”Sä tarviit parisuhteen”

, analysoi eräs kaverini – useampaankin otteeseen – tavatessamme lauantaina.

Kyseessä (tietysti) yksi niistä seurustelevista tapauksista. Kuinka hän sitten päätyi tähän lopputulemaan? Saatoin valitt mainita siitä, että yhä useampi kavereistani kelluu parisuhteen lempeässä nousuvedessä. Ystävättäreni ilmeisesti havaitsi äänessäni kaihomielisyyttä, eikä ottanut kuuleviin korviinsa yritystäni selittää, miksi ystävieni parisuhde on minulle ongelma. Huolimatta siitä, että pohjimmiltani olen äärettömän onnellinen ystävieni puolesta, heidän parisuhteensa on minulle myös ongelma; kuka nyt leikkii Pauliinan kanssa?

Silloin kun seurustelija ’ei tee mitään erikoista’, hän makaa sylikkäin murunsa kanssa TV:tä katsellen. Kun sinkku ’ei tee mitään erikoista’, hän makaa sohvalla TV:tä katsellen. Ero on seuraava; mikäli katsoisin TV:tä samaisen seurustelevan ystävättäreni kanssa, kokisin viettäneeni laadukasta kaveriaikaa – tai ainakin olleeni (jokseenkin) sosiaalinen. Viikonlopun alkaessa seurustelijoilla on takana viisi arkista hengailuiltaa kun taas sinkku hyppii seinille vietettyään liikaa aikaa yksin.

Seurustelijoille harvemmin tulee ehdotettua mitään extempore-tapaamista ilman kummempaa agendaa; kuten pikaista kävelylenkkiä tai leffailtaa kotona. Heidän kanssaan tapaamiset on useammin aikataulutettava (huomioiden myös miehen menot), ja kaveritreffeillä on oltava selkeämpi agenda – hengailua he tekevät jatkuvasti miehensä kanssa. Koska arki on seurustelijoille niin sujuvaa, kaveritapaamiset jäävät usein viikonloppuun. Silloinkaan kaveritreffit eivät ole kaikille itsestäänselvyys, kun on mahdollisuus viettää sitä parisuhteen laatuaikaa (eroaa aiemmin mainitsemastani sohvalla makoilusta lähinnä siinä, että TV-sarjan sijaan ruudussa pyörii jokin leffa).

Eihän sen, että kaverini seurustelevat, pitäisi sinänsä olla ongelma – voinhan pyytää sinkkukavereitani arkena kävelylle tai viikonloppuna baariin. Vaikka pitkään niin luulin, sinkkujen määrä lähipiirissä ei pysykään vakiona – uusien parien muodostuessa vanhat eivät eroa samaa tahtia. Minulla on yhä Everyone-is-in-a-relationship-im-just-minion-memevähemmän sinkkukavereita kaupungissa. Harrastus- ja deittikiireistä huolimatta tapaamme usein – olemmehan kaikki yhtä ’yksinäisiä’ arjessamme. En halua
yleistää, mutta seurustelevat kaverini eivät ole läheskään yhtä aktiivisia ehdottamaan tapaamisia. En muista, milloin kyseinenkään seurusteleva ystävättäreni, olisi itse ehdottanut mitään – ehkä viime keväänä? Kyllä se muutoin on ollut joku muista kaveriporukkaamme kuuluvista.

Viesti, jonka halusin ystävälleni välittää ei suinkaan ollut, että minäkin tarvitsen parisuhteen (ei sekään huono vaihtoehto olisi) vaan se, että voisiko hän seurustelijana joskus uhrata ’ei mitään erikoista’-iltojaan, tai jopa pari tuntia viikonlopustaan ystäville? Siihen nähden, että hänen elämänsä on ’tavallista ja tylsää’, hän ottaa hyvin harvoin yhteyttä meihin muihin. Onkohan aika kullannut muistot sinkkuelämästä, ja kuulostavatkohan tarinamme deittiuupumuksesta niin glamourilta, että hän kuvittelee meidän olevan liian kiireisiä?

Toinen vaihtoehto on, että parisuhdeystävät ovat ajaneet meidän muiden yli. ’Sä tarviit parisuhteen’ taisikin viitata siihen, että pääsen jälleen piireihin, kun seurassani yhdistyy parisuhde- ja kaveritreffit.

