oli mukamas joku muu piirittämässä), lähestyin häntä narikkajonossa selvittääkseni syyn pitkille katseille.

Olimme (kuulemma) olleet aikanaan Tinder-mätsi, never spoken, mutta hän muisti iloisen(?) olemukseni, yhteiset ystävämme ja oli stalkannut myös kotikaupunkini ja opinahjoni Facebookista. Yleensä tällainen käytösstalker facebook ahdistaa: mies on liian innokas, mahdollisesti sisäänpäinkääntynyt ja asettaa minut jalustalle – ikään kuin hän olisi todella onnekas saadessaan tavata minut. Needless to say: matelu ei ole kovin toimiva viettelytaktiikka.

Tämän miehen paljastukset eivät kuitenkaan tuntuneet friikiltä – olin imarreltu vaivannäöstä ja siitä, että minut muistettiin (näinkö kipeästikö haluan löytää halinallen?!). Mies vaikutti varsin menevältä tapaukselta itsekin ja pyysi puhelinnumeroni (tai itseasiassa minä ilmeisen topakasti tyrkytin sen hänelle ilmoittaen etten millekään yhdenyönjatkoille lähtisi – hehheh). Whatsappailimme seuraavana päivänä. Mies ei kuitenkaan pyytänyt minua ulos ja homma kuihtui – mahdollisesti siksi, että hän todisti tilannetta, jossa annoin numeroni toiselle miehelle n. 2 min ennen meidän juttutuokiotamme narikassa.

Yhtäkaikki törmäsin mieheen uudemman kerran – lentokentällä. Satuimme paikalle ruuhka-aikaan, joten jonottaessa (aina me jonotetaan yhdessä) oli aikaa rupatella ja vertailla minigrip-pussien sisältöä. Todettiin mm. että tapaamisen täytyy olla kohtaloa, tykkäämme ilmeisesti jonottaa  ja ehkä voisimme jouduttaa kohtaloa ja sopia seuraavan tapaamien. Niin – ja tietysti minulla oli liikaa nesteitä, jolloin hän ritarillisesti salakuljetti deodoranttini turvatarkastuksen toiselle puolen.

Nyt mies on tosiaan reissussa, mutta sen jälkeen… Niinhän sitä sanotaan, että kun ovi sulkeutuu, ikkuna – ehkä jopa useita – avautuu toisaalla. Uskon vapaaseen tahtoon, mutta jossain määrin luotan myös ’kohtaloon’; meille on luotu erilaisia polkuja ja loppuja. Omat ja muiden valinnat sitten määrittävät, mitä polkua milloinkin kuljemme, ja mitä (onnellista) loppua kohden se meitä vie.

Menipäs henkeväksi – sitä vaan, että everything happens for a reason, ei huonoa jottei jotain hyvääkin.

T. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s