Jätä se

Bondaus aamuseitsemältä kaksin leikkipuistossa etenee maagiselle levelille. Se, mikä normaalisti hillitsisi avautumista (tyyppi on kaverin kaveri, johon tutustuit  tasan 12 tuntia aiemmin), tuntuu vain kirvoittavan kielenkantasi. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta (edes kyseisen lauantai-illan aikana), kun pääsin antamaan parisuhdeneuvoja varatulle miehelle.

Takana oli jo useamman vuoden parisuhde. Mikään ei sinänsä ollut huonosti, mutta huulilla kareili kysymys: tässäkö tämä on. Jotkin asiat vaivasivat: tämä ei ollut nainen, jonka kanssa hän haluaisi lapsia; kaveriporukat eivät ottaneet sulautuakseen yksiin; ja vaikka heillä synkkasi kahdestaan ihan hyvin – oliko kemia riittävää.

Ovatko muut sinkut tällaisessa keittiöpsykologin roolissa? Millaisia neuvoja seurustelijat uskovat saavansa kaltaiseltani sinkkunaiselta?

’Jätä se!’

’Jätä se, niin minä odotan sinua.’

’Sinkkuelämä on aivan mieletöntä – yhtä ilotulitusta aamusta iltaan.’

Mielestäni ’ihan hyvä’ ei riitä. Toistaiseksi sinkkuelämäni voittaa keskinkertaisen parisuhteen. Sinkkuus ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa, ja mieluusti seurustelisin. Vaikka IL:n mukaan mielikuvani parisuhteesta on vääristynyt,  uskon silti siihen, että suhteessa pitää jytistä kunnolla. Sinkkuudestani huolimatta olen kokenut mainitsemaani jytinää pariin otteeseen: tässä on toinen puolikkaani, MARRY ME!

Vaikka  mitään ei tapahtunut, oli puistossa latausta, ja molemminpuolisesta ihastumisesta puhuttiin asiallisesti. Mieleni teki tietysti neuvoa: ’Jos susta tuntuu tolta, jätä se – mä odotan sua. Näin en kuitenkaan tehnyt; en tunne naista saati heidän parisuhdettaan, jossa on aina tapauskohtaiset ylä- ja alamäkensä. Vaikka lapset tuntuvat nyt mahdottomalta, miehen mieli voinee muuttua parin vuoden sisällä? Sen lisäksi ettei minulla ole näkemystä heidän suhteestaan, ’Jätä se’-neuvoani hillitsi, etten ole koskaan nähnyt näiden miesten laittavan eroa todella vireille – inisevän vaan. Ollaanko me sinkkunaiset jonkinlaisia ponnahduslautoja? Varatut miehet testaavat markkina-arvoaan, jotta uskaltavat joskus vuoden päästä lopettaa suhteen?

Ystäväni kyselevät, aiommeko me vielä nähdä. Vastaus on tietysti EI. Hän seurustelee, ja luultavasti olin vain yksi ponnahduslauta, joka vie hänet lähemmäs päätöstään. Ehkä minun tehtäväni ei olekaan tarjota absoluuttisia vastauksia vaan rohkaista seurustelijoita (kuten tätäkin herraa) kuuntelemaan itseään. Se, että kaikki on ’ihan hyvin’, ei tarkoita ettei saisi tavoitella parempaa. yolo memeMuutos pelottaa aina, mutta YOLO, ja ilman pientä laastarinrepäisyltä tuntuvaa kirpaisua, ei voi siirtyä eteenpäin. Onko elämä todella onnellista vai vaan helppoa, tuttua ja tyydyttävää? Vanhempana sellainenkin laiffi lienee sopivaa, muttei vielä muutaman vuoden seurustelun jälkeen.

En pode huonoa omatuntoa neuvonantajan työstäni tai koe olevani kodinrikkoja; teen naisellekin palveluksen. Jos mies todella haluaa olla suhteessa, hän siihen jää. Jos ei, mitä pikemmin se selviää kumppanille, sitä parempi. Sitä paitsi – eikö kodinrikkojalla ole jonkinnäköisiä suunnitelmia kohteensa varalle? Itse en voi luvata mitään – vaikka minua kiinnosti 07:00 sunnuntaiaamuna, se ei tarkoita että vielä kannattaisi lähteä hommaa kirkossa kuuluttamaan…

T. Pauliina

Mainokset

9 kommenttia artikkeliin ”Jätä se

  1. ööö. Mä luin ehkä vähän nopsaan kännyn ruudulta ja yhdistin: nainen ja mies, leikkipuisto, kesäyö ja silleen eli vähän pidemmälle menevää touhua kuin juttelu ja kun lukee vielä maagiselle levelille…

    Tykkää

  2. Bondaus- ajattelin sen tarkoittavan jotain muuta kuin mitä haku googlesta kertoo. Samalla sun postaus muuttui 🙂

    Joskus tuntuu, että miehet eivät voi miespuolisille avautua. Olen usein kuunnellut exän elämän haasteita. Jos mies sulle kertoo ongelmista, niin ainakin hyvä että ongelmat ovat olleet jo ennen sun tapaamista. Toki olisi vielä parempi, jos juttelisi niistä myös puolisonsa kanssa.
    Kaikki alkaa jostain- mistä tietää vaikka kirkonkellot soisivat leikkipuiston bondauksesta?

    Tykkää

    1. Jep – tämäkin mies sanoi, ettei ole näistä asioista kyennyt aiemmin kenenkään kanssa keskustelemaan. Mulla on se käsitys, ettei miehet niin paljon yksinään tai keskenään analysoi näitä juttuja, siks olinkin aika yllättynyt, kuinka syvällisiä nekin käy läpi – ja kuinka samalla tavalla joku voi ajatella…

      Toki pitää nähdä positiivisesti; koskaan ei tiedä, miten juttu alkaa… Pieni toivonkipinä minussakin elää, mut yritän muistaa faktat: toistaseks hän seurustelee, eikä me olla oltu missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen.

      PS. Mitä bondaus on sulle? 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s