Ei kun tuumasta toimeen.

T. Pauliina

Hyvät ja huonot uutiset

Alotetaan huonoista uutisista: firman pikkujoulut on peruttu.

Hyviin uutisiin. Sain päivällä Whatsapp-viestin fuckbuddyltani: ’Voinko tulla panee sua?’ Kuka tahansa normaali nainen olisi varmaan loukkaantunut näin barbaarisesta lähestymistavasta, mutta minähän läimäsin työläppärin kiinni ja kirmasin kotiin lenkille. Lenkin jälkeen suihku ja ehostus: I’m ready for some serious action.

Naama tällingissä päästiinkin taas huonoihin uutisiin. Laitettuani uutta viestiä too tired to have sex meme
miekkoselle saan vastaukseksi: ’Kävin salilla ja väsähdin ihan täysin.’ ¤#
¤!!!!””##&% Welcome to my glamorous single life; How hard can it be to get laid
in here?

Voisinpa väittää edes, että tämä on yksittäinen tapaus, mutta mulla on ilmeisesti tapana nuolasta ennen kun tipahtaa. Jo tässä postauksessa intoilin, että friendswithbenefits-mies laittoi pitkästä aikaa viestiä.

Mutta vieläkään ei olla päästy tositoimiin. :SS

T. Pauliinasad i will wait cat meme

Liian innokas Tinder-mies

Usein naiset tituuleerataan innokkaiksi etenijöiksi, ahdistaviksi takertujiksi – vaan kyllä miehissäkin löytyy! Parin kuukauden aikana on ollut useitakin viestipommituksella mahiksensa tuhonneita miekkosia, joista inspiroituneena päätin hieman vuodattaa.

Se, että tykkään Tinder-profiilistasi ei vielä takaa, että olisin all in – ❤ kertoo vaan, että sulla on mahdollisuus. Jos siis tiedustelet ensimmäisen keskustelun aikana puhelinnumeroa, instaa, snapchattia, sukunimeäni tai stalkkaat faceni, voit olla varma että laitan hihnat kiinni. Olenhan minäkin kyllästynyt Tinderiin sovelluksena, mutta sitäkin enemmän mua vituttaisi, jos instaani seuraisi kaikki (vanhatkin) hellut, puhelimeeni satelisi kännisiä vonkausviestejä ja facebookkini paljastaisi tuleville mätseilleni, mikäli olen jo ehtinyt puuhastella heidän kavereiden kanssaan.

Olen tavallinen ihminen – duunipäivät hujahtavat silmissä, harrastan ja vietän aikaa kavereideni kanssa – on outoa, kun mies valittaa minun vastaavan viesteihin hitaasti. All I can say: Sori, että mulla on elämä: en mene työpaikalle näpyttämään puhelinta; kun näen ystäviäni, olen läsnä; ja jos haluan päivässä tunnin täysin itselleni, saan lähteä lenkille ilman luuria. Se, että tiedän miehen vastaavan viestiini n. 3 min viiveellä aiheuttaa noidankehän: jos vastaisin yhtä nopeasti, pamahtaisi minulle uusi viesti heti perään. Yleensä kun kirjoitan hänelle Whatsapissa, hän on ’paikalla’ ja näkee viestini samantien sen lävähtäessä ruudulle. Ahdistavaa – en halua viettää jokaikistä hetkeä kirjoitellen jätkälle, joka on viikon päästä vaihtunut jo seuraavaan.

Olisipa hänkin saavuttamattomampi; menisi salille, pelaisi änäriä tai vetäisi lärvit muijat vittuun -asenteella. Sen sijaan Whatsappiini satelee lauantai-illan päätteeksi söpöilykuvia hänestä peiton alla. Miehet unohtavat, että naisetkin tykkäävät metsästää; me ei olla vielä edes tavattu, joten ei aleta käyttäytyä kuin pariskunta. Jos sulle lohkeaa yöseuraa, niin go for it, mä ainakin menisin. Haluan tietää, että sulla on elämä meidän chatin ulkopuolellakin – mulla on oma elämäni enkä voi elää meidän molempien puolesta, vaikka pariskunta joskus oltaiskin.

