Yli työpaikkaihastuksesta

Tosiaan: työpaikkaihastukseni ei pelkästään mennyt metsään vaan metsässä sitä odotti kirvesmies, joka paloitteli koko homman 13 palaseen ja naulasi nämä tunteenriekaleet puunrunkoihin ympäri metsän siimekseen.

Työpaikkaihastus on yleistä; HS:n mukaan joka toinen työntekijä on ollut ihastunut työkaveriinsa. Eikä ihme; työkaverin kanssa jaetaan sama ala ja elämäntyyli, työpaikalla on aikaa rakentaa suhdetta – eroottisesta latauksesta puhumattakaan. Netistä löytyy työpaikkaihastuksesta ylitsepääsemiseen vinkkilista, jos toinenkin – sisältö suurimmalta osin suunnattu niille, jotka ovat parisuhteessa JA siitä huolimatta ihastuneet työkaveriinsa.

Tiivistin unohtamisvinkit alle – toimii tosin muidenkin kuin työpaikkaihastusten karkotukseen:

  • Sinkku: Pidä itsesi kiireisenä – mene treffeille ja järjestä ohjelmaa kavereiden how women recover from heartbreakkanssa.
  • Varattu: Pysähdy miettimään – miksi ihastut juuri nyt, oletko tyytyväinen itseesi ja parisuhteeseesi, onko kumppanille ollut riittävästi aikaa ja oletko vain häkeltynyt huomiosta? Ottakaa parisuhdeaikaa ja keskustelkaa syvällisesti.
  • Olit sitten mikä tahansa: Ota etäisyyttä duuni-ihastukseen – vuorovaikuta vain työasioissa, ei mitään afterworkkeja, äläkä varsinkaan ruoki juttua flirttailemalla.

Aloitin unohtamisprosessin tekemällä pitkää työpäivää, käymällä kavereiden kanssa leffassa, afterworkeilla, liikkumalla ja suostumalla jopa treffeille.

Luotan intuitioon; mennäkö vai eikö mennä, onko tämä erityinen tyyppi vai ei. Sen luotettavuus tuntuu kuitenkin häilyvältä, enkä tiedä, milloin ensifiilikseen tulisi luottaa ja milloin ei. Ensialkuun viestitellessä tämäkin Tinder-tyyppi tuntui perusmukavalta pojalta – kiinnostukseni lähteä treffeille oli yhtä korkealla kuin kiinnostukseni osallistua Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan. Päivien viestittelyn jälkeen mies osoitti osaavansa kettuilla, heittää huulta ja panna halvalla – kiinnostukseni heräsi, tämä pojankoltiainenhan kuulosti aivan minulta. Ensifiiliksistäni huolimatta aloin haluta treffeille, ja suostuin maireana illalliselle.

Jos edellä intuitioni oli väärässä, toisinaan se osuu juuri oikeaan. Tämä samainen illallispyyntö tuli kaksi päivää sen jälkeen kun aloin hautaamaan työpaikkaromanssiani. Olin juuri ollut päiviä reissussa nukkuen n. 6 tuntia yössä. Ensiajatukseni oli, että juuri nyt treffit EI huvita. Peläten ettei toista tilaisuutta tule tsemppasin kuitenkin itseni lähtemään. Yrityksestä huolimatta en täysin tavoittanut tunnelmaa: mies oli upea, mutta minä olin nuutunut, kärkäs ja katseeni lasitti. Joko deittikumppanini haluaa naisensa flegmaattisina tai sitten hän tosiaan ymmärsi väsymykseni. Kun miehestä ei kuulunut kahteen päivään mitään, aloin tosiaan kirota etten luottanut ensifiilikseeni ja jäänyt kotiin itkemään ja päiväunille, siirtänyt treffejä jonnekin tuonnempaan.

Mutta lopulta se viestikin tuli – eiköhän tässä ole ihan potentiaalinen laastari vauhdittaman recoverya.

T. Pauliina

Ps. Vaikka minulle kävi työpaikkamme kolmiodraamassamme huonosti, kuulemma 1/10 työpaikkaromansseista päätyy avioliittoon – toivottavasti siis työkaverini kuuluvat tähän kymmenesosaan, eikä meidän timanttista tiimiä lähdetty minkään flingin takia hajottamaan…

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Yli työpaikkaihastuksesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s