Jos mietit mitä tapahtui ’kielletylle’ työpaikkaihastukselleni…

…niin mitään ei nimenomaan ole tapahtunut.

Vaitonaisuuteni aiheesta EI todellakaan kieli siitä, että olisin päässyt ihastuksestani yli – olisinkin. (Eka postaus aiheesta täällä.)

Valitettavasti joku sotkee viettelysuunnitelmiani ennennäkemättömällä tavalla; did somebody say christmas party memeensin tosiaan peruuntuivat firman pikkujoulut. Seuraavaksi Hän sairastui ja joutui jättäytymään pois yhteiseltä hotellyöl duunimatkaltamme. Ja viimeisimpänä päivityksenä; en ole nähnyt Herraa kuukauteen. Kyllä – kuulitte oikein. Valitettavien sattumusten summana, olemme työskennelleet (ja työskentelemme) väliaikaisesti (kuinka pitkä aika on sekin on?) eri toimistoilla.

Huoh – yrittääköhän kohtalo kertoa minulle jotakin? Jos tämä on testi, niin luulisi pullonhenkien jo tietävän, etten ole periksiantavaa tyyppiä. Vaikken aloitteita tee, niin ne harvat ihastumiseni kyllä ovat aitoja ja säilyvät takaraivossani… Vuosia

Ja ennenkuin kehitätte kuvitelmia siitä, kuinka olen ahdistellut miestä niin, ettei hän enää uskalla tulla työpaikalle, niin kyse ei ole siitä (voitte uskoa, että olen harkinnut tämänkin vaihtoehdon läpi just to be sure; en halua syytettä seksuaalisesta – tai muustakaan – häirinnästä). Erossaolon syyn voisi muotoilla vaikkapa näin: toisen onnettomuus on toisenkin onnettomuus. Tai katastrofi.

T. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s