Mies voi toki olla välittämättä siitä, etten vastaa; laittaa vaan lisää viestiä perään ja lopulta you got my whatsapp message and dont response memekysymysmerkkiä tai huhuilua, jos ei viestiä multa kuulu. Myönnän, että toisinaan käyn Whatsapissa vastaamassa oikeasti tärkeään viestiin ja jätän vastaamatta hänelle. Tämä ilmeisesti aiheuttaa suurta hämmennystä ja saan viestiä ”Tyssäskö meien keskustelut nyt siihen?” Musta on pelottavaa, että joku tarkkailee, milloin näen viestin. Parasta on, jos ollaan jo siirrytty Whatsappiin, ja sitten saan mieheltä viestiä Tinderissä: ”Oot täällä online, muttet vastaa mun Whatsappiin”. !!?!?!??!?!??%##& Toisinaan istun kotisohvalla, katson viestin, laitan puhelimen pois ja jatkan Netflixin seuraamista. Tarkoituksella. Sillä tykkään olla myös ihan omissa oloissani. En taida olla kenestäkään kovin kiinnostunut – edes ystävistäni – sillä musta on normaalia välillä antaa keskustelun kuolla ja jatkaa toisena päivänä.

Kehuminen lämmittää mieltä, mutta ylistäminen kylmää syvältä. Tinderissä luotu mielikuva perustuu hyvin heppoiseen esittelytekstiin ja muutamaan kuvaan – jos siis jauhat liikaa siitä, kuinka upea minä olen, kuinka innoissasi olet minusta, miten kaverisikin yllättyisivät siitä, että nappasit minut ja kuinka pelkäät, miten reagoin tavatessamme… Niiiiiiiiiiin voit olla varma, ettei sitä tapaamista tule. Toiset (tytöt ja pojat) tykkäävät, kun joku makaa heidän jalkojensa alla, mutta mä en etsi kynnysmattoa vaan terveellä itsetunnolla varustettua miestä, joka kokee (ja näin ollen on?) samalla tasolla kanssani.

Treffien ehdottelu – jatkuvasti. Siis oikeasti. Jos sanon lämpeneväni hitaasti, se tarkoittaa, ettet oo vielä ollut riittävän mielenkiintonen. Toisinsanoen; tässä on ainakin 10 tyyppiä, joiden kanssa menisin ennemmin ulos. Sen sijaan, että jatkuvasti ehdotat deittejä, voisit keskittyä tutustumiseen; siihen, että alan haluta kanssasi ulos. Deittailuinto pätee myös toisiin ja kolmansiin treffeihin – anna mulle aikaa tehdä myös muuta viikon aikana (eihän meillä riitä ees puhuttavaa, jos nähdään joka päivä). Voihan niinkin ajatella, että jos olisin superkiinnostunut, jättäisin kaiken muun arjessani, mutta kuten sanottu – olen hitaasti lämpenevää sorttia, mulla on oma elämä eikä tapana ole heittäytyä toisen kaulaan ennenkuin tiedän, että sillä on jalat vakaasti maassa ja hyväntuoksusta hajustetta.

T. Pauliina

Stadin yökerhot – minne sinkkunaisen kannattaa suunnata

weekend get back here spongebob memeKeväällä kirjoitin lyhyet mietteeni (silloin uudesta) Club Capitalista ja myöhemmin Kappelin jähmeästä menosta. Nyt kun maanantaista on selvitty – eli viikonloppu on ihan nurkan takana – ajattelin summata pari muuta Helsingin baaria – sinkkunaisen näkökulmasta.

