Miksi sä petät?

Eräs naistuttavani petti edellisessä suhteessaan. Ajattelin sen johtuvan siitä, ettei hän ehkä välittänyt tarpeeksi – seurusteli väärän miehen kanssa. En sano, että pettäminen on tällöin hyväksyttävää, mutta päättelyni antoi jonkin järkevän perusteen naisen toiminnalle (toki järkevintä toimintaa muiden kanssa huseeraamisen sijaan olisi se ero, mutta ilmeisesti tama on helpommin sanottu kuin tehty).

No, nyt naisella on uusi hellu, SoMe on yhtä sydänhanipöökultamussumössöä, ja niin on naisen puheetkin jubaillessamme – hehkutus oli kovaa myös viime lauantaina ennen baaria. En tiedä, mikä ehti muuttua illan aikana, mutta ystäväni päätyi kaulailemaan, tanssimaan, halimaan ja suukottelemaan tuntemattoman miehen kanssa. Tämä ei tue lainkaan päättelyäni; jos nainen on uudessa suhteessaan onnellinen, miten hän voi taas toimia näin? Perustelisin asian niin, että mies oli sellainen paisti, jota kukaan ei voi päästää käsistään (free pass Justin Bieberille ja Ryan Goslingille) – mutta kun mies oli aivan KAMALA. Ymmärtäisin houkutuksen paremmin, jos kyseessä olisi edes pidempiaikainen ihastus – näitähän nyt tulee ja menee seurustelijoillakin – mutta (tällä kertaa) ystävättäreni ei kyllä tuntenut miestä, tuskinpa tiesi edes tämän nimeä.

Heitänkin pallon sinne. Auttakaa mua ymmärtämään ja heittäkää arvioita, miksi onnelliset ihmiset pettää! Onko olemassa jokin pettäjägeeni – toiset ihmiset eivät vaan voi cheatahs cheathillitä itseään? Onko kyse siitä, että heidän mielestään tälläinen käytös on ihan ookoo ja voi jopa kuulua heidän parisuhteissaan sallittuihin aktiviteetteihin? Vai onko tarjottu huomio heille jotain sellaista itsensä buustausta, josta ei voi kieltäytyä vain hymyilemällä ja kiittämällä kauniisti?

T. Pauliina

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi sä petät?

  1. Mulla oli nuorempana ongelmia pettämisen kanssa. Pettäminen liittyi AINA humalassa koheltamiseen. Itse en edes saattanut seuraavana päivänä muistaa, että olisin jonkun miehen kanssa säätänyt. Selvinpäin en olisi pettänyt ja mies”valinnatkin” olivat välillä jotain ihan hullunkurisia. Selväähän se oli, että tuli juotua aivan liikaa, mutta ehkä huono itsetuntokin vaikutti asiaan…kai sitä nautti huomiosta, vaikka mitään muuta ei jäänyt käteen kuin morkkis. Kyllä joskus pelkään että jos tulee ylilyöntejä tehtyä, mutta ei onneks oo tullut tehtyä mitään. Hyvä parisuhde ja alkoholin kohtuullinen kulutus toimii!

    Tykkää

    1. Niin ne tuntuu usein liittyvän kännäämiseen (tässäkin tapauksessa). Itsekin tullut oltua toisinaan ihan tiedostomattomassa tilassa, ja olisi pelottavaa jos silloin käyttäytyisi aivan kuin joku toinen ihminen. Jos kehtaisin, kyselisin tältä kaverilta; meneekö häneltä aina näillä kerroilla muisti vai onko hän jokseenkin tietonen siitä, mitä tekee…

      Kaikilla meillä tuntuu olevan omat ’känniääliökäyttäytymisemme’. Itse yritin juoda vihdoin sellaiset humalat, että rohkenisin piiiiitkästä aikaa kokeilla jotain ’baarinjälkeistä sutinaa’. Ei taas mennyt niin kuin Strömsössä: rohkaisun sijaan överihumalat laukaisi vaan ’itsenäinen nainen’ -roolini ja itsesuojeluvaistot – eli tyrmäsin kaikki ehdotukset. Kahdelle sain sentään ujutettua puhelinnumeroni – Score!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s