”Sä tarviit parisuhteen”

, analysoi eräs kaverini – useampaankin otteeseen – tavatessamme lauantaina.

Kyseessä (tietysti) yksi niistä seurustelevista tapauksista. Kuinka hän sitten päätyi tähän lopputulemaan? Saatoin valitt mainita siitä, että yhä useampi kavereistani kelluu parisuhteen lempeässä nousuvedessä. Ystävättäreni ilmeisesti havaitsi äänessäni kaihomielisyyttä, eikä ottanut kuuleviin korviinsa yritystäni selittää, miksi ystävieni parisuhde on minulle ongelma. Huolimatta siitä, että pohjimmiltani olen äärettömän onnellinen ystävieni puolesta, heidän parisuhteensa on minulle myös ongelma; kuka nyt leikkii Pauliinan kanssa?

Silloin kun seurustelija ’ei tee mitään erikoista’, hän makaa sylikkäin murunsa kanssa TV:tä katsellen. Kun sinkku ’ei tee mitään erikoista’, hän makaa sohvalla TV:tä katsellen. Ero on seuraava; mikäli katsoisin TV:tä samaisen seurustelevan ystävättäreni kanssa, kokisin viettäneeni laadukasta kaveriaikaa – tai ainakin olleeni (jokseenkin) sosiaalinen. Viikonlopun alkaessa seurustelijoilla on takana viisi arkista hengailuiltaa kun taas sinkku hyppii seinille vietettyään liikaa aikaa yksin.

Seurustelijoille harvemmin tulee ehdotettua mitään extempore-tapaamista ilman kummempaa agendaa; kuten pikaista kävelylenkkiä tai leffailtaa kotona. Heidän kanssaan tapaamiset on useammin aikataulutettava (huomioiden myös miehen menot), ja kaveritreffeillä on oltava selkeämpi agenda – hengailua he tekevät jatkuvasti miehensä kanssa. Koska arki on seurustelijoille niin sujuvaa, kaveritapaamiset jäävät usein viikonloppuun. Silloinkaan kaveritreffit eivät ole kaikille itsestäänselvyys, kun on mahdollisuus viettää sitä parisuhteen laatuaikaa (eroaa aiemmin mainitsemastani sohvalla makoilusta lähinnä siinä, että TV-sarjan sijaan ruudussa pyörii jokin leffa).

Eihän sen, että kaverini seurustelevat, pitäisi sinänsä olla ongelma – voinhan pyytää sinkkukavereitani arkena kävelylle tai viikonloppuna baariin. Vaikka pitkään niin luulin, sinkkujen määrä lähipiirissä ei pysykään vakiona – uusien parien muodostuessa vanhat eivät eroa samaa tahtia. Minulla on yhä Everyone-is-in-a-relationship-im-just-minion-memevähemmän sinkkukavereita kaupungissa. Harrastus- ja deittikiireistä huolimatta tapaamme usein – olemmehan kaikki yhtä ’yksinäisiä’ arjessamme. En halua
yleistää, mutta seurustelevat kaverini eivät ole läheskään yhtä aktiivisia ehdottamaan tapaamisia. En muista, milloin kyseinenkään seurusteleva ystävättäreni, olisi itse ehdottanut mitään – ehkä viime keväänä? Kyllä se muutoin on ollut joku muista kaveriporukkaamme kuuluvista.

Viesti, jonka halusin ystävälleni välittää ei suinkaan ollut, että minäkin tarvitsen parisuhteen (ei sekään huono vaihtoehto olisi) vaan se, että voisiko hän seurustelijana joskus uhrata ’ei mitään erikoista’-iltojaan, tai jopa pari tuntia viikonlopustaan ystäville? Siihen nähden, että hänen elämänsä on ’tavallista ja tylsää’, hän ottaa hyvin harvoin yhteyttä meihin muihin. Onkohan aika kullannut muistot sinkkuelämästä, ja kuulostavatkohan tarinamme deittiuupumuksesta niin glamourilta, että hän kuvittelee meidän olevan liian kiireisiä?

Toinen vaihtoehto on, että parisuhdeystävät ovat ajaneet meidän muiden yli. ’Sä tarviit parisuhteen’ taisikin viitata siihen, että pääsen jälleen piireihin, kun seurassani yhdistyy parisuhde- ja kaveritreffit.

Ei kun tuumasta toimeen.

T. Pauliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s