  1. Kalle eli Kaarle XII (K24) – sinkkunaisen place to be. Perusteluksi riittäisi jo se, että miehet voittavat ko. (t)yökerhon sukupuolijakauman 80 % enemmistöllä. Miksi Kalle on työkerho; parhaat bileet on nimenomaan torstain afterwork – miehet eivät ole lätsäpäisiä pojankoltiaisia vaan aikuisia, koulutettuja kolleja. Mukaan mahtuu siis yksi jos toinenkin +50 setämies. Miehet tiedostavat ikäjakauman epätasaisuuden ja tekevät ahkerasti aloitteita – tämä onkin painavin syy käydä Kallessa (ennen kuin miehet menevät niin pitkälle, että lakkaavat käymästä Kallessa). Bileet alkavat jo 9:n jälkeen (joten kotiinkin pitäisi ehtiä ajoissa), klubilla on kivoja huoneita ja tanssilattioilla soi taatusti reivattava musa. Juoma tosin on kallista – skumppatarjous kannattaa hyödyntää.
  2. Apollo (K24) – my place to be. Apollossa käy sellasta Pauliinan olosta sakkia; miehet ja naiset laittautuvat / näyttävät hyvältä, mutta paikalle tullaan silti Juhlimaan eikä pönöttämään. Porukka ottaa kontaktia, ja livemusa ainakin innostaa hikoilemaan oman (ja naapurin) selän märäksi. Lisäks klubi on suuri – ja välillä voikin kadota street kahvilaan käymään rauhallisempia keskusteluja.
  3. Villi Wäinö (K20) – missasitko lauantain saunavuoron? Nou hätä, tule Wäinön alakertaan joraamaan. Alakerran ilmastointina toimii yläkerran ulko-ovi silloin kun se sattuu avautumaan (ja tätä ei tapahdu kovin usein, sillä baarin ollessa täynnä jo puoliltaöin sisään on mahdotonta päästä). Jonossa saa seisoa reilun tunnin, mutta jos sisään pääsee, niin tunnelma on rento; alakerran tanssilattialla on niin tiivistä, että väkisinkin nylkytät vasten tuntemattomia miehiä (ja naisia). Baarin keski- ja yläkerran pitkähköt pöytäryhmät taas ovat siitä kätevät, ettet voi eristäytyä loossiin kavereinesi vaan pääset juttusille vierustovereiden kanssa. En itseasiassa tiennyt, että Wäinön ikäraja on noin alhainen – mielestäni paikalla on kaikenikäistä sakkia aika tasasesti.
  4. Rymy Eetu – pöydillä krebaaminen  haittaa mieskontaktien luomista, alcohol and poor judgement
    jos herrat itse tyytyvät seisoskelemaan seinustalla. Symppistunnelmasta ja livemusasta plussaa, mutta sinkkunaisen näkökulmasta miestarjonta ei ole mitenkään päätähuumaava. Muutamia kiinnostavia toki aina löytyy, mutta omalla kohdalla juuri ne väärät ovat tulleet juttusille. Sopii parhaiten erojuhliin, jolloin tekee mieli rymytä tiedostomattomassa tilassa tyttökamujen kanssa; sitä varten voi valloittaa vaikka oman tanssipöydän.
  5. Le Bonk – sinkkuhipstereille. Kiva paikka, jos ei soi liian #underground musa. Miehiä ei pörrää ympärillä kuten toivoisin – olen kai liian #mainstream.
  6. Molly Malone’s & El Jefe eivät ole toistaseksi herättäneet suuria tunteita.
  7. Maxine (K24) – sinulle, joka haluat turkkilaisen parturi- tai kebabyrittäjän vaimoksi. True story – sain viimeeksi kaksikin samantyyppistä tarjousta; kansainvälinen meininki ja suomineitoa toisinaan ahdistaa, kun etelän miehet ilmeisesti luulevat minun sanovan ”Hei”, vaikka sanon ”EI”.
  8. Milliklubi (K24) – Miehet ovat siinä uskossa, että täältä löytyy Suomen helpoimmat naiset, eli seuraa saa alta aikayksikön. K:sta huolimatta meno oli (viimeeksi kun kävin, aikoja sitten) melkosen teiniä.
  9. Namu – muovinen meno muovisille näyttäytyjille. Vaikka seuraa saisinkin, miehet eivät ole minun typpisiäni. Jokin tässä on niin teennäistä – teinimeininki, vaikka bileet sinänsä on ihan ok. Jos Instastasi puuttuu julkkiskaverikuva, niin sitten tää on your place to be – mikä mua Namuun enää houkuttelee on siellä aiemmin nähty Teemu Selänne.

Kuten huomaatte, paikkoja on vielä testaamatta ja K:t viittaavat vaan niihin päiviin, kun ite tuppaan baarissa pyörähtää.

T. Pauliina